sairastan/sairastin sh:ä ja laihduin tosi paljon. nyt oon parantumassa ja paino on noussu paljon. ahdistaa kun syö niin paljon...siis oikeesti paljon. kaikki luulee et nyt mä voin hyvin. ne ei tajuu et ä haluisin laihduttaa uudelleen. mä pelkään et mä en enää pysty siihen, enkä mä oikeesti oo ees varma haluisinksmä. mä haluun vaan syödä! herkut, jotka mä syön, vastaa varmaan koko päivän enërgiantarvetta. sit viel kaikki oikeet ruuat päälle...jättiannoksina. kohta mä oon oikeesti läski!
sh-aikana, siis aikasemmin, laatotin muutamia kertoja. ei ollu mun juttu. mä pelkään et koht mun on pakko alkaa tekeen jotain, jos tää ahminta ei lopu. liikuntaa mä kyllä harrastan..paljon, mut se ei riitä.
miten teillä on käyny? tasottuuks tää ikinä?
sh-aikana, siis aikasemmin, laatotin muutamia kertoja. ei ollu mun juttu. mä pelkään et koht mun on pakko alkaa tekeen jotain, jos tää ahminta ei lopu. liikuntaa mä kyllä harrastan..paljon, mut se ei riitä.
miten teillä on käyny? tasottuuks tää ikinä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei, ota ihan iisisti - toi paniikinomainen syönpäs-enpäs-juupas- juttu menee oh , anna itsellesi aikaa. Itselleni kävi hyvin - anoreksia muuttui bulimiaksi joka puolestaan loppui kuin seinään. Otin ison määrän opuksia joista oppimalla opin mitä kaikkea saan suuhuni laittaa lihomatta, muutakin kuin rehuja. Nyt kun tekee mieli herkkuja, ostan kalliita, hyvintehtyjä aineita; esim. aito tumma suklaa, pari palaa, ja makeanhimo on ohi sillä. Tai irtsarit korvasin manteleilla - toimii, ne vie naposteluhalun hetkessä ja ovat terveelisiä, hyviä. Aloitin lisäksi D-vitamiinikuurim tehokalkit ja sekä multivitamiinit, nyt tuntuu että elimistö on siinä kunnossa ettei tule ahmimisvimmaa tai jumppahuiti, mä voin tosi hyvin. Aloitin urheilemaankin, tosi kohtuudella.
Joss nyt voit pysäyttää vielä tuon hengästyttävän kilpajuoksun painosi kanssa, hyvä tulee. Ota päivä kerrallaan, ja mieti tota syömistä, voi herkkuja syödä mutta vaihda ne vähän vähemmän lihottaviin herkkuihin.
Suosittelen sulle uutta Kunto -lehteä, siellä on paljon hyviä vinkkejä sulle!
Onnea matkaan.
heippa!
mulla kävi ihan samalla tavalla.anoreksia "loppu"(siis syömättömyys),mutta tuntu että kroppa halus kaikki menetetyt energiat takas ja vielä tuplana.söin koko ajan vaikka ei ollut nälkä.ei ollut mitään kylläsyyden tunnetta.sitten tein sen virheen,että aloin paastota.mites kävikään...viikolla paastosin ja viikonloppuna vedin ihan hirveesti safkaa, joten mun paastoomiset ja liikunta ei auttanu laihtumiseen ollenkaan...en tajunnut,että tää taktiikka on väärä vasta kuin nyt eli n. 5 vuoden kuluttua.en tajuu miks mul kesti niin kauan tajuta asia.tähän aikaan mahtu niin paljo masennusta,itseinhoa ja vihaa,mielialanvaihteluja ym...henkisesti tosi rankkaa aikaa...
mä tiedän mitä sä käyt läpi...mä yritin laatata kanssa, mut onneks en onnustunu siinä.siit olis tullu vielä lisää ongelmii,joten nyt jälkeenpäin katottuna oli onni onnettomuudessa,etten voinu tehä sitä...!
nyt oon oppinu syömään suunnilleen silleen,että en ahmi ainakaan kauheesti safkaa kerralla(tosin poikkeuksia tapahtuu,mut niist ei saa rankaista itteensä).en paastoo eli syön tasasin väliajoin ja silleen,ettei mulle tuu nälän tunnetta.oon jättäny hullun ja pakonomaisen liikkumisen vähemmälle, koska sillo vaan tulee enemmän nälkä.se liikunta kohtuuttomissa muodoissa oli mulle koko ajan hirvee riippakivi,ja olo tuntuu tosi vapautuneelta, kun ei tartte aina miettii,että nyt on pakko mennä juokseen tai tahdä sitä tai tätä.sit, jos ei menny niin suunnitelmat meni pilalle ja oli sitten "ahmimispäivä".se meni suunnilleen silleen et kaikki tai ei mitään...
älä ala ainakaan anoreksiaan uudestaan...koska sä oot just "parantunu", ei oo hirveen hyvä alkaa aatteleen hirveetä laihduttamista, koska siitä tulee sulle vaan henkistä ahdistusta enemmän.sen sijaan kannattaa yrittää saada syöminen tasapainoon.ennen mä himosin vaan kaikkee makeeta,mut nyt mun tekee ehkä mieluummin mieli oikeeta ruokaa...
onnea anoreksian ja syömisen kahleista vapautumiseen!kyl tää tästä alkaa meneen parempaan suuntaan!pitää vaan muuttaa toimintatapoja!
kirjottele tänne lisää, jos haluut!voidaan vaihtaa kokemuksii.
Mulla on kans ollut toi ahmismisvaihe anoreksian jälkeen, kaikki vaan maistui niin hyvälle, että halutti vaan koko ajan syödä. Toisaalta oli sitten päiviä, että paastosin. Vieläkin tulee välillä kauhea vimma ahmia, mutta yhä harvemmin. Jokainen päivä on askel kohti tasapainoa. Syömishäiriöstä paraneminen vie aikaa, erityisesti toi henkinen puoli. Pitää vaan jaksaa uskoa, että jonain päivänä suhde ruokaan on normaali tai edes jotenkin normaali.
Anoreksiasta mulle on jäänyt perintönä kieltäytyminen lähes täysin joistain ruoka-aineista, kuten esim. makaroonista ja riisistä, sekä tarve liikkua. Paino on nyt kuitenkin normaali ja asenne liikuntaan on toisenlainen, sitä paitsi mua on auttanut sen ajatteleminen, että ilman riittävää energiamäärää ei kunto kohoa, enkä jaksa liikkua.
Onko kenestäkään ex-anorektikosta tullut oikeasti läski? Minä tunnen yhden ex-anorektikon, ja hänen nykyisellä ruokavaliollaan minä olivin varmasti todella pallo. Hän on silti koko ajan todella laiha. Monta raskauttakin hänelle on takanaan. On tullut mieleen, voiko rasvakudos jotenkin "kuolla" niin ettei se voi enää varastoida rasvana sitä ylimääräistä energiaa, mitä ko. ihminen syö?
Ex-anorektikostahan voi tuntua siltä, että on "todella läski", jo siinä vaiheessa kun painoindeksi muuttuu kakkosella alkavaksi.