Kohta on aamukahvin aika. Keitän sen rauhassa ja nautin tuoksusta, joka leijailee joka puolella. Rakastan kahvin tuoksua. Sinä niin kuin minäkin juot sen mustana.
Kaikki polut tiellämme ovat menneet metsään.
Niin on ollut yrityksemme aina. Muistan erään tarinan täällä vuosia sitten. Siinä sinä sidoit minut köydellä metsässä, mutta sidoit niin löyhästi, että halutessani pääsin pois. Pyristelin köyden irti, mutta jäin katselemaan sinua. Minä en koskaan ”lähtenyt” luotasi. Kyyneleet ne muistan ja sateen, kun kävelin pois. Olin vapaa kävelemään pois. Minä kävelin ja kävelin, itkin omaa sydäntäni, joka jäi katselemaan sinua.
Kaikki polut tiellämme ovat menneet metsään.
Niin on ollut yrityksemme aina. Muistan erään tarinan täällä vuosia sitten. Siinä sinä sidoit minut köydellä metsässä, mutta sidoit niin löyhästi, että halutessani pääsin pois. Pyristelin köyden irti, mutta jäin katselemaan sinua. Minä en koskaan ”lähtenyt” luotasi. Kyyneleet ne muistan ja sateen, kun kävelin pois. Olin vapaa kävelemään pois. Minä kävelin ja kävelin, itkin omaa sydäntäni, joka jäi katselemaan sinua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipas kaunis Kirjoitus kelle lie osoititkin! Aurinkoa Sununtaihisi. Toivottavasti oikea henkilö saa tavoittaa tämän.
Kiitos vain, mutta tunteilen aikani ratoksi. Ei ole siis mikään tarkoitus, että hän tätä kirjoitusta näkee tai lukee ja on yhdentekevää vaikka tekisikin niin. Tämä on pelkkää muistelua, Totuus on, ettei hän välittänyt todella koskaan minusta, enkä minäkään tarpeeksi hänestä.
Nyt lähden keittämään sitä kahvia ☕️