p siinä sanassa oli ja r eikä mitään yhteyttä mihinkään suuttumiseen. Pöytäseurue oli kohteliaan ilmeetön enkä anteeksikaan pyytänyt, nolo olin. Piruko niitä huulia raotti.
1rrallinen sana pääsi eilen lounaspöydässä suusta.
jjoutava
10144
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirkkoon nyt menen.
Ettei sulta vaan pieru päässyt?
Päättyikö sana - ........kele ?
En ehtinyt nielaista edes sitä 'kele', Uskonnollinen ryhmä haluaa, että huomenna olen heidän kokoontumisessa mukana, kyllä menen minä syntinen sinnekin. Kirkossa oli rippinuoria paljon he osaavat käyttäytyä ja laulaa virsiä.
Erinomainen sellisti soitti niin kauniisti ja lukkari uruilla säesti hienoja kipaleita, oli kaunis tilaisuus siellä kirkossa
Lohdutuksen sana:
Onneksi se irrallinen ei alkanut sillä toisella kirjaimella!
Reilu ärräpää ei kuulijankaan korvaan särähdä siinä määrin kuin se muodikas voimasana.
Toisella kirjaimella alkava muotisana ei ole juurikaan käytössäni kun se tuntuu niin tyhmältä. Suolalla on minun suu pesty lapsena niin onhan sillä vaikutusta vieläkin.
Silloin tällöin huomaan puheeni olevan peruskisanoilla höystettyä verstaskieltä, se on merkillistä mitä varten niitä siihen ilmestyy tiedostamatta.
Hiljainen ja vähäpuheinen ei ollu ennen mikään vika vaan harkitsevaisuuden merkki.
Peruskirosanoilla höystettyä piti olla.
Irrallinen kirosana irtipäässeenä tuskin ketään loukkasi tai järkytti, turha sitä olisi ollutkaan korostaa anteeksipyytelyillä. Prkl , ärräpää, muinaisuskoon kuuluvan jumalan nimitys, on niin etäällä nykyihmisen maailmasta ja arvoista, ettei se sinänsä ainakaan minussa herätä närkästystä , jos ei ihastustakaan. Kiroilu on ruma tapa, mutta ei muutama irrallinen ja varsinkaan tilanteeseen nähden luonteva ärräpää sen kummempia reaktioita herätä. Tilannetaju tässäkin on olennainen, missä ja milloin.
Katselin Emma-gaalaa sivusilmällä, ja siinä jonkun miehen ensireatio palkintoon oli : mitä v....a ! Samainen sana toistui kyllä useammankin kerran , jopa kun vuolaasti kiitteli äitiään ja mummoaankin. Taisipa poika saada sapiskaa suvun naisilta ! Sukupuolivärittyneet sanat kiroilu- tai voimasanatarkoituksessa ilmentävät lähtökohtaisesti toisen sukupuolen alentamista, vaikka tuskin se useinkaan on tarkoituksena. Se vaan kuulostaa keskenkasvuiselta ja tyhmältä, leimaa sanan viljelijän.
Autoilijan vaimo selosti tuohtuneena kauheaa epäkohtaa hänen elämässään eikä ainoatakaan kirosanaa ei kuulunut hänen puheessaan. Aviomies lopuksi sanon vaimonsa puolesta. Perkele!
Avioliiton hyvät puolet siinä tuli hyvin esiin, miehen kuuluu antaa voimaa vaimonsa sanomisiin.
Entisessä työpaikassani oli vahtimestari, joka kiroili hellittämättä kaiken aikaa, joka lauseessa. Mutta se sujui niin joustavasti, että kuulijakin ymmärsi kirosanan korvaavan pisteet ja pilkut.
Tapa oli häneen niin pinttynyt, ettei kukaan oikeastaan huomannut koko asiaa, se vain oli hänen puhetapansa. Puheenvuorot vain olivat pitkiä, koska kolmasosa oli ärräpäitä!