Voiko mustasukkaiselle miehelle kertoa?

Mielestäni olet toiminut oikein ja viisaasti vaikka miehesi saikin aiheen mustasukkaisuuteen. Olisi pahempi jos hän myöhemmin muuta kautta saisi tapahtuneen tietoonsa.

Olette molemmat tuon ahdistelurikoksen uhreja! Sinä itse sekä miehesi, jonka puolisoa ahdisteltiin!

Ehkä keskenänne keskustelemalla tilanne alkaa rauhoittua. Toisaalta mustasukkaisuuteen taipuvainen miehesi saattaa ottaa tästä traumoja vielä pitkään ja voi syytellä sinua. Kun osoitat, ettei aihetta ole, ehkä hänkin rauhoittuu. Huomaa, että hänkin tavallaan on tuon ahdistelijan uhri!

Uskon, että tapahtunut tuntui inhottavalta ja ehkä etenkin likaiseltakin kokemukselta. Yritä kestää, käsitellä tapahtunut ja työntää se pois päivittäisestä mielestäsi.

Tällaista tapahtuu ja toiset, etenkin herkemmät ja itse puhdashenkisemmät voivat kokea tällaisen asian erittäinkin loukkaavana tapahtumana.

Jos sulla on mies, joka ei osaa tehdä eroa ahdistelun ja flirttailun välillä, vaan kuulustelee sua tuosta asiasta niin heitä hyvä ihminen elämästäs tollanen ongelmajäte. Ei ole tervettä toi sun äijäs suhtautuminen asiaan.

Kuten jo parista vastauksesta ehkä huomaat, tämä ei ole maailman paras paikka kysyä haastavia kysymyksiä liittyen mihinkään ....Omat ongelmat inmillisyyden ymmärtäminen = viha toisten tilanteita ja niissä olevia ihmisiä kohtaan.

Kysymystäsi suurempi kysymys on; haluatko että kumppanisi kuuleet ahdistelusta myöhemmin muilta kuin sinulta? Tai haluatko olla suhteessa jossa niin eletään? Vastaus ei ole se miten hän toimii/reagoi sillä suhteesi on sinun ja vain sinun valintasi.

Se mikä teidän muun mustasukkaisuuden tausta ja dynamiikka on, tai häne taustansa ja mitä muuta siihen siellä ehkä liittyy..kaikki ne ovat teidän välisiä asioita ja ehkä olette käsitelleet sekä avanneet niitä.

Miehen reaktio ahdistelutilanteesta kuullessa on varmasti ristiriitainen ja monesti epälooginenkin, sen on inhimillistä. Nettitietäjät eivät hirveästi elä ja koe puhumattakaan uskalluksesta elää...Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä. Itse olin aikoinaan ravintolan ovella töissä ja naisia suututti 90% suhteissa itseeni töissä kohdistunut ahdistelu ja he olivat lähinnä minulle vihaisia :D Reilu peli!

Olen aina sanonut -sen sijaan että yrittänyt muuttaa ihmisten perusarvoja - toimi sen mukaan mikä vie oikeaan suuntaan. Ihmiset jotka laskevat puhumisten seurauksia kulkevat valikoivan puhumisen tietä ja kaikki sen takia tuleva/poisjäävä on ansaittua. Itse uskon siihen täysin toisenlaiseen tiehen, mutta ei sitä kenellekään voi neuvoa koska siinä se matka ja hetki ei useinkaan palkitse sillä "nyt on kiva hetki" jutulla , vaan se tulee paljon syvempää ja parhaimmillaan suuremmasta ymmärryksestä. Jos toisen kanssa en voi puhua niin toinen on väärä ihminen minulle.

Kannattaa muistaa että keskustelun päätös ja lopputulos ei välttämättä ole se hetki kun itsestä ei olekaan kiva jutella ja toinen ei reagoi mukavasti kuin itse haluaisi....

Tuossa tilanteessa suurinosa miehistä haluisi tietää että oma nainen ei jäänyt siihen hetkeksikään ja jos se on epäselväkuvio niin soppaa keitetään anyway.

Kun ihmiset miettivät kertomista he yleensä jo tietävät vastaukset, eihän me muut tuntemattomat voida sitä kertoa!! Joskus omiin tuntemuksiin liityy omaa häpeän tunnetta ja erilaisua ajatuksia siitä mitä olisi pitänyt tehdä.

Kaiken jälkeen, sinun - ja kaikkien meidän - tulisi toimia suhteessa niin ettei siellä mietittäisi asioiden kertomisia sen mukaan miten toinen reagoi...ja samaan aikaan kokea olevansa turvassa ja rakastettu että toinen tukee ja ymmärtää. Se on sitä rakkautta.