Hei, olen 13v tyttö. Joululoman lopussa aloin tuntea jonkinlaista masennusta. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi, itkin paljon ja pidin kaiken sisälläni aika kauan ennenkuin puhuin äitini kanssa. Tunsin itseni heti syylliseksi jos oli jotain jota en vielä ollut kertonut äidilleni (Minä olen aina ollut herkkä ja minulla on ollut huono itseluottamus)
Puhuminen auttoi ja tuntui vähän paremmalta, mutta vain vähäksi aikaa. Yritin nauttia elämästä mutta tuntui todella raskaalta. Olin risti riidoissa oman pääni kanssa ja tunsin vain itseni hirveäksi ja sairaaksi. Muistin vain huonoja asioita lapsuudestani ja se sai minut katsomaan elämääni kun se olisi surkeaa.
Välillä tuntui siltä että pitäisi hakea apua välillä siltä ettei sellaista tarvittaisi. Tuntui välillä myös paremmalta olla koulussa kun sai unohtaa huolet vähäksi aikaa. Myöhemmin alkoi tuntua huonolta olla koulussa, tuntui siltä että kaikki muut olisivat täydellisiä ja että haluaisin vain kotiin puhumaan äitini kanssa.
Kun aloin puhua enemmän äitini kanssa tunsin itseni taas kerran paremmaksi. Mutta taas vain vähäksi aikaa. Sen jälkeen pääni taas keksi uuden syyn tuntea itseni hirveäksi.
Kun olin katsonut ohjelmaa missä ihmiset toteuttivat unelmiaan ja pienestä asti olivat olleet hyviä jossain ja heistä tuli kuuluisia, alkoi tuntua siltä että olen tuhlannut elämäni koska en ole joku maailmanmestari ja sitä että pienenä en ole satsannut tarpeeksi, tuollaista hölmöä minun pääni ’’sanoi’’ minulle. Olen vasta 13v miten minä voisin olla maailmanmestari jossain?! Pääni sanoi silti toisin.
Halusin vain olla pieni lapsi ja vain muutta elämääni.
Mielialani meni ylös ja alas päivien aikana. hetken olin ilonen hetken surullinen. Tänään tuntui siltä ettei ole mitään väliä mitä tekee elämässa. En voinut nauttia ajasta tänään koska tuntui siltä että elämässä ei ole mitään merkitystä. Haluan vain olla se pikku tyttö joka joskus olin, ilman huolia.
Voiko kaikki mielialanvaihtelu ja muu olla vain ikäni takia? Onku muilla samanlaisia ongelmia? Liittyykö vain teiniikään?
Puhuminen auttoi ja tuntui vähän paremmalta, mutta vain vähäksi aikaa. Yritin nauttia elämästä mutta tuntui todella raskaalta. Olin risti riidoissa oman pääni kanssa ja tunsin vain itseni hirveäksi ja sairaaksi. Muistin vain huonoja asioita lapsuudestani ja se sai minut katsomaan elämääni kun se olisi surkeaa.
Välillä tuntui siltä että pitäisi hakea apua välillä siltä ettei sellaista tarvittaisi. Tuntui välillä myös paremmalta olla koulussa kun sai unohtaa huolet vähäksi aikaa. Myöhemmin alkoi tuntua huonolta olla koulussa, tuntui siltä että kaikki muut olisivat täydellisiä ja että haluaisin vain kotiin puhumaan äitini kanssa.
Kun aloin puhua enemmän äitini kanssa tunsin itseni taas kerran paremmaksi. Mutta taas vain vähäksi aikaa. Sen jälkeen pääni taas keksi uuden syyn tuntea itseni hirveäksi.
Kun olin katsonut ohjelmaa missä ihmiset toteuttivat unelmiaan ja pienestä asti olivat olleet hyviä jossain ja heistä tuli kuuluisia, alkoi tuntua siltä että olen tuhlannut elämäni koska en ole joku maailmanmestari ja sitä että pienenä en ole satsannut tarpeeksi, tuollaista hölmöä minun pääni ’’sanoi’’ minulle. Olen vasta 13v miten minä voisin olla maailmanmestari jossain?! Pääni sanoi silti toisin.
Halusin vain olla pieni lapsi ja vain muutta elämääni.
Mielialani meni ylös ja alas päivien aikana. hetken olin ilonen hetken surullinen. Tänään tuntui siltä ettei ole mitään väliä mitä tekee elämässa. En voinut nauttia ajasta tänään koska tuntui siltä että elämässä ei ole mitään merkitystä. Haluan vain olla se pikku tyttö joka joskus olin, ilman huolia.
Voiko kaikki mielialanvaihtelu ja muu olla vain ikäni takia? Onku muilla samanlaisia ongelmia? Liittyykö vain teiniikään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.