Onnen varjot

Käytiin ensi-illassa miesystävän kanssa katsomassa Onnen Varjot, SUOSITTELEN lämpimästi kaikille. Kohderyhmä varmastikkin kaikki aikuiset, elämää nähneet, perheelliset, nuoret aikuiset, mitä vaan.

Elokuva oli erittäin lämpimällä tavalla kipeän realistinen, ei yltiöromanttinen (mikä ei olisi enää tuntunutkaan niin todelta..), mutta peilasi hyvin monelta kantilta elämää ja ihmissuhteita, nauraa sai vatsan kipeäksi, välillä ei kyyneliltä välttynyt..

Eli juuri sitä mitä meillä kaikilla täällä kai, koskettava kuvaus auringonpaisteesta ja varjopäivistä..Meillä oli ainakin molemmilla paljon keskusteltavaa kun hyvillä mielin, vaikuttuneina, lähdimme kupposelle kuumaa elokuvan jälkeen; elämän arvoista, toisistamme, ihmissuhteista..

Pitkäksi aikaa mieleen jäävä elämys!

Mulle jäi leffasta tosi paha mieli. Siinä oli koitettu käsitellä vaikeita asioita, etupäässä lapsettomuutta. Mulle jäi sellanen olo että asiat vaan sysättiin katsojan kasvoille ilman että annettiin välineitä niiden käsittelemiseen. Toisin sanoen leffasta puuttui joku lämpö, tai sen juoni ei ihan pystynyt kokoomaan niitä asioita joita siinä tuotiin esille. Mua jäi vaivaamaan kohta jossa vaimo kirosi miehensä. En ymmärrä millä perusteella se oli laitettu siihen, nään vaan painajaisia siitä kohtauksesta. Kauhu ja jännitys leffat on musta asia erikseen, kotimaisista elokuvista esim. Vares sisälsi paljon väkivaltaisia kohtauksia mutta se oli sen tyylin elokuva joten sen jotenkin ymmärtää. Kaupallissa elokuvissa voi musta käsitellä vaikeita asioita, esim. Lapsia ja Aikuisia leffa kerto musta hyvällä tavalla lapsettomuudesta ja toi myös esille seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä asioita. Musta Onnen Varjot ei vaan toiminu. Jäi tavallaan sellanen olo että kun maailmassa muutenkin on niin paljon vaikeita asioita joita ei ees pysty kunnolla käsittämään, niin miksi elokuvalla vielä sysätään asioita silmille antamatta eväitä niiden käsittelemiseen. Leffalla oli kyllä tyylikäs ulkokuori, hyvin kuvattu jne.

Kävin katsomassa tänään ystävänpäivänä paljon kohutun Onnen varjot. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta poikaystäväni halusi tarjota mulle juuri tämän leffan. Ja sehän tiesi paremmin kuin minä. Leffa on koskettava, traaginen, hauska ja sujuva - kaikki samassa paketissa. Näyttelijät, etenkin Lymi, ovat loistavia. Härkösestä en ole ennen perustanut, mutta taidan mennä kirjakauppaan seuraavaksi. Käsis oli suomalaisessa leffassa harvinaisen onnistunut, varsinkin dialogi.

Mielestäni Härkösen dialogi ei ollut niin loistavaa, kun ollaan antu ymmärtää. Puisevaa ja kirjallista, mutta paikoin myös joitain nokkeluuksia. En ymmärrä, miksi kirjailijat kirjoittaa elokuvakäsikirjoituksia, kun ei ne siitä mitään ymmärrä.