lukekaa tämä, tärkeää tietoa!

Kiitos hyvästä vinkistä ja muistutuksesta! Kiitos

Kilpirauhas-, B12-, D-vitamini- ja varastorautalabrat pitäis tutkia jokaiselta ennenkuin aloittaa 1. mielialalääkkeen syönnin. Itellä meni 5 vuotta (1999-2004) pelkillä masennuslääkkeillä, vaikka mulla oli kilpparivajis ja varastoraudat sekä B12 näytti molemmat nollaa. Kun tehtiin 6x veritankkaus ja sain lääkkeet kilpirauhasenvajaatoimintaa rupes kunto nopeesti kohenemaan. Ferritiini eli varastoraudat ei ole sama kuin hemoglobiiniarvo!

Aivan. Jos ferritiini on alle 30 niin on jo vakava raudanpuute

Kiitos vinkistä, kerron tästä sukulaiselle. Hänen kanssaan on keskusteltu ruoan merkityksestä, mutta ei ole vielä sisäistänyt asiaa.

Jos buranat ei auta niin sitten vikahan on siellä "korvien välissä" ja lääkitys sen mukaan.

Ja myös toisinpäin: jos on ollut psyykenoireilua, ei välttämättä raudan puutetta tajuta. Oireet voivat olla moninaiset/yksilölliset, ja nimenomaan väärä kilpirauhasdiagnoosi on yleinen.

https://www.studio55.fi/terveys/article/raudanpuutteeseen-voi-tottua-tietamattaan-sekoitetaan-kilpirauhasen-vajaatoimintaan/5976202

Itse oireilin lähinnä kuukautisten aikaan lähes tajunnan vievällä huonovointisuudella ja sydämenpysähtymistunteella. Yöllä hapenloppumista. Pulssi taivaissa. Selvää paniikkia siis... Söin mietoa rautaa ja tilanne parani. Sain pyydettyä ferritiinin vasta melkein vuotta myöhemmin. 20 (meillä naisten viitearvot ovat 5 - 100). Todennäköisesti rautavarastoni ovat olleet täysin lopussa ja hitaasti hieman täyttyneet. Tänään menen ostamaan vahvempaa rautaa, lääkäriltä en lupaa kysy. Keksin, että voin ottaa raudan ja C-vitamiinin yöllä vessassa käydessäni, niin vatsa on tyhjä, eikä mikään haittaa imeytymistä. Raudan imeytymistä kun häiritsee vähän kaikki.

Lastenhankintaa suunnittelevien, runsaasti vuotavien ja vaihdevuosissa olevien tai niitä lähestyvien pitäisi oikeasti varmistaa varastorauta-arvonsa. Pelkkä hemoglobiini ei kerro mitään. Se on vähän kuin "kädestä suuhun elämistä". Siinä vaiheessa kun tarve lisääntyy (sairaus, vuoto, raskaus) niin hemppari romahtaa. Ravinnolla tilannetta ei siinä vaiheessa enää saa kuntoon.

Jos verikokeet on ok, voit silti olla ei-ok. Melkosta logiikkaa.

Nuo ovat kehon ongelmia , ei mielen.

Hb ei kerro rautavarastoista ( luuytimessä, munuaisissa, haimassa) mitään, ferritiini kertoo. Kaksi erilaista verikoetta siis. Hb voi olla hyvä vaikka rautavarastot lähes tyhjät koska hb on se mikä ihan viimeisenä romahtaa. Voi tavallaan selittää myös että keho lähettää ferritiini (on tietynlainen proteiini) ulos että hb pysyisi viimeiseen asti hyvänä ja happi kulkisi.
On tutkittua tietoa miten raudanpuute vaikuttaa kehoon fyysisesti JA psyykkisesti. Diagnostiikassa sen verran ongelmia että yleislääkäri harvoin tietää näistä asioista jos ei satu olemaan asiasta kiinnostunut. Lisää tietoa saa ihan googlettamalla esimerkiksi raudanpuute, ferritiini, ja englanniksi iron deficiency ja iron depletion sekä ferritin.
Ferritiini mitataan esim Sveitsissä ihan normaalissa terveystarkastuksissa..mutta ei Suomessa. Raudanpuute näkyy jotenkuten myös jos mcv ja mch ovat pienet. Suomessa käytetään myös liian matalat rajat, ferritiinin viitearvot (200 random henkilön keskiarvot, sairauksia ei tutkittu) ovat yleensä 5-90 naisilla mutta raudanpuutten cut-off on jo arvolla 40. Terveellä naisella ferritiini pitäisi olla noin 100 että keho..ja mieli..toimisi kunnolla. Miehellä korkeammat arvot.
Esim kilpirauhanen, aineenvaihdunta ja hormonitoiminta vaatii ferritiini yli 70 toimiakseen kunnolla.
https://www.eiransairaala.fi/fi/Ajankohtaista/Eiran-artikkelit/Raudanpuute-aiheuttaa-moninaisia-oireita
Tässä vielä raudanpuutteen (dg 61.1) oireet:
RAUDANPUUTTEEN OIREITA:
• Väsymys
• Heikotus
• Huimaus
• Päänsärky
• Hermostuneisuus
• Masennus
• Ahdistuneisuus
• Lihasheikkous
• Ihon kuivuminen
• Levottomat jalat
• Käsien ja jalkojen kylmyys
• Kynsien halkeilu
• Ruokahaluttomuus
• Painon lasku tai nousu
• Hengästyminen ja hengenahdistus
• Hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute
• Hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö
• Heikentynyt yleiskunto ja suorituskyky
• Palan tunne kurkussa tai nielemisvaikeudet
• Nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa
• Kuivat ja katkeilevat hiukset, hiustenlähtö
• sisäinen 'tärinä'
• pistelevä kieli tai tunne että kieli on liian iso
On myös tutkittu että jos äidillä on raskauden aikana raudanpuute niin tulos voi olla että lapsi kehittää esim ms-taudin tai adhd tai kognitiivisia sairauksia.

Totta voisko Suomen tv järjestelmä ottaa vihdoin loikan eteenpäin ja pistää naiset ilm rautaferritiinimittauksiin että asiat kuntoon.täällä vain viitearvoja tuijotetaan

Tämä oli hyvä ja tärkeä aloitus. Aivan kuin omasta elämästä. Olen eläkkeellä nyt. Näin se vaan on arvoisat kanssa kärsijä sisaret/veljet, että niin moni saa leipänsä toisten pahoinvoinnilla.

Ja kaikilla ei todellakaan kiireitä ja motivaatiota hoitaa mielen haavoista kärsivän kehoa. Aivan, kuin se lakkaisi olemasta mt-diagnoosien jälkeen. Ymmärrän toki itsehoidon tärkeyden, mutta jos kilpparivajarista ja varastoraudan puutteesta kärsii, niin sitä ei hirveesti jaksa päivässä vaikka miten yrittää. Saa siinä ulkoapäin laiskaksi ja vajaaksi haukkua aivan rauhassa. Ei tunnu missään, kun tiedän miten asiat oikeasti menneet.

Vieläkin olen toipilas, myös fyysisesti. Jaksan enemmän mitä vuosiin ja mielikin kirkkaampi. Mukavaa kuitenkin, että kilpparilääkkeidem myötä minulla on taas yö ja päivä. Ei toki siinä mittakaavassa, kun oli vielä työkykyä tallella. Sen olisin halunnut säilyttää. Mutta elämänhalua ja laatua on tämän sekunda kropankin kanssa.
Eikä tällä hetkellä ole käytössä mieliala lääkkeitä, kiitos järkeään käyttävien lääkäreiden.

Niitä en enää suostu suuhuni pistämään. Nämä ovat melko yksinäisiä teitä olleet. Onneksi on vielä lääkäreitä ja hoitajia ketkä osaa ja uskaltaa omaa päätään käyttää. Toki he monesti joutuvat maksamaan siitä itsekin kovaa hintaa. Näin meillä Suomessa, mikä oli vissiin joskus hyvinvointivaltio.

Lukekaa tämä ja tarkkaan myös käyttämienne lääkkeiden mahdolliset haitat.

Mulla on ainakin ongelmana tuo alhainen ferritiini, arvo oli viimeksi 12. Lääkärit eivät ymmärrä että en voi rautaa syödä, ei maha ja suoli kestä sitä.
On aika pattitilanne kun ei ole rahaa mennä yksityiselle enkä oikein tiedä mitä voisin tehdä tilanteelle.
Mulle on puhuttu ruokavaliolla kokeilemisesta mutta olen sen verran huonossa kunnossa etten paljon jaksa ruokia laitella, jotain vain mikä valmistuu pikaisesti.
Olen siis tullut tulokseen että on kait vaan kestettävä tätä väsymystä, huimausta ja kaikkea muuta mahdollista oireilua. Saa nähdä kauanko jaksan, vielä en ole onneksi tippaakaan masentunut.

Maksan syöminen ei aiheuta maksavaurioita.
Maksamakkarassa on maksaa sen verran että paketissa lukee sana maksa.

Kääk, ensimmäistä kertaa kirjotan nyt tämmöselle nettipalstalle, mutta ihan tuli itku taas kun alkoi omia kokemuksiaan muistella reilun vuoden takaa.
Oon 23v. nainen, ja vuosi sitten aloitin yliopisto-opiskelut. Se oli itsessään iso muutos, mutta pian tuli oireita oireiden perään. En jaksanut urheilla, ei tehnyt mieli syödä mitään, huimasi, syke oli jatkuvasti korkea, hiukset oheni ja iho kutisi. Lisäksi olin kalpea. Oon aina ollut kalpea ja hemoglobiini on ollut mitä on, kiikun kaakun suositusten rajoilla, mutta nyt olin haamu. Olin kuluneen 3vuoden aikana käynyt kuuteen otteeseen luovuttamassa verta, syömättä sieltä saatuja rautakuureja loppuun, sillä niistä tuli aina vatsa kipeäksi. Kuitenkin arvot riitti aina seuraavaan luovutukseen, enkä tiennyt että Kropan varastot voisi kärsiä. En osannut yhdistää pahaa oloa näihin luovutuksiin.
Lopulta aloin saamaan paniikkikohtauksia, joissa alan yökkimään oksennusrefleksiä. En myöskään tahtonut enää jaksaa kouluun kävellä, ja sinne päästyäni ensimmäiset 2 tuntia kamppailin epämääräisen huimauksen kanssa. Tähän mennessä olin jo käynyt lääkärissä huimauksen, epämääräisen pahoinvoinnin, sekä rytmihäiriöiden vuoksi. Myös verikokeet oli otettu kahdesti, mutta vielä ei lääkäri ollut hoksannut ferritiiniä mitata.
Sain lähetteen psykiatrille paniikkikohtauksista, sillä niitä tuli lähes päivittäin, etenkin luennoilla. Koko ajan mystinen paha olo niin kyllähän siinä alkaa kroppa olemaan koko ajan jonkinasteisessa valmiustilassa. Sain psykiatrilta diagnoosin paniikkihäiriöstä, sekä lähetteen 20 kerran lyhytterapiaan. Löysin ihanan terapeutin ja hänen kanssaan on sujunut hyvin. Myös hän kyseli onko mun hemoglobiinia mitattu, kun näytän siltä että kaikki ei ois Ookoo, mutta vakuuttelin että kunnossa on sekin. Monta monessa, mietin myös e-pillereiden vaikutusta mielialaani, ja sitä kautta paniikkihäiriön syntyyn. Aloin harkita e-pillereiden lopettamista.
Kolmannen kerran jouduin kuitenkin lääkäriin, kun paha paniikkikohtaustärinä oli jatkunut kolme päivää putkeen, enkä voinut sietää sitä oloa enää pidempään. Sain lähetteen ensiapuun, jos oireeni eivät helpottaisi iltaan mennessä. Lisäksi olin edellisellä kerralla saanut reseptit lääkkeisiin nimeltä Propral ja Opamox. Edellisen jälkeen tuntui ettei saanut kunnolla henkeä, jälkimmäisestä seuraavana päivänä aivan järkyttävä päänsärky! Varmasti omalla asenteella lääkkeisiin oli osansa tässä, mutta en suostunut niitä syödä kokeilun jälkeen lainkaan.
Tällä samaisella lääkärikäynnillä otettiin jälkeen kerran EKG ja verikokeet. Ei mitään erityistä sydämessä, mutta lääkärin oli käyriä vaikea lukea, sillä pulssi pomppi 125-130 paikkeilla, sillä olin paniikissa enkä kyennyt rauhoittumaan. Lääkäri määräs paniikkiin ja ahdistukseen lääkkeen, jota olis pitänyt ruveta syömään kerralla sitten ainaskin puoleksi vuodeksi. Oisko ollut joku Escitalopram tai vastaava. Olin aika järkyttynyt. Aina näihin oireisiin asti koin olleeni rauhallinen, itsevarma ja iloinen. Tällä hetkellä tuntui, että olin surullinen, ahdistunut, epävarma, hyvin hyvin levoton ja rauhaton, väsynyt ja uupunut. Ja saan tiedon lääkäriltä että joudun syömään lääkettä jota jopa masentuneet syövät. Varmasti moni joka saa mielenterveysdiagnoosin, voi kokea samoja tunteita ja se oli todella inhottavaa. Mietin silloin, missä meni pieleen? Illalla tänä samaisena päivänä vanhempani veivät minut päivystykseen. Kyökin kun oksetti, ja pulssi oli päivystyksessä sydänfilmin aikaan 140... ei paljon lohduttanut kun hoitaja sanoo, että: ”näyttää ihan että sun sydän tulis tästä rinnasta läpi”. Silloin ajattelin että kohta se sydän varmaan väsyy ja kuolen. Sain jotain lääkkeitä, tod näk. rauhoittavia. Parissa tunnissa rauhotuin ja muistan miltä tuntui kun veri kiersi raajoissa ja olo oli rento. Sain sairaslomaa koulusta viikoksi.
Parin päivän päästä sit sain lääkäriltä just tän Kaiken mullistavan puhelun! Hän ensin kysyi miten menee, ja aloitinko sen vahvan lääkityksen jo. Vastasin vaan että en, sillä en haluaisi. Ja hän sanoi jotakuinkin näin: ”hyvä, sillä nyt löytyi ongelman ydin. Sun ferritiini eli raudan varastoarvo on tosi alhanen. Sen pitäis olla viitearvoissa sunlaisilla urheilevilla nuorilla naisilla n. 70 luokkaa, ja sulla se on 5.” Hän kutsui mut takasin vastaanotolle ja aloimme yhdessä pohtimaan vaihtoehtoja hoidolle. Suonensisäisesti laitettuna tää raudan antaminen ois ollut just tosi riskialtista, ja olin aika herkkä ja altis kaikella tapaa järkkymään sillon. Siks valittiin suun kautta otettavat rautalisät. Sen lisäks e-pillereiden tilalle vaihdettiin kierukka, jotta vuoto niukkenis entisestään.
Heti tän käynnin jälkeen alkoi vihdoin se valo häämöttää tunnelin päässä. Paniikkikohtaukset harveni, nyt ne ovat ehkä enemmän ahdistusta. Epämiellyttävää sekin, mutta pikku hiljaa parempaan. Oon nyt reilun vuoden syönyt rautaa päivittäin, ja just määrättiin toisen vuoden tabletit reseptillä. Arvo oli noussu 26:een vuodessa. Iso helpotus oli, kun löytyi jotain konkreettista, jolla

Ei mitään vaikutusta paniikkiin vaikka olisi satasen paikkeilla. Taas yksi uusi pettymys, ei tästäkään ollut apua.

HYPOKALSEMIA mainitaan paniikkihäiriön syynä. ELI kalsium arvo matala. Pyytäkää tarkistaa tämä arvo. Ja alkakaa lääkitä sitten kalsiumtableteilla itseänne, mutta kontrolloidusta, verikokeiden avulla tarkkaillen ettei mene liian puolelle, sekin aiheuttaa paniikkihäiriötä.

Kahvi eli kahvimyrkytys aiheuttaa herkille ihmisielle myös paniikkikohtauksia, tai ainakin voimistaa niitä tuntemuksia, ahdistusta. Kokeile eri kahvilaatuja. Jouduin lopettamaan kahvin kokonaan, mutta sitten kokeilin pikakahvia, se ei aiheuttanut mitään. Laitoin puolikkaan mitasta kuppiin. Samoin sitten kokeilin aivan mitättömän laihaa suodatinkahvia (1-2 mittaa, ja kolme vesimukia keittimeen). Näin pystyin juomaan kahvia, eikä oireita tullut.