Aloin miettiä että olenkohan uupunut tai jtn. Koko viikonlopun voimat ovat olleet ihan totaalisesti poissa, olen vain makoillut, en ole saanut edes tiskejä laitettua. Lämpöä nyt neljättä päivää, mutta en ole muuten kipeä. Jäin tänään kotiin.
Olen tässä varmaan viimeisen vuoden pyhittänyt viikonloput lepopäiviksi. Jos en lepää viikonloppuna en jaksa mennä töihin. Jos olen johonkin erehtynyt menemään on alkuviikko kuin suossa tarpoisi. Näin ollen en ole osallistunut mihinkään sosiaalisiin tapahtumiin tai sopimun viikonlopuiksi mitään. Ei mua tosin enää pyydetäkkään. Muut töissä käyvät tutut kyllä lähtevät viikonloppuisin viihteelle, tapahtumiin, ulkoilemaa ym. Facebookki täynnä kuvia mitä ihmiset jaksavat tehdä viikonloppuisin. Kaikki tämä tekeminen tuntuu iteselle mahdottomalta. Lisäksi nyt viimeviikkoina olen huomannut säheltäväni töissä enemmän. Jotenkin tuntuu, että ajatukset eivät oikein pysy kasassa ja tulee huolimattomuutta. En onneksi työskentele hoitoalalla. Perjantaita odottaa aina kuin kuuta nousevaa.
Olen nyt ollut lähes 3 vuotta töissä ilman pidempiä lomia. Sitä ennen vuosien opiskelut. Olen vaihtanut kahdesti työpaikkaa, koska edellinen pesti loppunut. Tämän vuoksi vuosilomia en ole saanut pidettyä. Nyt kesällä olisi ensimmäinen täysipitkä loma, tuntuu ettei jaksaisi sinne saakka.
Työni on stressaavaa ja kuormittavaakin. Pitäisi varmaan mennä työterveyteen, mutta sitten voinee unohtaa ainakin sen vakinaistamisen.... vai mitä tässä pitäisi tehdä? Pomoni kanssa en ala ainakaan keskustelemaan työtaakastani. Sillä ei toi johtaminen ole ihan hanskassa....
Onko normaalia?
3
476
Vastaukset
Hei uupunutt.
Mietit kertomuksessasi, oletkohan uupunut ja kerrot, että viikonloput menevät väsymyksessä, mistä myös sosiaalinen elämäsi on kärsinyt. Lopuksi ilmaiset pelkojasi työterveydessä käymisen vaikutuksesta tuleviin työsopimuksiisi.
Aloitan lopusta päin. Jokaisen työnantajan paras resurssi on hyvinvoivat työntekijät. Jos työntekijä ei kohtaa ongelmia voinnissaan ja hoida niitä, vaan välttelee asiaa, on varma, että seuraukset näkyvät myös työkyvyssä. Työkykyisyys ei ole staattinen tila vaan sen ylläpitämiseksi tietenkin täytyy katsoa asioita, jotka sitä heikentävät ja tehdä korjausliikkeitä. Minusta siis työterveyteen yhteydenottaminen ei missään nimessä ole uhka vaan mahdollisuus. Voitte pohtia, millä keinoilla saavutat parempaa hyvinvointia niin töissä kuin siviilielämässäsikin.
Lisäksi olet muutakin kuin vain työminäsi. Jo nyt tilanteesi on se, että kaikki vapaa-aika menee vain työn rasitusten nollaamiseen. Et jaksa tehdä itsellesi mieluisia asioita etkä ylläpitää ihmissuhteita. Onko mikään työ sen arvoinen, että heität itsesi sivuun?
Uupumus joskus on tervetullutkin ilmiö, sillä se pakottaa priorisoimaan ja katsomaan asioita silmiin. Jokaiselle tulee jossain vaiheessa stoppi, jos paahtaa itsensä unohtaen. Se on terveellinen muistutus siitä, että kohtuun raja on ylitetty.
Mitä tuumit tästä?
Merja, diakoni- Viitta.aholle
S
Kirkossa työterveys juorusi kirkkoherralle mitä työntekijä kertoi. - HelppoElämä_
Irtisano ittes.
Ala elämään.
Suomessa on hyvä sosiaaliturva.
Murheet poistuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774672- 1801987
- 1311696
- 1481265
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161171- 351066
- 78963
- 52936
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78892- 4858