Tukien suuruus Muokkaa
Maataloustuet ovat Suomessa 4 miljardia euroa vuodessa, kun välilliset tuet kuten tullimuurilla korotettu hintataso huomioidaan[13]. Pelkät suorat tuet EU:lta ja veronmaksajilta maanviljelylle olivat 1,9 miljardilla euroa vuonna 2007 – toiseksi eniten EU:ssa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna[14]. Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1,7 miljardia euroa.
Toisin kuin useimmissa EU-maissa, Suomen maataloustuista valtaosa (60%) on ns. kansallista tukea ja 40% EU-tukea.[15].
Suomi maksaa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi lisätukia omasta budjetistaan. Vuosina 2008–2013 eteläisessä Suomessa maksetaan väliaikaista tukea 194–190 miljoonaa euroa vuodessa, josta tuotantoon sidottua EU:n komission myöntämää niin sanottua 141-tukea 130 miljoonaa euroa. Pohjois-Suomessa Pori-Tampere-Imatra-linjan pohjoispuolella maksetaan pysyvää pohjoista kansallista tukea vajaat 330 miljoonaa euroa vuodessa.[16]
OECD:n mukaan Suomi tuhlaa liian paljon rahaa maatalouden tukemiseen[17]. Suomen kansalliset tuet ovat herättäneet närää naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa[18].
Siinä tapauksessa, että EU:n komission aie leikata EU:n maataloustukia toteutuu, maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan leikkaukset on korvattava Suomen valtion budjetista[19]. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan kanta on samansuuntainen[20].
Julkisuus Muokkaa
Tietoja tuesta julkistetaan ainoastaan hyvin rajoitetusti[21]. Tietoja saadakseen on tehtävä yksilöityjä tiedonluovutuspyyntöjä Maaseutuvirastolle[1]. Pyynnöstä huolimatta tieto voi jäädä saamatta[1]. Maatalousministeri Juha Korkeaoja (kesk) perusteli Vanhasen ykköshallituksen salailulinjaa ihmisten tirkistelynhalun hillitsemisellä[22].
Vuonna 2007 EU-komissio, julkisuuden paineen alaisena, käynnisti hankkeen, jossa luotaisiin unioninlaajuinen nettirekisteri tuen saajista. Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel perusteli hanketta sanomalla, että veronmaksajilla täytyy tuen maksajina olla oikeus tietää, ketkä tukia saavat. Suomi jarrutteli Brysselin pyrkimystä, mutta EU:n avoimuuslinjaus hyväksyttiin, ja Suomen oli uudistettava sääntöjään. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin valmisteli esityksen, jonka mukaan verkkorekisteriin listataan vain EU-tukea saavat maatilat. Tämä esitys hyväksyttiin, ja kansallisen tuen saajat siis pysyvät edelleenkin verkkorekisterin ulkopuolella.[22] Maaseutuviraston mukaan kansallisten tukien julkaiseminen Internetissä ei ole mahdollista, koska se olisi vastoin Suomen perustuslain mukaista yksityisyyden suojaa ja henkilötietolakia[23].
Keväällä 2005 toimittaja Olli Ainola pyysi nähdäkseen rekisteriä tuensaajista, mutta Maatalousministeriö ei suostunut pyyntöön[22]. Joulukuussa 2006 YLEn Uutiset yhdessä MOT-toimituksen kanssa selvittivät Suomen 100 suurinta maataloustuen saajaa sekä suurimmat tuen saajat kunnittain vuonna 2004.
Tuen saajat Muokkaa
Iso osa maataloustuesta menee alalla toimiville liikeyrityksille[1]. Pääosa suurimmista tuen saajista on yksityishenkilöitä[24]. Kärkijoukossa on lihan ja viljan tuottajia sekä runsaasti suuria puutarha-alan yrittäjiä[24].
Katso myös
Maataloustuet ovat Suomessa 4 miljardia euroa vuodessa, kun välilliset tuet kuten tullimuurilla korotettu hintataso huomioidaan[13]. Pelkät suorat tuet EU:lta ja veronmaksajilta maanviljelylle olivat 1,9 miljardilla euroa vuonna 2007 – toiseksi eniten EU:ssa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna[14]. Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1,7 miljardia euroa.
Toisin kuin useimmissa EU-maissa, Suomen maataloustuista valtaosa (60%) on ns. kansallista tukea ja 40% EU-tukea.[15].
Suomi maksaa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi lisätukia omasta budjetistaan. Vuosina 2008–2013 eteläisessä Suomessa maksetaan väliaikaista tukea 194–190 miljoonaa euroa vuodessa, josta tuotantoon sidottua EU:n komission myöntämää niin sanottua 141-tukea 130 miljoonaa euroa. Pohjois-Suomessa Pori-Tampere-Imatra-linjan pohjoispuolella maksetaan pysyvää pohjoista kansallista tukea vajaat 330 miljoonaa euroa vuodessa.[16]
OECD:n mukaan Suomi tuhlaa liian paljon rahaa maatalouden tukemiseen[17]. Suomen kansalliset tuet ovat herättäneet närää naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa[18].
Siinä tapauksessa, että EU:n komission aie leikata EU:n maataloustukia toteutuu, maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan leikkaukset on korvattava Suomen valtion budjetista[19]. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan kanta on samansuuntainen[20].
Julkisuus Muokkaa
Tietoja tuesta julkistetaan ainoastaan hyvin rajoitetusti[21]. Tietoja saadakseen on tehtävä yksilöityjä tiedonluovutuspyyntöjä Maaseutuvirastolle[1]. Pyynnöstä huolimatta tieto voi jäädä saamatta[1]. Maatalousministeri Juha Korkeaoja (kesk) perusteli Vanhasen ykköshallituksen salailulinjaa ihmisten tirkistelynhalun hillitsemisellä[22].
Vuonna 2007 EU-komissio, julkisuuden paineen alaisena, käynnisti hankkeen, jossa luotaisiin unioninlaajuinen nettirekisteri tuen saajista. Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel perusteli hanketta sanomalla, että veronmaksajilla täytyy tuen maksajina olla oikeus tietää, ketkä tukia saavat. Suomi jarrutteli Brysselin pyrkimystä, mutta EU:n avoimuuslinjaus hyväksyttiin, ja Suomen oli uudistettava sääntöjään. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin valmisteli esityksen, jonka mukaan verkkorekisteriin listataan vain EU-tukea saavat maatilat. Tämä esitys hyväksyttiin, ja kansallisen tuen saajat siis pysyvät edelleenkin verkkorekisterin ulkopuolella.[22] Maaseutuviraston mukaan kansallisten tukien julkaiseminen Internetissä ei ole mahdollista, koska se olisi vastoin Suomen perustuslain mukaista yksityisyyden suojaa ja henkilötietolakia[23].
Keväällä 2005 toimittaja Olli Ainola pyysi nähdäkseen rekisteriä tuensaajista, mutta Maatalousministeriö ei suostunut pyyntöön[22]. Joulukuussa 2006 YLEn Uutiset yhdessä MOT-toimituksen kanssa selvittivät Suomen 100 suurinta maataloustuen saajaa sekä suurimmat tuen saajat kunnittain vuonna 2004.
Tuen saajat Muokkaa
Iso osa maataloustuesta menee alalla toimiville liikeyrityksille[1]. Pääosa suurimmista tuen saajista on yksityishenkilöitä[24]. Kärkijoukossa on lihan ja viljan tuottajia sekä runsaasti suuria puutarha-alan yrittäjiä[24].
Katso myös
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.