Saamenkäsitöissä elää pohjoinen kulttuuri
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 6.2.2018 06:23 | Hanna Kallunki
Saamelaisuus näkyy ivalolaisessa Pekkalan perheessä muun muassa käsityötaitona ja perinnekäsitöiden arvostuksena. Sanna Pekkala on tehnyt inarinsaamenpuvut itselleen ja miehelleen Aslakille. Sofia-tytär (kesk.) on tehnyt oman pukunsa Ranuan opistossa.
Aslak on taustaltaan inarinsaamelainen, Sanna on kantasuomalainen ja kotoisin Siilinjärveltä.
– Isänäitini oli inarinsaamelainen, mutta saamenkielentaito on suvussa katkennut häneen, koska hänet otettiin lapsena kasvattilapseksi suomalaiseen perheeseen, Aslak kertoo.
Sanna ja Aslak ovat hyvillään, että perheen kaikki kouluikäiset lapset ovat saaneet opiskella koulussa saamen kieltä, joko pohjoissaamea tai inarinsaamea. Eniten, peruskoulun ajan, isänsä sukukieltä inarinsaamea ovat opiskelleet kahdeksasluokkalainen Talvikki ja Ranuan opistoa käyvä Sofia.
Pekkalan perheessä on 13 lasta, joista kotona asuu vielä seitsemän. Yksi lapsista on kuollut jo ennen syntymäänsä.
Sanna on koulutukseltaan artenomi. Hän ollut pääosin kotiäitinä ja tehnyt myös suntion töitä. Aslak on sairaanhoitaja ja rajavartija ja toimii kouluttajana rajakomppaniassa. Aslakin suku on taustaltaan kalastajasaamelaisia.
Tärkeät perinnekäsityöt
Perinnekäsityöt ovat Pekkalan perheessä arvossaan. Poronkarvasta tehdyt kengät eli nutukkaat, joita Inarissa käytetään yleisesti talvikenkien tilalla, ovat lasten suosikkeja. He haluaisivat käyttää talvisin mieluiten juuri noita porotossuja.
– Äiti, mikset tee mulle porotossuja, yksi lapsista vasta kysyi. Harmi, että porotossujen tekijöitä on kovin vähän. Ne ovat niin työläät tehdä, että itse olen tehnyt vain parit tossut, Sanna sanoo.
Aslakin isänisä on tehnyt paljon saamenkäsitöitä, puutöitä ja esineitä poron luusta ja sarvista.
– Meillä on hänen tekemiään pauloja eli nauhoja, joita käytetään kengissä. Myös Aslakin täti tekee monenlaisia käsitöitä, Sanna ja Aslak kertovat.
Arvokas kansallispuku
Aikaisemmin saamenpuku on ollut ihan jokapäiväisessä käytössä. Nykyisin niitä käytetään lähinnä juhlissa ja muissa merkittävissä tapahtumissa. Sanna on itse tehnyt inarinsaamenpuvut itselleen ja Aslakille sekä joillekin lapsille. Osalle lapsista puvun on tehnyt Aslakin täti Eeva Pekkala.
– Sofia on tehnyt itselleen puvun opistossa ja on aloittanut myös porotossujen tekemisen, Sanna toteaa.
Viime aikoina mediassa on keskusteltu siitä, kuka voi käyttää saamenpukua ja loukkaavatko tehdasvalmisteiset saamenpukua jäljittelevät asut saamelaisia. Sanna toteaa, että saamenpuku on kansallispuku.
– En osaa sanoa, kuka sitä voi käyttää ja kuka ei. Mutta ajattelen, että jos sitä käyttää, niin pitäisi käyttää aitoa pukua. Tehdaspuvut eivät ole saamenpukuja vaan enemmän näytelmäasuja, Sanna pohtii.
Lapista tuli koti
Saamelaista käsityötaitoa voi opiskella saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Sannalle tuo oppilaitos on ollut tärkeä.
– Se oli paikka, joka kotiutti minut Lappiin. Reilut kymmenen vuotta sitten suoritin siellä saamen käsityön artesaanitutkinnon.
Opinnoissa tutustuttiin myös saamelaiseen kulttuuriin ja historiaan.
– Tuntui, että aloin sen myötä ymmärtää saamenkulttuuria ja saamelaisten ajattelutapaa. Ei tarvinnut enää miettiä, mitä voin tehdä ja mitä en. Tuli myös ihmissuhteita, Sanna pohtii.
Saamen kielestä on hyötyä
Sanna ja Aslak näkevät, että saamen kieli on alkanut elpyä, ja sillä on tulevaisuutta.
– Kun käy kaupassa, niin kuulee varmasti saamen kieltä. Koulussa voi opiskella saamea ylimääräisenä kielenä tai olla saamen kielen luokalla. Täällä on myös kielipesiä, saamenkielisiä päiväkotiryhmiä. Kielestä on myös konkreettista hyötyä. Se voi olla esimerkiksi työnsaannin peruste täällä.
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 6.2.2018 06:23 | Hanna Kallunki
Saamelaisuus näkyy ivalolaisessa Pekkalan perheessä muun muassa käsityötaitona ja perinnekäsitöiden arvostuksena. Sanna Pekkala on tehnyt inarinsaamenpuvut itselleen ja miehelleen Aslakille. Sofia-tytär (kesk.) on tehnyt oman pukunsa Ranuan opistossa.
Aslak on taustaltaan inarinsaamelainen, Sanna on kantasuomalainen ja kotoisin Siilinjärveltä.
– Isänäitini oli inarinsaamelainen, mutta saamenkielentaito on suvussa katkennut häneen, koska hänet otettiin lapsena kasvattilapseksi suomalaiseen perheeseen, Aslak kertoo.
Sanna ja Aslak ovat hyvillään, että perheen kaikki kouluikäiset lapset ovat saaneet opiskella koulussa saamen kieltä, joko pohjoissaamea tai inarinsaamea. Eniten, peruskoulun ajan, isänsä sukukieltä inarinsaamea ovat opiskelleet kahdeksasluokkalainen Talvikki ja Ranuan opistoa käyvä Sofia.
Pekkalan perheessä on 13 lasta, joista kotona asuu vielä seitsemän. Yksi lapsista on kuollut jo ennen syntymäänsä.
Sanna on koulutukseltaan artenomi. Hän ollut pääosin kotiäitinä ja tehnyt myös suntion töitä. Aslak on sairaanhoitaja ja rajavartija ja toimii kouluttajana rajakomppaniassa. Aslakin suku on taustaltaan kalastajasaamelaisia.
Tärkeät perinnekäsityöt
Perinnekäsityöt ovat Pekkalan perheessä arvossaan. Poronkarvasta tehdyt kengät eli nutukkaat, joita Inarissa käytetään yleisesti talvikenkien tilalla, ovat lasten suosikkeja. He haluaisivat käyttää talvisin mieluiten juuri noita porotossuja.
– Äiti, mikset tee mulle porotossuja, yksi lapsista vasta kysyi. Harmi, että porotossujen tekijöitä on kovin vähän. Ne ovat niin työläät tehdä, että itse olen tehnyt vain parit tossut, Sanna sanoo.
Aslakin isänisä on tehnyt paljon saamenkäsitöitä, puutöitä ja esineitä poron luusta ja sarvista.
– Meillä on hänen tekemiään pauloja eli nauhoja, joita käytetään kengissä. Myös Aslakin täti tekee monenlaisia käsitöitä, Sanna ja Aslak kertovat.
Arvokas kansallispuku
Aikaisemmin saamenpuku on ollut ihan jokapäiväisessä käytössä. Nykyisin niitä käytetään lähinnä juhlissa ja muissa merkittävissä tapahtumissa. Sanna on itse tehnyt inarinsaamenpuvut itselleen ja Aslakille sekä joillekin lapsille. Osalle lapsista puvun on tehnyt Aslakin täti Eeva Pekkala.
– Sofia on tehnyt itselleen puvun opistossa ja on aloittanut myös porotossujen tekemisen, Sanna toteaa.
Viime aikoina mediassa on keskusteltu siitä, kuka voi käyttää saamenpukua ja loukkaavatko tehdasvalmisteiset saamenpukua jäljittelevät asut saamelaisia. Sanna toteaa, että saamenpuku on kansallispuku.
– En osaa sanoa, kuka sitä voi käyttää ja kuka ei. Mutta ajattelen, että jos sitä käyttää, niin pitäisi käyttää aitoa pukua. Tehdaspuvut eivät ole saamenpukuja vaan enemmän näytelmäasuja, Sanna pohtii.
Lapista tuli koti
Saamelaista käsityötaitoa voi opiskella saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Sannalle tuo oppilaitos on ollut tärkeä.
– Se oli paikka, joka kotiutti minut Lappiin. Reilut kymmenen vuotta sitten suoritin siellä saamen käsityön artesaanitutkinnon.
Opinnoissa tutustuttiin myös saamelaiseen kulttuuriin ja historiaan.
– Tuntui, että aloin sen myötä ymmärtää saamenkulttuuria ja saamelaisten ajattelutapaa. Ei tarvinnut enää miettiä, mitä voin tehdä ja mitä en. Tuli myös ihmissuhteita, Sanna pohtii.
Saamen kielestä on hyötyä
Sanna ja Aslak näkevät, että saamen kieli on alkanut elpyä, ja sillä on tulevaisuutta.
– Kun käy kaupassa, niin kuulee varmasti saamen kieltä. Koulussa voi opiskella saamea ylimääräisenä kielenä tai olla saamen kielen luokalla. Täällä on myös kielipesiä, saamenkielisiä päiväkotiryhmiä. Kielestä on myös konkreettista hyötyä. Se voi olla esimerkiksi työnsaannin peruste täällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vituttaa, kun Päivämies ei kyllästä kaikkia juttujaan raamatunlauseilla niin kuin hän.
Mikä se sana oli, Inarin saamelainenko?
Näytätkö, missa se Jumala kirjoituksessa on?
Valitettavasti meille saamelaisille kulttuuri on tullut arjessa etusijalle ja tärkeämmäksi kuin Betlehemin talli, Golgatan Risti ja Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus!