Mennyt toisin ja ehkä välillemme oisi syntynyt..
Voi kun asiat olisi
Toisinaanmietin
6131957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Niin. Et halunnut tavata etkä ilmeisesti koskaan tule haluamaankaan.
Miksi niin oletat..
Ootko mies vai nainen?
Nainen, miehelle tämä.
Niin kun olisit aikuisten oikeasti vastannut sille ja olisit puhunut. Minulle vain kiukuttelet ettet jaksa/halua. Joten siinä kohtaa meni sun arvostus täysin. Ei tunnu hyvältä mitenkään tuon jälkeen sinua mitenkään ymmärtää tai nähdä mirlipiteitäsi mitenkään. Ärsyttävää kun esität olevasi ystävä jota minun tulee salata tai edes selittää muille telemisiäsi ja tarkoituksiasi. Ota kuule yhteyttä siihen ja kysy miten asiat on. Ne on ok mutta sinä itse typeryyttäsi esiinnyt typeränä minulle esittäen ystävää. Kun kykenet asiaan suhtautumaan kuten ikäiseksi jo pitäisi voisin edes tykätä tai olla samaa mieltä kanssasi. Nyt vain ärsytät et muuta. Säälin sun toimimista minua kohtaan.
Jospa tosiaan olisit toiminut toisin. Kun otin yhteyttä etkä halunnut mutta ilmoitit miehelle kyllä. Nyt me molemmat säälimme sinun tekemisiä. Onneksi se on rehellinen ja näyttää jopa viestisi. En hyväksyisi sinua mitenkään jatkossa jos en olisi saanut siihen selitystä roikkumiseesi. Sinun syyksi se laittoi sen joten yritä nyt keskittyä johonkin toiseen. Mies kertoo kuinka on ärtynyt sinulle kun ilmoitit että olet ystävä. Ja kun sanoin myös pyytäväni ystäväksi hänen luvallaan mitä tapahtui? Olet itse siis syyllinen siihen ettei teidän ystävyys ole sitä mitä kuvittelet. Minäkin toivoin että olisit osaanut hoitaa tämän oikein. Jos sinulla ei ole muuta kuin kaveruutta miestäni kohtaan miksi siis minut estit? Niin kumpa olisit uskonut mitä sulle kertoi. Pyysin jo silloin että otat yhteyttä. Ei silloinkaan mitään. Kai ymmärrät että molemmat epäilemme sinun tarkoituksia täysin. Olen siis sen kertomuksen varassa mitä se kertoo sinusta. Ja pahemmaksi vain menee. Ota siis yhteyttä minuun ja kerro kantasi koska epäilen sen vedättävän sinua edelleen tässä asiassa. Olet siis valmis kantamaan maineesi mitä kertoi. No tee kuten tahdot. Mutta pelkäämään en ala sinun takia tai sen sun hullun ex takia. Olisit edes kiitollinen kun kävi auttamassa jotta sait sen mörskäsi myytäväksi. Inhottava hyväksikäyttö sulla selkeästi kyseessä. Sngoihsn muutakin rahallista apua sulle jotta sait edes vähän nauttia juomista ja syömistä. Tiedämme ettei sun raha asiat ole kunnossa. Ja ajattelit puolitutun varatun auttavan sinua. Auttoi kyllä mutta jos tätä asiaa häpeät etkä siksi mulle vastaa ei taloutemme nyt niin kärsinyt.
vituiksi meni.
paha maailma palasi, ja unelma maailmamme rikottiin sirpaleiksi.
ihmiset halusivat mukaan ja lopulta peili särkyi.
muistoissa enää, lupaus että jossain maailmankaikkeudessa on vielä valoa.
"he eivät ymmärrä mitä he tekevät"
-jeesus
Pienestä se joskus on kiinni.
Sitä se ujous teettää,kauaskantoista kaipuuta..
Tässä viestissä tosin on jotain ...
Pikkuisen jos tarkennat...?
..no..miettein asioiden kulkua..ja en ole varma onko asianomainen ujo vai mitä...
voisikohan ajatella,että hän ei uskonut sitä todeksi??
mitä kääntöpuolella oli.. ja on vieläkin..
En osaa sanoa..kysymysmerkki koko mies..
Niin minuakin harmittaa kun älykääpiö olin. Mutta enhän luottanut sinun tarkoituksiin. Pelkoni oli että kun ja jos olisin vuoksesi tehnyt sen mitä vaadit olisin nyt katkerana yksin omaisuuden menettäneenä että ihmisten arvostus samotein. Toki myönnän että vituksi se meni. Tiesin jos olisin toiminut kuten vaadit olisin kaikkien silmissä säälittävä joka haki seksiä tietäen. En siihen alkanut vaan keksin tarinan joka nyt meni sun syyksi. Itse jatkoit tyhmyyttäsi esiintyen muuna kuin vannoit. Toki harmittaa kun paniikki iski kun sen viestin laitoit sille. Oli keksittävä nopeasti miten hoidan sen pois. Onneksi älysin millä sen sain pois sen silmistä. Toki se onnellinen on kun uuden ostin "koska rakastan sitä kylläkin" mutta sinun kohdalla jouduin keksimään mitä sairaamman tarinan. Ja helpotti kun et vastannut sille. Huh no toisaalta olisit kuullut mitä keksin sille. Nythän ei enään ole väliä vaikka kuinka ottaisit yhteyttä ei usko sinua. Toki minäkin olisin halunnut että toisin olisi toimittu mutta sinun syysi oli kun paniikkiin jouduin ja hätä valheeseen josta vieri suurempi tarina. Mutta pakko siinä nyt pysyä etten kasvojani menetä. Et kärsi siitä kun et tiedä edes siitä. Mutta minäkin harmittelee miten hoidimme tämän jutun ja toisaalta mittään maailman kamalaa ei edes tapahtunut.
Muutakin pilaat valheilla toisen ihmisen elämän..
Ja vain omat kasvot säilyy...
Hmm..yksikkään noista ei ollut sinulta..mutta monenmoista tarinaa..
Miettinyt ihan samaa...
Niinpä..no näin nyt..
Voisiko vielä olla toisin kuin näin nyt?
Ainakin voisi yrittää ottaa selvää..mitään ei menetetä..
Niin olen ajatellut tekeväni..
Kuin myös..jos puhe etäisyydelle tulet..
Tulen kyllä sitten jos jossain nään... ellei sitten toisella satu olemaan jo joku.
Hmm.. tietkö..muut ei kelpaa..
Syytön olen siihen.
Totta..itsekin olen ulkoistanut tilanteesta itseni👍..
Hmm... eli olet luovuttanut? vai antanut jollekkin muulle henkilölle tehtäväksi kaivaa toinen esiin? :'D
Hmm...ei vaan yritän tarkastella asiaa kuin ulkopuolinen.. onnistunko.. en😪
Ai. Toi vaihtoehto vilahti mielessä myös.
No näin..se menee.. kunnes sit törmätään.. jos törmätään.. ja pakko kohdata toisemme..
Niin. Olen muuten itsekkin tehnyt tuota että olen yrittänyt tarkastella asiaa ulkopuolisen silmin.
Onnistunut.. paremmin kuin minä?..
No enpä ole onnistunut yhtään sen paremmin.. vähän niin luulen.
Niin.. tunteet.. ne vaan menee omia polkuja välillä..haluttomia näin tai noin...
Siis.. halusimme näin tai noin..
Joskus tietyn harmonian löytäminen ottaa aikansa. Alkuvaikeudet kun voittaa niin mitään ongelmaa ei ole.
Huomenta..ompa pakkas aamu -14.
Kiva päivä takana..toisinaan pujahdin ajatuksiini..miettein et miksiköhän joitain henkilöitä on vain haastavaa unohtaa..
Sunnuntaita!
Suunnittelu koko tilanteessa oli alun alkaen pielessä. Se ei ole koskaan sopinut hänen sisäiselle maailmalleen. Aivan liian paljon ihmisiä "auttamassa".
Onneksi ihmeiden aika ei ole ohi.
Minä taisin mokata yhden tapauksen kans, olemalla liian varovainen ja kun lähestyin tunnistettavana tulin väärin ymmärretyksi? Yllätyin, petyin tilanteessa ja otin etäisyyttä. Tilanne karkasi väärälle raiteelle, jonka takia puhalsin pilliin pelin päättyneeksi. Ehkä aika kultaa muistot? Mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan tapahtunut, mielestäni. Avasi kyllä silmiäni jonnin verran, et ei ole helppoja juttuja nämä tällaiset.
Varovainen oltava, nolostumisen vaara ja häpeän tunne vastaavat helposti, jos pettyy?Kokemuksena arveluttaa onko myönteistä vai ei? Olinko liian kiltti lähestymisessä ja antoi minusta kuvan mikä ei tuntunut luottamusta herättävänä?
Koska näin tapahtui?
Joitakin vuosia sitten näin ihastukseni hieman yllättäen, kun olin keskittynyt muuhun. Hän tuli ohikävellessään juttelemaan ja kysyi, että nähdäänköhän me vielä, liittäen sen siihen yhteyteen, jossa olimme tutustuneet. Olin itse ollut jo pitkään huolissani siitä, nähdäänkö me vielä, mitä jos ei nähdä moneen kuukauteen ja olisin halunnut nähdä häntä. Mutta en siinä yhtäkkiä jotenkin tajunnut tai voinut uskoa, että hän tarkoittaisi sanomisellaan sitä, että haluaisi mahdollisesti nähdä minua vielä. Ajattelin, että hän on vain kohtelias ja kysyy asiaa sen vuoksi. Vasta jälkikäteen aloin miettiä, olisikohan hänkin halunnut oikeasti nähdä. Soimasin myös itseäni pitkään siitä, tai itse asiassa soimaan edelleen, että en ollut osannut tajuta asiaa kunnolla siinä tilanteessa. Jotenkin se, että hän olisi ehkä halunnut nähdä minua, tuntui liian uskomattomalta voidakseen tapahtua minulle, koska olin ollut (ja olen edelleen) häneen todella ihastunut.
IkäVainNumeroita. Jos näin on miksi sä et tullut siihen tilaisuuteen missä olisimme nähneet?
Ei kuulostanut nämä tutun kuulosilta mulle (VarovainenMyös, Odotinsuakovasti).
Minäkin sanoin kerran jo tuntemalleni ihmiselle, kun yllättäen kohtasimme, että ehkä me joskus kohdataan ja katsoin häntä toiveikkaasti, mutta hän ei sanonut mitään minuun, hiukan vain hymähteli. Myöhemminkään hän ei "reagoinut" keskusteluyrityksiin ja yhä olen kaikesta tapahtuneesta surullinen. En tiedä, koska pääsen hänestä irti henkisesti.
Tämä sopisi itselle..hahmota kauttarsntain millainen tilaisuus..
Sellainen missä meidän puhua niistä asioista minkä parissa myös tutustuttiin.
Aika kuluu ja kuolema lähestyy myös nimimerkkipuskissa pakoilevia tunteilijoita ja kaipailijoita.
Toivoppa ettei omalle kohalles satu, ei voi ku nauraa nykyajan kakaroiden aivopieruille, sitten kyllä itketään kun ei ite saada apua hädän edessä ja mietitään että pitäsköhän vihdoin kattoa peiliin.
Oletko nainen alottaja? Jos niin kun kerta aattelet noin ja jos kumpikin vapaita niin ota hyvä ihminen yhteyttä häneen jos jotain selvittämätöntä, jos se tionen välittää edelleen niin hän kyllä tajuaa eikä suutu ja varmasti odottaa sua.
Hei Mies! Tiedätkö aivan varmasti, mitä minulle merkitsee rakastaa toista ihmistä aidosti täällä, varpaasta - hiusrajaan asti? Uskon että et tiedä, että et ole ajatellut syvällisemmin tätä.
Yritin tutustua sinuun, rehdisti ja niillä geeneillä / kyvyillä mitä luoja on suonut mulle.
Mitä mä sain siitä? Pelkkää arvoitusta päättämättömyyttä, kaksinaamaisuutta, tunteetonta pelleilyä. Ehkä et ollut se oikea mies sitten kuitenkaan minulle? No olen hyväksynyt täysin menetykseni, enkä jäänyt syitäsi pohtimaan ylipitkäksi, mittaamattomaksi ajaksi.
Aikaa on kulunut ja monia asioita on tapahtunut elämässäni, kuten sinunkin elämässäsi varmaan. Jos rakkaus kaiken jälkeen kosketti sinua tai minua, se varmaan on jäänyt muistiin sydämen sopukoihin. Mutta tämä ei ole ollut se este tai syy, jonka vuoksi päätin elää loppuelämäni yksinäni. Tämän päätöksen tekeminen vaati sisua ja pitkällistä pohdintaa.
Koska minulla naisena ovat tunteet olleet pitkällisesti hyvinkin pinnalla, koko tämän vaikean ajan. Mutta kaikkea ei voi saada elämässä, minä olisin valinnut kuitenkin sinut tai hänet kaikista mieluiten. Sittenkin vaikka, aikaa olisi tarvittu siihen, että lukkosi salpa olisi auennut.
Nyt kun kaikki on mahdotonta ja aivan liian moninmutkaista minulle, nyt kun silmäni ovat auenneet, ja olen kasvanut ulos sinisilmäisyydestä.
Minun ei tarvitse enään murehtia, kaivata tai olla edes mustasukkainen sinusta toiselle naiselle.
Sinä saat elää sinun elämääsi ja olla onnellinen siinä tai kokea joutuneesi ansaan, josta ei ole helppoa pääsyä ulos, vapaaksi.
Ja minä saan elää juuri sellaista elämää, kuin mikä passaa minulle, vapaana naisena.
Ei odotuksia ei vaatimuksia, eikä velvollisuutta jakaa kanssasi yhtään mitään.
Jos olisit se nainen johon rakastuin niin sinä itse annoit ristiriitasia viestejä, vähättelit, väärä kuva musta, jotkut asiat pitää tajuta ite, tiuskimista jos vähänkään joku huono piirre mussa, vihjailua mikä satuttaa edelleen, minäkö luulin että olet suorapuheinen vaan ethän nykyään halua edes jutella niin olen luovuttanut 1,5 vuotta yrittää eikä tulla vastaan mutta siitä huolimatta käyttäytynyt kuin aikuiset, ehkä et vaan huomaa omaa käytöstäs, mikä satutti että vihjailut oli sellasia että mun kans ei vois tehä esim aikuisten juttuja vaika pitäs jo tuolla tuntemisella tietää ettei asia ole näin, oisit vaan sanonut niin ihan ystävinä oltas voitu tehä, ehkä vieläkin jos vaan sanoisit asiat suoraan ja sen mikä sua mussa epäilyttää, ei tunnu kivalta että jotain kaunista hylätään, ja tiedän että sulla ei todellakaan ole helppoa ja kaikki empatiat multa sulle jos voisin veisin kaikki kivut poissa ja siirtäisin vaikka itseeni, en ole udskaltanut enää jutella juuri mistään kun toss aykskin päivä oli ihmeellisen ilkeä reaktio yhdestä asiasta ja ihan väärin käsitit, helppoa ois jos ees tietäsin mitä oon sulle pahaa tehny? Miksi et voinu kertoa.- Tiedät myös että tilanne missä tavataan on sellanen että en voi ihan mitä tahansa heitellä , varsinkin kun selvästi alussa ahdistuit, tunteeni ja rakastumiseni ei ole koskaan ollut näin aitoa mutta en jaksa enää yrittää, itsehän sanoit että jos sua alkaa ahistaan niin pääset kyllä mustsa eroon mutat ei mulla ole varaa siihen. Edelleen vain hyvää sulle/teille haluan, edelleen itken lähes joka kerta tapaamisen jälkeen. En ole täydellinen ja tiedän että munki ois pitäny olal rohkeempi mutta tilanne se vaikuttaa liikaa, en voi enää ottaa eds riskiä että puhuisin kuinka haluaisin että meistä tulis ees ystäviä jos se sulle sopii. Ja en ole mustasukkanne, kyllä minä tiiän että oot treffaillu ja ettiny miestä, tuntuu vaan tyhmältä että selvästi kaikin keinoin salaat sen, luuletko tosissaan että olissin joku hullu tai mustasukkanen hei oikeesti, kyllä sinä mut tunnet paremmin kuin osa sellasista jotka tuntenu kauemmin, avauduin sulle niin että en kovin monelle tee sitä. Tuntuu että sinäkin käsität väärin musta tietyjä asioita ja jos olen hiljasempi niin sen sijaan että kysyisit jos vaivaa niin suutut ja voin oplla väärässä mutta viime vuonna tuntu että yhessä vaiheessa kun taas tultiin hyvin juttuun niin jok uihan pikku asia mitä tein tai jotain sai sut suuttumaan niin paljon että olit pitkään tyly ja tuntu että vaivaudut kun kysyin jatkosta ja sitten tuli vihjailua siitä toisesta jonka kans voi aikuisten juttuja tehä, en uskalla enää kysyä mitään kun jos olenkin väärässä tai sitten et vaan usko vaikka kuinka yrittäsin.
Koitan kyllä mennä eteenpäin ja haluaisin edes tän vuoden vielä ola elämässäsi jos mahdollista. Oon ihan paskana vaikka en sitä sulle näytä, SUN HYVINVOINTI ON TÄRKEEMPI KUIN OMA MULLE, enkä halua turhista valittaa kun tiän että sulla se vasta onkin taistelua ja moni nainen vois ottaa susta mallia ja oon sen kerran sanonu mutta et sitä varmaan muista, kertosit ees sen epäilyksen mikä sulla musta on kun vaistoan ja nään sen usko tai älä.
Hei onneksi vastauksesi, kirjoitukseeni ei ollut mulle henkilökohtaisesti.
Monia miehiä tapasin, näiden piina vuosien aikana. Kaikissa oli jotain kiinnostavaa, jokainen heistä oli silti erilainen. Yksi miehistä oli "ylitse muiden", vaikka en koskaan häneen tutustunut lähemmin, hänessä oli hyvän miehen ainekset.
Hänen annoin mennä kuitenkin ja tätä olen katunut suurellisesti.
Ihmisten pitää antaa mennä jos eivät omasta halustaan halua jäädä. Ei ketään voi väkisin sitoa suhteeseen. Se on rakkautta jos tulee itse omasta halustaan takaisin, pyytää anteeksi ja kertoo avoimesti käyttäytymisensä syyt.
Rakkautta on luopua että toinen saa olla onnellinen. Silloin se oma onni löytyy muualta. Se on itsestä kiinni.
Nautitaan kuitenkin viikonlopusta ihan kaikki.. olen viestiketjun aloittaja.. ehkä kuitenkin itse olen enimmäkseen hyvillä mielin vaikka toisinaan mietinkin mihin suuntaan asiat kehittyivät..tietyllä tavalla rohkeakin olin ja avoin.. sit voi olla että tulkitsin jotain väärin tai sit en.. no niin tai näin elämässä pitää mennä eteenpäin eikä jäädä asioita murehtimaan.. se mitä tulevaisuus tuo tullessaan sen me kaikki näemme..
Menis ne jos lopettaisit sen valehtelun. Sillä ei pitkälle pääse. Se mistä tiesin sen et älynnyt ja tajunnut sen puhelimen olleen minulla käytössä kun valheesi ilmi tuli. Ja se nolo vannominen "en ole yhteydessä ollut" se miksi se ei sinuun ole ottanut yhteyttä on se ettei se tiedä. Oletko todella niin typerä? Typerä leikki sulla? Mitään ei ole mistä pidit minut edes käräyttää.
Hyvinkin olisi voinut mennä toisin?
No niin oisi.. moka ehkä mun.
Minähän se mokasin.
Niiin.. tavallaan. Oisin voinut jättää ottamatta yhteyttä.Ehkä asiat oisi mennyt toisin.
Tämäkin vko jo melkein puolessa välissä.