Ihana aamu ja töistä vapaata, olisikohan minulla tänään rohkeutta ottaa sinuun yhteyttä????. Mutta... miksi nyt yhtäkkiä olisi rohkeutta kuin en ole löytynyt sitä aikaisemminkaan, olen yli seitsemän vuotta jo yrittänyt mutta aina rohkeus loppuu kesken (:. Minusta tuntuu, että elämäni on mennyt täysn hukkaan ilman sinua.........
Jokaisella on heikkoutensa - sinä olet minun.........
Ikävä
Jokaisella on heikkoutensa - sinä olet minun.........
Ikävä
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sinun pitää ajatella, että kaikki se rohkeus mitä sinulla on käytettävissä koko elämäsi aikana on kasattu käytettäväksi juuri nyt. Kyllä silloin uskaltaa!
Mies mikä eisaamitään aikaseks...
Nou nahtig....
Silloin ei olle rakkautta.....
Ainakaan kohdetta kohti...👍🌞😮😋😘
Ota yhteyttä niin jutellaan. Olen jo vähän auttanut sinua siinä.
älkää hemmetissä olko noin tyhmiä.
Mitä tarkoitat?
Sitä mitä kirjoitin.
ole auttanut milläänlailla tuntematonta kirjoittajaa.
ole millään tavoiln ole auttanut tuntematonta kirjoittajaa.
Autoin miestä ja nyt hänen on helpompi ottaa yhteyttä minuun. Ihan silloin kun haluaa on tässä aikaa mennytkin.
jotakuta miestä mutta et aloittajaa, kais sen kässäät.
Mista sinä sen tiedät?
Kässään en ole kaivannut 7 vuotta. Silti vastasin kuten hänelle miehelle. Hän on voinut kaivata sen ajan. Ollaan kuitenkin "tiedetty" toisemme jo suunnilleen 5 vuotta.
Tietää että olisit ? Anonyymejä viestiä, ei minkäänlaista tunnistetta. Te naiset olette tyhmiä.
Enää ollaanko tiedetty 5 vai seittemän vuotta.. jotain siltä väliltä kuitenkin?
ekaa kertaa huutelen tähän ketjuun..
Ainakin itse tajusin hänen olemassaolon noin kaksi vuotta sitten. Muuten en ole huomannut tai tiedostanut häntä vaikka olemme tietäneet tai ainakin tiedostamatta nähneet silloin noin 5 vuotta sitten. Hän on voinut tajuta minut aikaisemminkin, mutta itse vasta 2 vuotta sitten. Se on pitkä aika elämästä ikävöidä toista ja vähän liiankin pitkä aika olla toimimatta. Olen vähän sellainen, että tajuan vasta jälkeenpäin toimia ja korjata tekemiä virheitäni. Silloin on usein jo liian myöhäistä. Valitettavasti itse aina kärsin siitä ei suinkaan se toinen. Toinen saa siitä enemmänkin potkua elämäänsä ja itse jään kivenkoloon varjoon. Niin kai se on sitten tarkoitukseni täällä olla toisille se trampoliini kohti parempaa elämää. Minusta on tullut vain säälittävä jäänne ja kaiken lisäksi sekava sellainen. Ei kukaan minua enää halua. Paljon oppinut olen, mutta kaiken menettänyt.
On se pitkä aika kuin puhutaan vuosista, olkoot sitten 2, 5 tai 7 niin ei kukaan pysty ymmärtämään mikä on olla tunteiden vanki. Älä ole itsellesi liian ankara!. Kyllä sinäkin kelpaat jollekin, kuin vaan annat sille mahdollisuuden ja avaat ovet maailmalle.
Tunteiden vanki ja sitten kun antaa mahdollisuuden niin saa vain tyhjää takaisin. En voinut uskoa miten pahalta se tuntuu. Jotain kun odottaa niin kauan ja sitten paljastuu, että kaikki on ollut vain yksipuolista. Kyllä siinä vähitellen alkaa usko hiipumaan väkisinkin. Alkaa miettimään teinkö jotain väärin. En ole edes vastauksen arvoinen.
Höpö-Höpö. Ehkä tuo toinen ei vaan ymmärtänyt hyvän päälle, tietysti tuollainen kirpasee ja tuntuu pahalta kuin joutuu käymään läpi tälläistä tunnemaailman kidutusta. Mutta tuo on terveen ihmisen reaktio, varsinkin jos vielä toteaa että kaikki oli yksipuolista. Eihän siinä mitään väärää ole jos rakastuu, hän teki siinä väärin kuin antoi sinun uskoa rakkauteen, kylmä ja tunteeton ihminen joka pelaa toisten tunteilla tietämättä miten paljon haavoittaa toista.
Niin kun menin ihastumaan toiseen. En kuitenkaan avannut suutani kun olisi pitänyt. En lähestynyt vaan katselin kaukaa. Nyt pitkän ajan noin 2 vuoden jälkeen annoin hänelle mahdollisuuden ja hän ei reagoinut mitenkään. Aikaa mennyt sen verran, että tuntuu varmasti oudolta kun en aiemmin lähestynyt mitenkään. Kaikki oli kuitenkin yksipuolista ja sehän tuntui pahalta. Niin pitkän ajan olen miettinyt häntä ja sitten toiminut ja ei mitään. Tietäisipä mikä meni pieleen. Oliko minussa vika vai että kaikki oli vain flirttiä häneltä ja itse tulkitsin sen enemmäksi. Olisin halunnut edes tutustua...
Tiedän, noin meille kaikille joskus käy;( ja pahaltahan se tuntuu kuin ei saa vastakaikua. Joskus tulkitsemme vaan joku eleen flirttailuksi mutta oliko se sitä?, ehkä… ehkä ei, sinulla kävi niin että ihastuit siinä hetkessä ja jäit kiinni siihen vuosia, pieleen ei mennyt mikään eikä sinussa ole mitään vikaa. Ainoa mikä meni pieleen oli vissiin väärinymmärrys koko tapauksessa? Eikö?.
Ajattelin sen olevan molemminpuolista. Olin täysin varma siitä jossain vaiheessa kun vielä nähtiin. Kuitenkin kun aikaa kului niin mielessä kävi monesti ajatus, että on yksipuolista. Olin kuitenkin vain joidenkin päivien piristys toiselle. Siinä sitten pähkäilin aikani sitä mitä se kaikki oli meidän välillä. Välillä ajattelin, että parempi pysyä kaukana ja sitten kuitenkin toivoin jotakin syntyvän meidän välille. En tiennyt tulisiko häntä lähestyä ja kuitenkaan en sitä jännityksessä tehnyt. Välillä saatoin jopa vaikuttaa välttelevältä ja sellaiselta, että älä vaan lähesty. Nyt jokin on kuitenkin minussa muuttunut ja tein jotakin mitä en olisi ikinä voinut ajatella tekeväni. Harmittaa, että en tutustunut tai puhunut hänelle aikaisemmin. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti halunnut tutustua tai olla tekemisissä kanssani tämän ajan jälkeen.
Jos hän olisi todella sinua rakastanut niin hän olisi kyllä sen sinulle osoittanut. Surullista on että olit hänelle ainoastaan pieni piristys päivään. Ehkä onni matkassa oli kuitenkin se että teidän suhde ei syventynyt tästä syvemmälle?..en tiedä, sinulla olisi ollut vielä pidempi matka takaisin pinnalle. Ehkä tämä henkilö oli pieni pelimies tai jännämies mihin ihastuit?, ainakin hän vangitsi sydämesi vuosiksi. Älä kiduta itseäsi tuollaisilla ajatuksilla enempää, on varmaan tullut aika siirtyä eteenpäin arjen elämässä. Helppoa se ei aina oo, mutta joku päivä sä heräät uuteen aamuun ja huomaat, että sä selvisit.
Niin olisikin. En puhuisi tässä asiassa rakkaudesta, koska ei vielä tunneta hänen kanssa. Ei ollut mitään suhdetta eikä olla kunnolla puhuttu. Olin ilmeisesti sokeasti ihastunut häneen ja luulin paljon enemmän. Toinen kuitenkin vain flirttaili huvikseen. Totuus tuli selville kun lähestyin ja en ollut hänelle edes tutustumisen arvoinen. Olisin halunnut edes selvyyttä tähän tilanteeseen, että miksi hän ei reagoinut mitenkään. Luulin paljon ja petyin. En tiedä syitä hänen välinpitämättömälle käytökselleen. Selviän kyllä, mutta mieli on maassa. On vaikea elämäntilanne ja muutenkin surettaa se, että mikään ei käynyt toteen. Toimin tai tajusin liian myöhään monen asian suhteen.
Ok.. Pidetään peukkuja että kaikki kääntyisi vielä hyväksi.
Juu näin tehdään.
Minulle(n) käy usein valitettavasti samoin. Tajuan liian myöhään, joskus jopa päivien kuluttua, että olisi pitänyt toimia toisin tai edes toimia jotenkin, sanoa edes jotain!!!
Ujous on tapa toimia, ujous voi ilmetä useimmissa sosiaalisissa tilanteissa. Ujona jännität todennäköisesti aina uusien ihmisten tapaamista. Usein ujot ihmiset tarvitsevat riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia, ennen kuin kokevat olonsa luottavaiseksi uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Siinä ei ole mitään väärää vaikka toiminta ei todellakaan aina tule heti, vaan se voi tulla viiveellä.
kaivata jotaki ihmistä seitsemän vuotta. Siinä ajassa kyllä kerkiää tututustua jo moniin muihinki varteenotettaviin vaihtoehtoihin. Tuskin jokaiselle on tehty tasan vain se yksi ja ainut vaihtoehto. Jos ei ota muusta selvää, niin mitään ei voi saadakkaan. Roikutaan hautaan asti saavuttamattoman perässä.
7-vuotta jos ikävöi jotain samaa henkilöä, on sellainen kyllä erikoista.
Sama jos ikävöisi sitten 200 vuotta samaa henkilöä, ehtisi elääkin jo 2x jos sellaisiin uskoisi.
Jospa lihapataa sitten ruoaksi.
Christina perri on rakastanut jotakuta jopa tuhat vuotta
ja Sanni kirjoittaa jostakusta lauluja vielä kakstuhattakaheksankyt luvulla... :D
Keksiiköhän kukaan lisää samanlaisia kappaleita?
Jos kaikki olisivat aina vain iloisia, ei surullisia ihmisiä ollenkaan, minkälaista olisi?
... tämä enkkulaisten uusi versio The Prisoner sarjasta, on sellainen sarja jossa kaikki ovat aina vain iloisia.
Minulle on kaikki avoinna! vain taivas on rajana... Ei ovet ja lukot pidättele hakeakseen naista rinnalleni asumaan, mutta kun TE (naiset) menette karkuun ?? mikä mättää!!. Minun ulkonäkönikö? no sithän mie saankii olla rauhassa ja mennä kui taivaan lintu , ette ole pijättelemässä minnuo millään lailla.
Eräskii nainen soitteli, puhuttiin niitä näitä pitkä aikaa... kohta tulikii teksti viesti "HYVÄSTI !!" ???? en kyselly sen koomi miksi ??? . Mitteehän minä tein vääri...
Ei tainnu olla pitkäpiimänen ja elämää nähäny lainkaan... ku noin teki.
No se en ollu mä sit.
Yritä nyt kulta löytää rohkeutta ja voittaa ujoutesi . Minä alan pian epäillä että olet leikkinyt minun tunteillani . Onhan siitä melkein 10 vuotta kun ensimäisen kerran tanssimme ja siitä asti tämä valtava vetovoima on meitä yhdistänyt. Meiltähän karkaa elämä käsistä. Kuvittele että olisimme voineet nauttia toistemme seurasta koko tämän ajan ? Miksi minä pakenin aina ? Odotan sinua " joka päivä ja ilta " Tule ...Tule ! ! !