Vaikeata on tietää mikä henkinen sairaus ihmisellä on jos henkilö itse ei ongelmaansa tunnista. Minulla on äiti joka käyttäytyminen on ollut kymmeniä vuosia senkaltaista kuin hänellä olisi jonkinasteinen häiriö persoonallisuudessa. Hän ei huuda eikä raivoa ole mikään räiskyvä luonne kuten narsisteja monesti, ehkä väärin, kuvataan. Ennemminkin minä lapsena raivostuin usein äitiini. Äitini tekee kaiken hymyssäsuin, hän auttaa omalla itsekkäällä tavallaan, hän tasoittaa tietä eteenpäin mutta se hänen tiensä veisi sillan alle. Äitini toimi kuin piilossa, hän oli erityisen inhottava ihminen kotona. Hän teki minustakin henkisesti nollan. Äitini hoiti kaiken omalla yksinkertaisella tavallaan ja sen piti olla kaikille hyvä. Oikeasti mitään siinä ei ollut kenelläkään, ei yhtikäs mitään mutta äiti kuvitteli miten hän järjesti kaiken.
Se onkin mielenkiintoista että äiti, siis tarkoitan nyt kenen tahansa äitiä, että hän voi jättää kaiken tekemättä ja huolehtimatta ja silti asiat kyllä menevät jotenkin. Lapset eivät siihen kuole, he vain kärsivät mutta koska näkevät ettei äiti oikeasti tee mitään he eivät edes valita, vaan ovat hiljaa. Lapset oikeasti pärjäävät vielä todella huonoissa oloissa. Sellainen lapsi olin minäkin. Asuimme syrjäseudulla, jossa ei kukaan välittänyt oikekin kenestäkään millään tavalla. Jos joku teki jotain omalle lapselle, ei siihen puututtu. Se oli kuin villi-länsi. Minäkin itse osallistuin lapsena asioiden salaamiseen ja näyttelin ulkopuolisille että hyvin menee ja kaikki on hyvin. Meidän perheessä ei ollut hienoja kulisseja, joten varmasti kaikki ulkopuoliset näkivät ja puhuivat meidän perheen kurjuudesta.
Kaikki oli jo silmämääräisesti arvioituna niin kurjaa, ettei siitä voinut erehtyä. Minäkin näyttelin lapsena sellaista ettei se minuun vaikuta ja koetin hymyillä vaikka olin koko kylän pohjasakkana. Aloin tuntea häpeää ja siksi kuvittelin piilottavani asiat vaikka varmasti kaikki näkivät millaista meillä oli. Äitini ei koskaan tuntenut häpeää, hänellä olisi ollut mahdollisuuksia elämässä järjestää asiat paremmin mutta hän ei joko ymmärtänyt tai ei halunnut tai sitten hän luuli olevansa täydellinen äiti. Yksinkertainen hän kyllä on, kaikki voi johtua siitäkin, ettei hänen älynsä vain riittänyt ratkiasemaan noita yksinkertaisia asioita elämässä jotka muille tulevat ilman ratkaisua. Äitini, jättämällä tekemättä kaiken, teki asioista lopulta ison ongelman. Hän ei vaikuta heti alkuun sellaiselle, jos vain pysyy asioissa pinnallisella tasolla. Hän huolehtii pinnallisesti. Kaunis ilma tänään huomenna voi sataa on syvällisimpien keskustelujen taso hänellä oman lapsenkin kanssa. Äitini ei tehnyt mielestäni mitään pahuuttaan, vaan ehkä vähän samoin kuin hullut, ymmärtämättömyyttään (aika sanahirviö). Äitini tuntui olevan jotenkin vain onnellinen sen kaiken kurjuuden keskellä.
Jos ihminen luulee itse olevansa se kaikkein paras, vaikka on se surkein, onko sellainen sokeus omille asioilleen narsismia vai mitä se on? Syyntakeettomuutta?Hulluutta?Narsismia? Yksinkertaisuutta? Pahuutta? En ole saanut hänestä koskaan selvää tuosta asiasta.
Jos saisin valita kenen perheeseen syntyisin en ainakaan äidikseni haluaisi tätä samaa kuin nyt on. Mutta valinnanvaraahan ei ole ollut. Vanhemmilla on vara valita tekeekö he lapsia vai ei mutta lapsella ei ole varaa valita vanhempiaan, ikävä kyllä. Siihenkin olisi hyvä saada kilpailua niin lapsen kohtelun laatu luultavasti paranisi.
Oireiden tulkitsemisen vaikeus
22
398
Vastaukset
- Huhhuijaaoops
Olipa sekava sepustus. Tuota nyt ei ymmärrä "itse erkkikään". Käytätkö rauhoittavia/alkoholia/huumeita?
- ItseErkki
Minäpä ymmärsin!
- fvdfvdfvdf
Ehkä ymmärrät asiat, ehkä et, Niin se elämässä vaan menee.
- Tajusin
Minusta kirjoitus oli hyvä ja ymmärsin, mutta en osaa vastata. Ehkä vähän kaipaisin lisäselvitystä kurjuuden laatuun. Itse olen jotenkin ymmärtänyt, että on hyvä jos pystyy elämään onnellisena kurjuuden keskellä, en kärsi aineellista kurjuutta, vaikka ehkä pitäisi, oma kärsimys on henkistä laatua.
- fvdfvdfvdfvdv
Se tekikin sen asian vaikeaksi että kurjuutta tuli molemmistä päistä. Oli aineellinen kurjuus joka ei siis olisi välttämättä täytynyt olla, mutta se vain jostakin syystä oli. Mikä oli henkinen puoli? Se oli tyhjä. Kuuntelimme vain äitimme tuskaa ja valitusta asioista jotka eivät liittyneet mitenkään edes siihen aineelliseen kurjuuteen. Hän ei nähnyt edes sitä lainkaan vaikka se varmasti hyppäsi jookaisen silmille. Se lamaannutti koko perheen. Enkä minäkään edes nyt pysty sanomaan minkä vuoksi ja mistä asiasta äitini valitti. Edelleenkin hän valittaa ja aivan tyhjänpäiväiset asiat ovat kohtuuttoman suuria. Hän loi tyhjästä uhkia ja pelkoja ja alkoi toimia kuin ne olisivat todellisia. Se vaikutti aineellisen kurjuuden syntymiseen. Hän ei ollut koskaan sellaisissa asioissa aktiivinen jotka olisivat poistaneet aineellista kurjuutta josta olisi ollut myös seurauksena henkisenkin kurjuuden poistuminen. Äitini oli aina onnellinen vain kun sai itse jatkuvasti jotain pientä näpertää, Mutta vain hän sai tehdä, se oli kuin laki. Muiden piti innolla odottaa että mitähän äiti tänään leipoo. Äidin leipomiset olivatkin ainoat asiat jota hän osasi.
Vähitellen aloin lapsenakin jo tajuta että joku asia on pielessä koska ainoa onnellinen perheessä oli aina äiti, hän ei nähnyt minkäänlaista kurjuutta vaikka se olisi kuinka hyvin ollut näkyvillä. Kaikilla muilla perheessä oli kaikkea muuta kuin onnellisuutta. Äiti oli kova kontrolloimaan sitä mitä muut tekivät ja jos muut tekivät hänelle se oli paha asia, koska kontrollointi on varmasti rasittavaa puuhaa ja oma leipominenkin siinä häiriintyy. - fvdfvdfvdfvdv
fvdfvdfvdfvdv kirjoitti:
Se tekikin sen asian vaikeaksi että kurjuutta tuli molemmistä päistä. Oli aineellinen kurjuus joka ei siis olisi välttämättä täytynyt olla, mutta se vain jostakin syystä oli. Mikä oli henkinen puoli? Se oli tyhjä. Kuuntelimme vain äitimme tuskaa ja valitusta asioista jotka eivät liittyneet mitenkään edes siihen aineelliseen kurjuuteen. Hän ei nähnyt edes sitä lainkaan vaikka se varmasti hyppäsi jookaisen silmille. Se lamaannutti koko perheen. Enkä minäkään edes nyt pysty sanomaan minkä vuoksi ja mistä asiasta äitini valitti. Edelleenkin hän valittaa ja aivan tyhjänpäiväiset asiat ovat kohtuuttoman suuria. Hän loi tyhjästä uhkia ja pelkoja ja alkoi toimia kuin ne olisivat todellisia. Se vaikutti aineellisen kurjuuden syntymiseen. Hän ei ollut koskaan sellaisissa asioissa aktiivinen jotka olisivat poistaneet aineellista kurjuutta josta olisi ollut myös seurauksena henkisenkin kurjuuden poistuminen. Äitini oli aina onnellinen vain kun sai itse jatkuvasti jotain pientä näpertää, Mutta vain hän sai tehdä, se oli kuin laki. Muiden piti innolla odottaa että mitähän äiti tänään leipoo. Äidin leipomiset olivatkin ainoat asiat jota hän osasi.
Vähitellen aloin lapsenakin jo tajuta että joku asia on pielessä koska ainoa onnellinen perheessä oli aina äiti, hän ei nähnyt minkäänlaista kurjuutta vaikka se olisi kuinka hyvin ollut näkyvillä. Kaikilla muilla perheessä oli kaikkea muuta kuin onnellisuutta. Äiti oli kova kontrolloimaan sitä mitä muut tekivät ja jos muut tekivät hänelle se oli paha asia, koska kontrollointi on varmasti rasittavaa puuhaa ja oma leipominenkin siinä häiriintyy.jEhkä äiti pakeni kurjuutta juuri tekemisen kautta. Kun koko ajan on pientä puuhaa ei huomaa isompia asioita, eikä näe kurjuutta ja saa tuntemuksen että hän hoitaa asioita. Tekeminen oli jatkuvaa, hän oli kuin ikiliikkuja, joka teki koko ajan jotain. Hän varmaan sai siitä kuin suojaverhon itselleen. Hän ei koskaan pysähtynyt miettimään asioita vaan meni pikkupuuhasta toiseen kuin kone joka ei koskaan tarkastele tehtyä vaan tekee ja tekee. Hänen kanssaan ei juteltu koska hänellä oli aina jotain tekemistä. Suurimman osan tekemisistä olisi voinut jättää tekemättäkin eikä se olisi vaikuttanut mitenkään. Puuhastelu oli hänelle kuin harrastus jota hän teki koko ajan omaksi ilokseen, ei siihen että olisi tarvittu. Hän ei pystynyt koskaan istumaan alas ja nauttimaan siitä että jotain olisi saavutettu, aina oli pullat vielä paistamatta, astiat tiskaamatta lattiat lakaisematta. hän ei tehnyt sellaisia suurempia asiota joiden jälkeen ihminen katsoo saavutuksiaan ja tarkastelee niitä, ja on onnellinen että sai sen tehtyä. Äitini teki ja teki ja sen jälkeen siirtyi vain tekemään muuta. minkäänlaista yhteenkuuluvuutta tai yhteistä tekemistä hänen kanssaan ei koskaan ollut. Eikä muut saaneet osallistua hänen tekemisiinsä, jos joku teki hän vahti tekemistä selän takana koko ajan ja ohjeisti. Ei kyennyt luottamaan toiseen että osaa hänkin tehdä ja itse ryhtyä tekemään jotain muuta. Siinä sitten kaksi teki yhden hommia yhtäaikaa.
- fvdfvdfvdfvdv
fvdfvdfvdfvdv kirjoitti:
jEhkä äiti pakeni kurjuutta juuri tekemisen kautta. Kun koko ajan on pientä puuhaa ei huomaa isompia asioita, eikä näe kurjuutta ja saa tuntemuksen että hän hoitaa asioita. Tekeminen oli jatkuvaa, hän oli kuin ikiliikkuja, joka teki koko ajan jotain. Hän varmaan sai siitä kuin suojaverhon itselleen. Hän ei koskaan pysähtynyt miettimään asioita vaan meni pikkupuuhasta toiseen kuin kone joka ei koskaan tarkastele tehtyä vaan tekee ja tekee. Hänen kanssaan ei juteltu koska hänellä oli aina jotain tekemistä. Suurimman osan tekemisistä olisi voinut jättää tekemättäkin eikä se olisi vaikuttanut mitenkään. Puuhastelu oli hänelle kuin harrastus jota hän teki koko ajan omaksi ilokseen, ei siihen että olisi tarvittu. Hän ei pystynyt koskaan istumaan alas ja nauttimaan siitä että jotain olisi saavutettu, aina oli pullat vielä paistamatta, astiat tiskaamatta lattiat lakaisematta. hän ei tehnyt sellaisia suurempia asiota joiden jälkeen ihminen katsoo saavutuksiaan ja tarkastelee niitä, ja on onnellinen että sai sen tehtyä. Äitini teki ja teki ja sen jälkeen siirtyi vain tekemään muuta. minkäänlaista yhteenkuuluvuutta tai yhteistä tekemistä hänen kanssaan ei koskaan ollut. Eikä muut saaneet osallistua hänen tekemisiinsä, jos joku teki hän vahti tekemistä selän takana koko ajan ja ohjeisti. Ei kyennyt luottamaan toiseen että osaa hänkin tehdä ja itse ryhtyä tekemään jotain muuta. Siinä sitten kaksi teki yhden hommia yhtäaikaa.
Onhan lapselle tietenkin tuore pulla, jossa päällä runsaasti sokeria hyvää. Se maistuu hyvälle en sitä kiellä. Tuntui että äiti tarvitsi koko ajan jotain josta hän saisi mielihyvää itselleen ja toisten hyväksyntää. Enemmän vielä kuin omat lapset, yhdessä jonkin asian saavuttaminen puuttui kokonaan. Hänen kanssaan ei ole mitään puhuttavaa. Ämpäri on edelleen hänen mielestään hyvä ämpäri vaikka siitä puuttuisi pohja, riittää kun siinä on sen ämpärin hahmo. Häntä pitäisi vain kehua kuinka hän teki kaiken ja yksin. Äiti puhui yhteen aikaan että hänelle kuuluisi mitali valtiolta kun on hoitanut lapset niin hyvin. Tälläistä itsekehua ja oman itsensä yliarvostamista koko ajan.
Mitä minä lapsena hänelle annan, ostanko hänelle pullapussin vai mitä ettei hänen enää tarvitse leipoa? Hän vain heittäisi sen pussin halveksien pois ja alkaisi itse leipoa. Kun ei ole kelvannut hänelle mitenkään niin miten tuollaiselle vanhemmalle edes voi olla avuksi? Ei mitenkään minusta. Eikä sellaiseen kannata kenenkään mennä mukaan. - fdedfwdwdwd
fvdfvdfvdfvdv kirjoitti:
Onhan lapselle tietenkin tuore pulla, jossa päällä runsaasti sokeria hyvää. Se maistuu hyvälle en sitä kiellä. Tuntui että äiti tarvitsi koko ajan jotain josta hän saisi mielihyvää itselleen ja toisten hyväksyntää. Enemmän vielä kuin omat lapset, yhdessä jonkin asian saavuttaminen puuttui kokonaan. Hänen kanssaan ei ole mitään puhuttavaa. Ämpäri on edelleen hänen mielestään hyvä ämpäri vaikka siitä puuttuisi pohja, riittää kun siinä on sen ämpärin hahmo. Häntä pitäisi vain kehua kuinka hän teki kaiken ja yksin. Äiti puhui yhteen aikaan että hänelle kuuluisi mitali valtiolta kun on hoitanut lapset niin hyvin. Tälläistä itsekehua ja oman itsensä yliarvostamista koko ajan.
Mitä minä lapsena hänelle annan, ostanko hänelle pullapussin vai mitä ettei hänen enää tarvitse leipoa? Hän vain heittäisi sen pussin halveksien pois ja alkaisi itse leipoa. Kun ei ole kelvannut hänelle mitenkään niin miten tuollaiselle vanhemmalle edes voi olla avuksi? Ei mitenkään minusta. Eikä sellaiseen kannata kenenkään mennä mukaan.Ei en ole pystynyt sanomaan mikä äitiäni vaivaa. Hänessä on vähän kaikkea ongelmaa. Alussa luulin hänen olevan jollakin tavalla vammainen aivoistaan koska hän on niin yksinkertaisen oloinen. Sitten läheisriippuvainen ja sitten narsisti. Mutta äiti ei ole koskaan suostunut menemään mihinkään tutkittavaksi me olemme aina antaneet periksi ja asiat ovat jääneet siihen. Magneettikuvaus voisi hyvinkin paljastaa mitä hänen pään sisällä liikkuu. Mutta olen jo tullut siihen tulokseen että sama se mikä häntä vaivaa. Kun vain olen ja elän aivan kuten hän olisi jo kuollut, asiat ovat hyvin. Olen tarkoituksella välittämättä se on ainoa keino.
- jotakintässä
fdedfwdwdwd kirjoitti:
Ei en ole pystynyt sanomaan mikä äitiäni vaivaa. Hänessä on vähän kaikkea ongelmaa. Alussa luulin hänen olevan jollakin tavalla vammainen aivoistaan koska hän on niin yksinkertaisen oloinen. Sitten läheisriippuvainen ja sitten narsisti. Mutta äiti ei ole koskaan suostunut menemään mihinkään tutkittavaksi me olemme aina antaneet periksi ja asiat ovat jääneet siihen. Magneettikuvaus voisi hyvinkin paljastaa mitä hänen pään sisällä liikkuu. Mutta olen jo tullut siihen tulokseen että sama se mikä häntä vaivaa. Kun vain olen ja elän aivan kuten hän olisi jo kuollut, asiat ovat hyvin. Olen tarkoituksella välittämättä se on ainoa keino.
Entä isäsi? Miten äitisi häntä kohteli? Tai vieraita luonanne?
- fvdfvdfvdfvdv
Vieraat saivat A luokan palvelua. Mitä sydämellisin kohtelu. Äiti ei joutanut istumaan hän teki kaiken ja ryntäili paikasta toiseen. Palveli. Tietysti myös hoiti kaiken yksin. Toivotti vieraat aina tervetulleeksi uudelleen sanoin että teidän täytyy tulla uudelleen. Siten niitä vieraita riittikin, oikea ruljanssi. Sitten äiti meille valitteli väsymystään kun oli juossut vieraiden eteen pää kolmantena jalkana.
Isän kanssa heillä oli konflikteja aika usein. Äiti kertoi meille lapsille mikä isässä oli vikana, ei tietenkään isän kuullen vaan myöhemmin tajusin että meitä manipuloiden...- fvdfvdfvdfvdv
Äiti ei kuuntele. Häneltä puuttuvat ne vastaanottimet. Jos puhui hänelle hän saattoi kesken kaiken sanoa jotain aivan muuta ja huomasi että hän tarkkaili jotain muuta aina eikä kuunnellut mitä hänelle sanoi. Turhauttavaa se oli. Sama kuin jollekin eläimelle puhuisi, nekin ehkä ymmärsivät enemmän. Tämä tietysti koski vain meitä lapsia ja isää. Hän ei vain noteerannut mitenkään omien puhetta. Siksi alkuun luulinkin että hänellä täytyy olla aivovamma.
- fvdfvdfvdfvdv
fvdfvdfvdfvdv kirjoitti:
Äiti ei kuuntele. Häneltä puuttuvat ne vastaanottimet. Jos puhui hänelle hän saattoi kesken kaiken sanoa jotain aivan muuta ja huomasi että hän tarkkaili jotain muuta aina eikä kuunnellut mitä hänelle sanoi. Turhauttavaa se oli. Sama kuin jollekin eläimelle puhuisi, nekin ehkä ymmärsivät enemmän. Tämä tietysti koski vain meitä lapsia ja isää. Hän ei vain noteerannut mitenkään omien puhetta. Siksi alkuun luulinkin että hänellä täytyy olla aivovamma.
Äiti ei koskaan ole ollut väärässä, ei yhdessäkään asiassa, omasta mielestään. Jos hän meinaa olla väärässä hän kääntääkin sanomisensa tai tekonsa päinvastaiseksi jolloin hän onkin taas oikeassa! Tätä ollaan koettu koko elämän ajan. Jos kysyy onko hänessä jotain vikaa hän miettii ja lopulta sanoo: jokaisessahan on varmaan jotakin, mutta ei tule nyt mieleen, mitä hänessä olisi tai olisi milloinkaan ollut. Kerran hän sanoi minulle olevansa liian hyvätahtoinen ihminen joka tekee kaiken toisten eteen mutta sitä ei arvosteta, tarkoittaen aviomiestään ja lapsia. Tilanne oli silloin kärjistynyt hänen kanssaan, hän tunkeutui asioihin( tunkeutumista väkisin asioihin hän kyllä teki alituiseen), ja jotka hänelle eivät lainkaan kuulu.
- Terve.menoa
Joo joo. Mistä h*lvetistä näitä sekopäitä kumpuaa? Ei ymmärrä ei. Tuollaista omaan itseensä käpertynyttä soopaa jauhetaan kuin suurtakin ja ainutlaatuista kokemusta. Jokaisella ihmisellä on omat myötä- ja vastamäet. Normi tyyppi ei jää niitä vatvomaan. Herätkää jo oikeaan elämään!
- Monesko
Terve.menoa kirjoitti:
Joo joo. Mistä h*lvetistä näitä sekopäitä kumpuaa? Ei ymmärrä ei. Tuollaista omaan itseensä käpertynyttä soopaa jauhetaan kuin suurtakin ja ainutlaatuista kokemusta. Jokaisella ihmisellä on omat myötä- ja vastamäet. Normi tyyppi ei jää niitä vatvomaan. Herätkää jo oikeaan elämään!
"Herätkää jo oikeaan elämään!"
Monesko tuoppi menossa? Onko hyvä meno? - Tavista
Normi tyyppi = normi lapsuus. Ei aina edes niin.
- dasddcas
Terve.menoa kirjoitti:
Joo joo. Mistä h*lvetistä näitä sekopäitä kumpuaa? Ei ymmärrä ei. Tuollaista omaan itseensä käpertynyttä soopaa jauhetaan kuin suurtakin ja ainutlaatuista kokemusta. Jokaisella ihmisellä on omat myötä- ja vastamäet. Normi tyyppi ei jää niitä vatvomaan. Herätkää jo oikeaan elämään!
Mitä sä täällä vatvot toisten asioita? Vittuako se sulle terve.vaanmenoa, on muuten surkea nimimerkki kuvaa täydelleisesti itseäsi. Jonnijoutava pultsari täällä kiekuu.Retku. Rääpäle.
Koskaa et osaa edes pidempää kirjoitusta laatia. Etkö osaa enempää sanoja kuin nuo mitä aina kirjoitat ;) Vakiolauseet jokakerta. Taidat olla kivikaudelta jolloin sanoja ei ollut vielä keksitty.
:):) - De_mentiako_sinulla
Terve.menoa kirjoitti:
Joo joo. Mistä h*lvetistä näitä sekopäitä kumpuaa? Ei ymmärrä ei. Tuollaista omaan itseensä käpertynyttä soopaa jauhetaan kuin suurtakin ja ainutlaatuista kokemusta. Jokaisella ihmisellä on omat myötä- ja vastamäet. Normi tyyppi ei jää niitä vatvomaan. Herätkää jo oikeaan elämään!
Kannattaa mennä Alzheimer tutkimuksiin, tuollainen viittaa juuri alkavaan tai jo edenneeseen alzheimeriin.
- poiuytfdsxcvb
fvdfvdfvdfvdv kirjoitti:
Äiti ei kuuntele. Häneltä puuttuvat ne vastaanottimet. Jos puhui hänelle hän saattoi kesken kaiken sanoa jotain aivan muuta ja huomasi että hän tarkkaili jotain muuta aina eikä kuunnellut mitä hänelle sanoi. Turhauttavaa se oli. Sama kuin jollekin eläimelle puhuisi, nekin ehkä ymmärsivät enemmän. Tämä tietysti koski vain meitä lapsia ja isää. Hän ei vain noteerannut mitenkään omien puhetta. Siksi alkuun luulinkin että hänellä täytyy olla aivovamma.
Minunkin äiti tuollainen en koskaan vaikuttanut kuuntelevan. Poissaolevana vain hoki: "Tiedän tiedän". Uskon hänen olevan psykopaatti.
- Sairastunutmaa
Mua ihmetyttää, että palstojen naimisissa olevat terapeuttina toimivat joukkoraiskaajat, eivät kustanna vainoamilleen Narsisminsa uhreille jälkeläisiä. Ja olisi syytä mennä itse hoitoon, kun mielenterveys ongelmia omaava "ammattilainen" on narsismissaan niin pitkällä, että vainoaa netti kirjoittajia seksuaalisesti ja yrittää saada omat ongelmansa kuulumaan jonkun itselleen vieraan narsismiksi.
- kiuaskruunu
onko äitisi valinnut lapsikatraasta yhden suosikin. oletko koskaan nähnyt kyyneltä äitisi silmässä kun tämä itkee ja jos itse itket niin lupaako äkkiä jotain tai yrittääkö äkkiä pois tilanteesta. tärkein... käyttääkö alkoholia polttaako ja pelaako uhkapelejä. käyttääkö aviomiehen rahoja. onko asioissa johdonmukaisuutta. minkälaisia elokuvia katsoo ja minkäikäisena huomasit pahan olon itsessäsi ja minkä ikäinen äitisi oli. ennenkuin joku alkaa kielioppia laskemaan niin kirjoitan vain yhdellä kädellä
- fvdfvdfvdfvdv
En ole äitiä ikinä nähnyt itkemässä, suosikkeja on niin omissa kuin muissakin, ei käytä alkoholia vaan ennemmin absolutisti, ei pelaa rahapelejä, no ehkä lottoa en tiedä tarkemmin. Asioissa ei ole johdonmukaisuutta vaan asiat menee siinä järjestyksessä kuin ne eteen saattuu, suunnitelmaa ei ole koskaan. Suomalaiset elokuvat näyttävät olevan aina parhaita eli mahdollisimman yksinkertaiset joissa ei vaadita katsojalta juuri mitään juonen ymmärtämiseen.
- Kiuaskruunu
Viittaa vähän psykopatiaan. Psykopaattejahan on monenlaisia... ei kuulosta narsistiselta. Jos ikähaarukka ei ole sinusta tärkeää niin tietenkin se sulkee pois monia ikään liittyviä kehityshaasteita itsessäsi suhteessa äitiisi.
Yksi oleellinen asia on että sinä et tuntenut äitiäsi eikä hän sinua. Teillä ei ole läheistä suhdetta tästä johtuen. Hän ei ole saanut ikinä oikein kontaktia sinuun ja jos isäsi ja äitisi olisivat eronneet olisit luultavasti mennyt isäsi tiimiin. Oli äitisi mikä hyvänsä niin keskity siihen mitä sinun nimesi pitää sisällään. Mikä tekee sinusta sinut koska äidiltäsi et siihen vastausta saa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 241699
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha201584Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka701458Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.541435Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?511349Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne151298Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.791217Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se111158Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651130Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81121