Moni on kokenut elämässään ihmeellisiä tilanteita, arkitodellisuudesta poikkeavia hetkiä. Arvo Perälä kertoi kauan sitten puheessaan pienestä lapsesta, joka katseli ulos kotinsa ikkunasta ja sanoi äidilleen näkevänsä enkelin. Lapsi kertoi, että enkeli tuli naapurista ja nousi korkeuksiin pieni vauva sylissään. Äiti ei nähnyt enkeliä. Myöhemmin saatiin tietää, että samana hetkenä tuosta naapurista oli kuollut vauva. Olin teini-ikäinen, kun kuulin tämän kertomuksen ja se jäi mieleeni. Oli vieläkin liikuttavaa kuunnella tuo puhe, kun löysin sen arkistosta.
Eräs ihminen kertoi veljensä kuolemasta. Hirvi oli juossut moottoritielle, ja reunakaistaa ajanut auto oli törmännyt siihen. Hirvi oli pompannut tämän auton konepelliltä ilmaan ja lentänyt viereiselle kaistalle ja suoraan kertojan veljen auton tuulilasista sisälle. Vaikka kertoja ei ollut uskonnollinen, hän sanoi, että kuolema ei ollut sattuma, vaan veljelle osoitettujen elinpäivien luku tuli täyteen.
Vuonna 1948 Oulunsalossa teki eräs mies parannuksen vähän ennen kuolemaansa. Mies oli eronnut kirkosta eikä hänelle tuon ajan käytännön mukaisesti järjestetty kirkollisia hautajaisia, vaan arkku kannettiin suoraan hautausmaalle. Kun arkkua laskettiin hautaan, saattoväki kuuli laulua – aivan kuin kuoro olisi laulanut jotain virttä. Haudankaivaja ajatteli, että kirkossa on varmaan kuoroharjoitus ja meni tarkistamaan, mutta kirkko oli tyhjä. Kokemus haudalla puhutteli.
Lars Levi Laestadiuksen postillassa on saarna, jonka hän on pitänyt nuoren miehen hautajaisissa. Tuo mies oli saanut parannuksen armon juuri ennen kuolemaansa. Laestadius kertoo, että tuo mies oli nähnyt vierellään kaksi enkeliä ja edessään kauniin viheriäisen rannan. Mies oli jättänyt tämän maan hyvällä mielellä: ”Minun nimeni on elämän kirjassa kirjoitettu ja Jeesuksen verellä vahvistettu, sinetillä ja sormuksella lukittu.”
Kotiseuroihin tuli vieras naapurista. Hän kuunteli ihastuneena lapsuudesta tuttuja Siionin lauluja. Tuo seuravieras kertoi minulle mummostaan, joka oli sairasvuoteeltaan kohottautunut katsomaan ovelle ja sanonut, että nyt tulivat noutajat. Sitten mummo oli rauhallisesti nukkunut pois. Tuo lapsuudenajan kokemus oli painunut mieleen puhuttelevana muistona. Seuravieras halusi omistaa omalle kohdalleen saman uskon, jota mummokin oli saanut omistaa.
Äitini kuolinvuoteen äärellä tunsin olevani iäisyyden rajalla. Odotin sydän väristen, että koen ja näen jonkin ihmeen, kun äiti siirtyy rajan yli. Vähän ennen lähtöään äiti katseli meitä lapsiaan ja sanoi: ”Tulkaa perässä.” Hänellä oli huoli läheisestään: ”Viekää hänelle terveisiä ja kertokaa, mikä on elämässä tärkein asia.” Äiti siirtyi rauhallisin mielin rajan yli. Mitään yliluonnollista en kokenut. Ihme tapahtui kuitenkin 30 vuoden kuluttua, kun vein äitini terveiset hänen läheiselleen. Äitini viesti kosketti ja vaikutti.
Yliluonnollisuuteen uskoo lähes puolet suomalaisista. Kiinnostus tähän aihepiiriin ja kokemuksiin on lisääntynyt. Uskonnon rooli yliluonnollisuuden käsittelyssä on heikentynyt ja rinnalle on noussut uushenkisyys. Siinä korostuu tämänpuoleisuus – omat henkiset elämykset, jotka hyödyttävät ihmisiä tässä elämässä eivätkä vasta kuoleman jälkeen. Kuitenkin vain neljännes suomalaisista on sitä mieltä, että kuolema on kaiken loppu.
Suomalaisista lähes kolmannes uskoo vakaasti enkeleiden olemassaoloon. Monille enkelit ovat uskon kohde Jumalan sijaan. Raamatun mukaan enkeleitä ei kuitenkaan tule palvoa eikä rukoilla (Ilm. 22:8–9). Paavali kirjoittaa: ”Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8).
Raamattu todistaa, että enkelinäyt ja muut ihmeet eivät ole uskon perusta ja edellytys. Jeesus teki ihmetekoja, jotta ihmiset uskoisivat häneen, mutta halusi, että usko syntyisi ja säilyisi ilman niitäkin. Ruumiillista parantumista suurempi ihme on evankeliumin synnyttämä ihme – syntien anteeksiantamus.
Ihmeistä kertominen voi aiheuttaa hyviä tuntemisia. Yliluonnollisten asioiden korostaminen ja tunteisiin vetoaminen voi kuitenkin ahdistaa herkkiä ihmisiä. Seuroissa olemme usein kuulleet, että usko ei ole tuntemisissa – yksinkertainen sydämen usko riittää.
Suuri ihme on jälleennäkemisen ihme, joka toteutuu vasta perillä taivaassa. Daavid pohdiskeli pienen lapsensa kuolemaa ja sanoi, että tuo lapsi ei enää voi tulla takaisin, mutta hän itse menee aikanaan lapsensa luo. Laestadius kirjoitti kuolleesta Levi-pojastaan: ”Se ajatus oli ihanin, että pikku Levi on ensimmäinen, joka tulee juosten isää ja äitiä vastaan iankaikkisuuden vihreällä rannalla.” Tämä ajatus herätti Laestadiuksessa kysymyksen, että onko hän itse siihen valmis. Myöhemmin Laestadius löysi elävän uskon.
Paavali katseli iloisena ja hyvällä mielellä ajallisen kuoleman hetkeä: ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, (jatkuu)
Eräs ihminen kertoi veljensä kuolemasta. Hirvi oli juossut moottoritielle, ja reunakaistaa ajanut auto oli törmännyt siihen. Hirvi oli pompannut tämän auton konepelliltä ilmaan ja lentänyt viereiselle kaistalle ja suoraan kertojan veljen auton tuulilasista sisälle. Vaikka kertoja ei ollut uskonnollinen, hän sanoi, että kuolema ei ollut sattuma, vaan veljelle osoitettujen elinpäivien luku tuli täyteen.
Vuonna 1948 Oulunsalossa teki eräs mies parannuksen vähän ennen kuolemaansa. Mies oli eronnut kirkosta eikä hänelle tuon ajan käytännön mukaisesti järjestetty kirkollisia hautajaisia, vaan arkku kannettiin suoraan hautausmaalle. Kun arkkua laskettiin hautaan, saattoväki kuuli laulua – aivan kuin kuoro olisi laulanut jotain virttä. Haudankaivaja ajatteli, että kirkossa on varmaan kuoroharjoitus ja meni tarkistamaan, mutta kirkko oli tyhjä. Kokemus haudalla puhutteli.
Lars Levi Laestadiuksen postillassa on saarna, jonka hän on pitänyt nuoren miehen hautajaisissa. Tuo mies oli saanut parannuksen armon juuri ennen kuolemaansa. Laestadius kertoo, että tuo mies oli nähnyt vierellään kaksi enkeliä ja edessään kauniin viheriäisen rannan. Mies oli jättänyt tämän maan hyvällä mielellä: ”Minun nimeni on elämän kirjassa kirjoitettu ja Jeesuksen verellä vahvistettu, sinetillä ja sormuksella lukittu.”
Kotiseuroihin tuli vieras naapurista. Hän kuunteli ihastuneena lapsuudesta tuttuja Siionin lauluja. Tuo seuravieras kertoi minulle mummostaan, joka oli sairasvuoteeltaan kohottautunut katsomaan ovelle ja sanonut, että nyt tulivat noutajat. Sitten mummo oli rauhallisesti nukkunut pois. Tuo lapsuudenajan kokemus oli painunut mieleen puhuttelevana muistona. Seuravieras halusi omistaa omalle kohdalleen saman uskon, jota mummokin oli saanut omistaa.
Äitini kuolinvuoteen äärellä tunsin olevani iäisyyden rajalla. Odotin sydän väristen, että koen ja näen jonkin ihmeen, kun äiti siirtyy rajan yli. Vähän ennen lähtöään äiti katseli meitä lapsiaan ja sanoi: ”Tulkaa perässä.” Hänellä oli huoli läheisestään: ”Viekää hänelle terveisiä ja kertokaa, mikä on elämässä tärkein asia.” Äiti siirtyi rauhallisin mielin rajan yli. Mitään yliluonnollista en kokenut. Ihme tapahtui kuitenkin 30 vuoden kuluttua, kun vein äitini terveiset hänen läheiselleen. Äitini viesti kosketti ja vaikutti.
Yliluonnollisuuteen uskoo lähes puolet suomalaisista. Kiinnostus tähän aihepiiriin ja kokemuksiin on lisääntynyt. Uskonnon rooli yliluonnollisuuden käsittelyssä on heikentynyt ja rinnalle on noussut uushenkisyys. Siinä korostuu tämänpuoleisuus – omat henkiset elämykset, jotka hyödyttävät ihmisiä tässä elämässä eivätkä vasta kuoleman jälkeen. Kuitenkin vain neljännes suomalaisista on sitä mieltä, että kuolema on kaiken loppu.
Suomalaisista lähes kolmannes uskoo vakaasti enkeleiden olemassaoloon. Monille enkelit ovat uskon kohde Jumalan sijaan. Raamatun mukaan enkeleitä ei kuitenkaan tule palvoa eikä rukoilla (Ilm. 22:8–9). Paavali kirjoittaa: ”Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8).
Raamattu todistaa, että enkelinäyt ja muut ihmeet eivät ole uskon perusta ja edellytys. Jeesus teki ihmetekoja, jotta ihmiset uskoisivat häneen, mutta halusi, että usko syntyisi ja säilyisi ilman niitäkin. Ruumiillista parantumista suurempi ihme on evankeliumin synnyttämä ihme – syntien anteeksiantamus.
Ihmeistä kertominen voi aiheuttaa hyviä tuntemisia. Yliluonnollisten asioiden korostaminen ja tunteisiin vetoaminen voi kuitenkin ahdistaa herkkiä ihmisiä. Seuroissa olemme usein kuulleet, että usko ei ole tuntemisissa – yksinkertainen sydämen usko riittää.
Suuri ihme on jälleennäkemisen ihme, joka toteutuu vasta perillä taivaassa. Daavid pohdiskeli pienen lapsensa kuolemaa ja sanoi, että tuo lapsi ei enää voi tulla takaisin, mutta hän itse menee aikanaan lapsensa luo. Laestadius kirjoitti kuolleesta Levi-pojastaan: ”Se ajatus oli ihanin, että pikku Levi on ensimmäinen, joka tulee juosten isää ja äitiä vastaan iankaikkisuuden vihreällä rannalla.” Tämä ajatus herätti Laestadiuksessa kysymyksen, että onko hän itse siihen valmis. Myöhemmin Laestadius löysi elävän uskon.
Paavali katseli iloisena ja hyvällä mielellä ajallisen kuoleman hetkeä: ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, (jatkuu)
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka ei ole ihmiskätten työtä.” Iäisyyden rajan tuolla puolella odottaa ikuinen elämä.
Tarinoita riittää kun mielikuvitus tekee temppujaan ja vähän vielä viilailee haluttuun suuntaan. Totuus kun on usein tylsä.
Koko maailman sivu, on Herra omilleen ilmoittanut asioitaan, kuten myös suojellut heitä. Siksi nämä yliluonnolliset Hengen ja Jeesuksen toimet ovat niin erikoisia Kerhon jäsenille, kun Henki puuttuu, mutta jollakin, eritoten lapsella se on.
Se ei vaan toimi tämän päivän Kerhossa, sillä siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka lähti hoitokotuksissa, kun Kerho teki sopimuksen saatanan kanssa, jossa ihmisiä ”sidottiin” kuvaannollisesti Häneen, saatanalle sopi se, että oli ottamassa vastaan, Hänelle tarjottua ”herkkupalaa”, murskattua uskovaa. Saatanallinen meininki jatkui yleisesti hyväksytystä, viime aikoina salatusta pedofiliasta, se sai Hengen vielä kauemmas, ja Kerhossa silloin yleistyi valehtelu, joka nyt on huipussaan.
Ilman syvää katumusta ja anteeksipyyntöä aisaan ei tule Hengen osalta mitään muutosta, ja tuloksen luetaan vain armolahjoissa, jotka tulevat Hengen Voitelun jälkeen. Mitään näitä ei ole havaittavissa.
Alle 25 vuotiaiden on vaikea on vaikea edes tajuta noita kauneuksia, onneksi, syyhän on salailua sekä valehtelu. Mielenkiinoisen kokemuksen koin puolenkymmen vuotta sitten, kun eräs saarnaaja (vapaissa suunnissa) piti saarnan ja sivusi asiaa, nousi spontaanisti pystyyn ja karjaisi ”pedofiliasta” ei saa puhua seuroissa, sitten ikään kuin hätkähti, ja istui penkkiin. Hän oli löytänyt Jeesuksen ja myös uuden seurakunnan. Tilaisuus ei ollut seurat, vaan kokous.
Uskonnollisuus ei pelasta ketään, ei edes hirveltä, vain Jeesus pelastaa, joka asia on outo asiaa tuntemattomalle, jossa ei ole Pyhää Henkeä. Mikään ei ole sattumaa Kristitylle. Hänelle myös tulee loppu, kunhan päivät on täysiä.
Näin se on Jeesus huolehtii ja kunnioittaa omiaan, tämä tähän -48 juttuun. Ne puhuttelevat.
Laestadiuksen aikana oli parannus, ei mitään parannuksen armoa ja se koski uskomista siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja Messias. Nythän se on usko SRK;hon. Hänhän totesi ”Minun nimeni on elämän kirjassa kirjoitettu ja Jeesuksen verellä vahvistettu, sinetillä ja sormuksella lukittu.”
Eikö seuravieras ollut kristitty, koska oli Seuravieras? Hyvä näin. Muuten tuo näky kuoleman kohtaamisesta ja sen toteamista kuolevan osalta on hyvin tavanomaista kristityille. Se on heille vapahtava tapahtuma. Se puhutteli jopa lestiolaista seuravierasta, mitä Jeesus saa aikaan noutaessaan omansa.
Jeesus kielsi jyrkästi pitämääkään yhteyttä kuolleisiin. 1. Samuelin kirja 28:3–19 Keiltä nämä sanomat sitten tulevat? Itse demoneilta! Demonit pystyvät tarkkailemaan ihmistä, kun hän on elossa; he tietävät, miten tuo henkilö puhui, miltä hän näytti, mitä hän teki ja mitä hän tiesi. Siksi heidän on helppo jäljitellä ihmisiä, jotka ovat kuolleet. – .
2. Timoteukselle 4:4.Saatana edistää kuolleita koskevaa valhettaan myös valheellisten kertomusten avulla. Tällaiset kertomukset kääntävät usein ihmisiä pois Raamatun totuudesta. –
J– 2. Timoteukselle 3:17umala ei enää ota yhteyttä maan päällä oleviin ihmisiin henkimaailmasta tulevien unien, näkyjen tai äänien välityksellä. Hän ohjaa ja opastaa heitä Raamatun välityksellä, joka voi tehdä ihmisen ”täydelleen varustautuneeksi kaikkeen hyvään työhön”..
>>Yliluonnollisuuteen uskoo lähes puolet suomalaisista. ** Yliluonnollisuus on aivan toista, mitä demoninen vainajien palvonta ja vuorovaikutus. TV7 kertoo siitä paljon ja ne ovat Hengen ja Jeesuksen tekoa, joita on hyvä kunnioittaa.
Uskonnolla ei ole mitään tekemistä Herran yliluonnollisuuden kanssa, sen järjestää Jeesus Hengessään. Kuolema on vain kuolema ja ihminen menee Tuonelaan odottamaan ylösnousua.
>>Suomalaisista lähes kolmannes uskoo vakaasti enkeleiden olemassaoloon.** Hyvä, mutta enkelit ovat ihmisten palvelijoita, ei Herroja, taas ihminen on Jumalan palvelija. Tästähän juuri tuli kapina Taivaassa, ja 1/3 enkelistä lähti seuraamaan Jeesusta. Paavali oli oikeassa.
>>Raamattu todistaa, että enkelinäyt,, Totta. Enkelit ovat yhtenä elementteinä Taivaan Pyhistä valloista, ovat osa ihmistä auttavista elementeistä.
>>Ruumiillista parantumista suurempi ihme on evankeliumin synnyttämä ihme – syntien anteeksiantamus.** Nyt meni saatanan puolelle, enkelit eivät käsittele syntien sovitusta, se on vain yksi Messias, Jeesus.
>>Seuroissa olemme usein kuulleet, että usko ei ole tuntemisissa – yksinkertainen sydämen usko riittää.** Mihin uskosi Riittää, jäi hieman auki. Uskoahan voi vaikka SRK;hon, mutta se ei riitä, voi olla jopa haittana joillekin.
>>Suuri ihme on jälleennäkemisen ihme, joka toteutuu vasta perillä taivaassa.** Missä Raamatussa sanotaan, että kohtaamme Taivaassa, kristityt käyvät siellä 7 vuoden mutkan, mutta Jumalan kanssa saamme olla Jerusalemissa, iankaikkisesti. Ilm 21;1-8.
Daavid ei kuitenkaan sanonut, että tapaa Hänet Taivaassa, sillä Taivaastahan pojan lopettaminen hoidettiin, Isän synnin vuoksi. Ei myöskään Laestadius puhunut Taivaasta, vaan Israelista, jossa iankaikkisuus vietetään.
Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka Hänen sanomaansa vääristellään. Laestadius oli jo silloin kristitty, ei Hän muuten olisi pohtinut jä
jatkuu; Laestadius oli jo silloin kristitty, ei Hän muuten olisi pohtinut jälleen näkemistä. Sama oli Daavidilla, mutta ei uskonut SRK;hon.
Paavali kuitenkin tiesi, että iankaikkisuus on olemassa, ei Taivaassa, vaan Jerusalemissa. Todellisuudessa yksin ihmisen kätten työtä on hyvin vähän, kaikki on Herran johdatuksessa, joka on Pyhää.