Voin kirjoittaa surullisimmat säkeet tänä iltana. Voin kirjoittaa esimerkiksi: ’Yö on tähtikirkas, ja siniset planeetat hohtavat kaukaisuudessa.’
Yöaikaan tuuli kieppuu taivaan ja merkkien ympärillä.
Voin kirjoittaa surullisimmat säkeet tänä iltana. Rakastin häntä, ja joskus hän rakasti minua myös.
Tällaisina iltoina pitelin häntä käsivarsillani. Suutelin häntä niin monia kertoja äärettömän taivaan alla.
Hän rakasti minua, ja joskus minä rakastin häntä myös. Kuinka olisin voinut olla rakastamatta hänen suuria, tuijottavia silmiään?
Voin kirjoittaa surullisimmat säkeet tänä iltana. Ajatella kuinka minulla ei ole häntä. Tuntea kuinka menetin hänet.
Kuunnella valtavaa yötä, joka on vieläkin valtavampi ilman häntä. Ja säe putoaa sieluuni kuin kaste nurmikolle.
Mitä väliä sillä on, ettei rakkauttamme voitu pelastaa? Yö on tähtikirkas eikä hän ole kanssani.
Siinä kaikki. Etäällä, joku laulaa. Etäällä. Sieluni ei ole tyytyväinen nyt kun olen menettänyt hänet.
Kuin tuodakseni hänet takaisin, silmäni etsivät häntä. Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole kanssani.
Sinä samana iltana samat puut muuttuivat valkoisiksi. Me, jotka olimme silloin, emme olleet samoja enää.
En rakasta häntä enää, se on totta, mutta kuinka paljon rakastin häntä. Ääneni ratsasti tuulessa saavuttaakseen hänen korvansa.
Joku muu. Hän on jonkun muun kanssa. Ihan niin kuin hän oli ennen minun suudelmiani. Hänen äänensä, hänen erityinen vartalonsa. Hänen äärettömät silmänsä.
En rakasta häntä enää, se on totta, mutta ehkä rakastan häntä. Rakkaus on niin lyhyt, mutta unohdus on niin pitkä.
Sillä tällaisina iltoina pitelin häntä käsivarsillani, sieluni ei ole tyytyväinen nyt kun olen menettänyt hänet.
Mutta tämä tulee olemaan viimeinen kipu jonka hän minulle aiheuttaa, ja nämä ovat viimeiset säkeet jotka kirjoitan hänestä.”
(Lainaus)
Yöaikaan tuuli kieppuu taivaan ja merkkien ympärillä.
Voin kirjoittaa surullisimmat säkeet tänä iltana. Rakastin häntä, ja joskus hän rakasti minua myös.
Tällaisina iltoina pitelin häntä käsivarsillani. Suutelin häntä niin monia kertoja äärettömän taivaan alla.
Hän rakasti minua, ja joskus minä rakastin häntä myös. Kuinka olisin voinut olla rakastamatta hänen suuria, tuijottavia silmiään?
Voin kirjoittaa surullisimmat säkeet tänä iltana. Ajatella kuinka minulla ei ole häntä. Tuntea kuinka menetin hänet.
Kuunnella valtavaa yötä, joka on vieläkin valtavampi ilman häntä. Ja säe putoaa sieluuni kuin kaste nurmikolle.
Mitä väliä sillä on, ettei rakkauttamme voitu pelastaa? Yö on tähtikirkas eikä hän ole kanssani.
Siinä kaikki. Etäällä, joku laulaa. Etäällä. Sieluni ei ole tyytyväinen nyt kun olen menettänyt hänet.
Kuin tuodakseni hänet takaisin, silmäni etsivät häntä. Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole kanssani.
Sinä samana iltana samat puut muuttuivat valkoisiksi. Me, jotka olimme silloin, emme olleet samoja enää.
En rakasta häntä enää, se on totta, mutta kuinka paljon rakastin häntä. Ääneni ratsasti tuulessa saavuttaakseen hänen korvansa.
Joku muu. Hän on jonkun muun kanssa. Ihan niin kuin hän oli ennen minun suudelmiani. Hänen äänensä, hänen erityinen vartalonsa. Hänen äärettömät silmänsä.
En rakasta häntä enää, se on totta, mutta ehkä rakastan häntä. Rakkaus on niin lyhyt, mutta unohdus on niin pitkä.
Sillä tällaisina iltoina pitelin häntä käsivarsillani, sieluni ei ole tyytyväinen nyt kun olen menettänyt hänet.
Mutta tämä tulee olemaan viimeinen kipu jonka hän minulle aiheuttaa, ja nämä ovat viimeiset säkeet jotka kirjoitan hänestä.”
(Lainaus)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuijottavat silmät on kuin jostain kauhuleffasta.
on se aina ja ikuisesti,,,
https://www.youtube.com/watch?v=MKNIuiW2NwE