Suurin piirtein näin.
Nautit aurinkoisesta päivästä hiekkarannalla. Hiekkaa on paljon, kuin meren mutaa. Se kutittelee varpaita ja saa ajoittain naurahtamaan. Ei huolta huomisesta, kunhan liottelet jalkojasi ja varpaitasi väreilevässä vedessä...
Silmäsi kiinnittyy johonkin hiekan joukossa, auringonvalo taittuu siitä eri tavoin kuin muusta ympärillä olevasta. Se näyttää kiinnostavalle. Kurkotat kättäsi, mutta juuri silloin rannan aalto pyyhkäisee niin, että kadotat tavoittelemasi silmistäsi. Hiekan taas asetuttua etsit katseellasi tuota kiinnostavaa, mutta näkymä on veden liikkeestä muuttunut, etkä löydä tuota kiinnostavaa enää hiekan joukosta.
Jatkat kuljeskeluasi rannalla, huvittuen auringosta, hiekasta ja aaltojen hyväilyistä. Näet kauempana rannalla veneen, ja mietit mitä jos lähtisitkin soutelemaan...
Kuljeskelet eteenpäin, ihmetellen hiekkaa ja mutaa, millaisia muotoja ne saavatkaan veden syleilyssä. Kunnes huomiosi kiinnittyy taas siihen, josta auringonvalo taittuu eri tavalla kuin muusta.. kurkottelet, olet jo saamaisilla sen hyppysiisi, kun aalto jälleen huuhtaisee se ulottuviltasi... Hetken kuluttua, pyörteen tasaannuttua, näet jälleen tuon kiinnostavan ja kurkottelet sitä kohti, mutta kerta toisensa jälkeen pyyhkäisevät aallot sumentavat näkymän, etkä saa tavoittelemastasi kiinni.. kunnes eräällä kertaa kuin ihmeen kaupalla, sormesi saavatkin kiinni jostain rosoisesta, mutta säihkyvästä. Nostat sen ylös ihastellen sen rosoista, mutta erityistä kauneutta. Kuin hiomaton timantti. Niin kaunis. Erityinen..
Pitelet rosoista varoen, ettei se putoa ja huku. Rannan aallot kuitenkin horjuttavat tasapainoasi ajoittain. Löytösi innoittamana kiipeät veneeseen ja lähdet soutelemaan. Et saa kuitenkaan rosoista mielestäsi ja kohotat sen tarkastellaksesi sitä lähemmin. Se kimaltaa auringonvalossa, sen rosoinen pinta tuntuu kertovan tuhat eri tarinaa... Voisit katsella rosoista vaikka kuinka kauan, niin kaunis ja mielenkiintoinen se on.
Veneesi on ihastelusi aikana lipunut kauemmas rannasta, syvemmälle. Tuuli on yltynyt hieman, mutta aurinko paistaa. Rosoinen on vanginnut kaiken huomiosi; kääntelet sitä, ihmetellen ja ihastellen, punniten, fiilistellen. Hyväillen. Kuin olisit löytänyt aarteen.
Mutta ihastuksissasi käännellessäsi rosoinen yllättäen lipsahtaakin sormistasi. Se putoaa syvänsiniseen veteen. Hetken vaikuttaa siltä, että saat siepattua sen takaisin. Että yletät siihen, tavoitat sen vielä. Vesi kuitenkin vääristää etäisyyttä, ja kätesi harovat vedessä tyhjää. Et voi kurkotella enempää eteenpäin tai tipahdat itsekin veneestä pää edellä syvänsiniseen, pohjattomaan veteen. Katsot, kuinka kimalteleva rosoinen alkaa vajota alaspäin siniseen, tavoittamattomiin. Säihkyen sieltä pinnan altakin yhä, taittaen auringonvaloa niin toisin kuin mikään muu... Niin kauniina. Rosoisena. Tavoittamattomana.
Hiljaiseen syvänsiniseen, vajoten näkymättömiin.
Meidän rakkautemme, se jonka kuvittelin. Se oli, My precious. Niin ikävää.
Nautit aurinkoisesta päivästä hiekkarannalla. Hiekkaa on paljon, kuin meren mutaa. Se kutittelee varpaita ja saa ajoittain naurahtamaan. Ei huolta huomisesta, kunhan liottelet jalkojasi ja varpaitasi väreilevässä vedessä...
Silmäsi kiinnittyy johonkin hiekan joukossa, auringonvalo taittuu siitä eri tavoin kuin muusta ympärillä olevasta. Se näyttää kiinnostavalle. Kurkotat kättäsi, mutta juuri silloin rannan aalto pyyhkäisee niin, että kadotat tavoittelemasi silmistäsi. Hiekan taas asetuttua etsit katseellasi tuota kiinnostavaa, mutta näkymä on veden liikkeestä muuttunut, etkä löydä tuota kiinnostavaa enää hiekan joukosta.
Jatkat kuljeskeluasi rannalla, huvittuen auringosta, hiekasta ja aaltojen hyväilyistä. Näet kauempana rannalla veneen, ja mietit mitä jos lähtisitkin soutelemaan...
Kuljeskelet eteenpäin, ihmetellen hiekkaa ja mutaa, millaisia muotoja ne saavatkaan veden syleilyssä. Kunnes huomiosi kiinnittyy taas siihen, josta auringonvalo taittuu eri tavalla kuin muusta.. kurkottelet, olet jo saamaisilla sen hyppysiisi, kun aalto jälleen huuhtaisee se ulottuviltasi... Hetken kuluttua, pyörteen tasaannuttua, näet jälleen tuon kiinnostavan ja kurkottelet sitä kohti, mutta kerta toisensa jälkeen pyyhkäisevät aallot sumentavat näkymän, etkä saa tavoittelemastasi kiinni.. kunnes eräällä kertaa kuin ihmeen kaupalla, sormesi saavatkin kiinni jostain rosoisesta, mutta säihkyvästä. Nostat sen ylös ihastellen sen rosoista, mutta erityistä kauneutta. Kuin hiomaton timantti. Niin kaunis. Erityinen..
Pitelet rosoista varoen, ettei se putoa ja huku. Rannan aallot kuitenkin horjuttavat tasapainoasi ajoittain. Löytösi innoittamana kiipeät veneeseen ja lähdet soutelemaan. Et saa kuitenkaan rosoista mielestäsi ja kohotat sen tarkastellaksesi sitä lähemmin. Se kimaltaa auringonvalossa, sen rosoinen pinta tuntuu kertovan tuhat eri tarinaa... Voisit katsella rosoista vaikka kuinka kauan, niin kaunis ja mielenkiintoinen se on.
Veneesi on ihastelusi aikana lipunut kauemmas rannasta, syvemmälle. Tuuli on yltynyt hieman, mutta aurinko paistaa. Rosoinen on vanginnut kaiken huomiosi; kääntelet sitä, ihmetellen ja ihastellen, punniten, fiilistellen. Hyväillen. Kuin olisit löytänyt aarteen.
Mutta ihastuksissasi käännellessäsi rosoinen yllättäen lipsahtaakin sormistasi. Se putoaa syvänsiniseen veteen. Hetken vaikuttaa siltä, että saat siepattua sen takaisin. Että yletät siihen, tavoitat sen vielä. Vesi kuitenkin vääristää etäisyyttä, ja kätesi harovat vedessä tyhjää. Et voi kurkotella enempää eteenpäin tai tipahdat itsekin veneestä pää edellä syvänsiniseen, pohjattomaan veteen. Katsot, kuinka kimalteleva rosoinen alkaa vajota alaspäin siniseen, tavoittamattomiin. Säihkyen sieltä pinnan altakin yhä, taittaen auringonvaloa niin toisin kuin mikään muu... Niin kauniina. Rosoisena. Tavoittamattomana.
Hiljaiseen syvänsiniseen, vajoten näkymättömiin.
Meidän rakkautemme, se jonka kuvittelin. Se oli, My precious. Niin ikävää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuon kauniimmin ei voi rakkautta kuvailla. Samaistun tunteeseen. :'(
https://www.youtube.com/watch?v=-5qK9Y5plIg
,
Aivan hurmaava kirjoitus! :)
https://youtu.be/wE2nBDf4u0k
--