kunnia kohdata henkilö, joka herättää näinkin laajan skaalan tunteita. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan minulle tai hänelle, mutta tulen aina toivomaan hänelle pelkästään menestystä ja onnea elämään.
Olen kiitollinen siitä, että sain "tuntea" jotain erikoista, en välttämättä olisi edes mielestäni ansainnut sitä. En koe olevani mitenkään erikoinen, en ole sitä koskaan ollut, enkä tule koskaan olemaan. Olen hyvin kaukana täydellisestä ihmisestä käytökseni ja olemukseni puolesta, mutta silti sain kohdata jotain erikoista/kaunista. Sain tuntea hetken olevani normaali ja unohtaa elämän menneisyydessä näyttämät vähemmän kauniit puolet.
Vaikka ihastumisen/ikävän tunne voi olla kaikkea muuta kuin ihanaa, on hyvin vaikea olla mistään katkera tai vihainen.
Olen kiitollinen siitä, että sain "tuntea" jotain erikoista, en välttämättä olisi edes mielestäni ansainnut sitä. En koe olevani mitenkään erikoinen, en ole sitä koskaan ollut, enkä tule koskaan olemaan. Olen hyvin kaukana täydellisestä ihmisestä käytökseni ja olemukseni puolesta, mutta silti sain kohdata jotain erikoista/kaunista. Sain tuntea hetken olevani normaali ja unohtaa elämän menneisyydessä näyttämät vähemmän kauniit puolet.
Vaikka ihastumisen/ikävän tunne voi olla kaikkea muuta kuin ihanaa, on hyvin vaikea olla mistään katkera tai vihainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet tainnut kohdata jotakin ainutlaatuista ja arvokasta. Rakkaus tuntuu juuri tuolta. Minäkin olen onnellinen yhden tärkeän ja erityisen ihmisen kohtaamisesta. Hän sai minut tuntemaan jotakin syvää ja kaunista ja tunnen pitkästä aikaa eläväni täysillä. Toki on ollut päiviä, jolloin ikävä ja kaipuu raaastaa sisintä. Mutta yritän pysyä vahvana ja muistaa vain ne ihanat yhteiset hetkemme... 💘
Voi kun minunkin kohdallani olisi noin. En ole kiitollinen siitä, että kohtasin ihmisen, joka pisti pääni ihan sekaisin ja herätti minussa tarpeen, jota ei ennen ollut. Ennen minulla oli rauha, nyt on vain aikaa ja asioita, joita joudun kuluttamaan ja tekemään ilman häntä.
Tämä on tuonut minusta hyvin itsekkään puolen esiin. Vaikka tietenkin haluan hänelle kaikkea hyvää, niin enemmän kuitenkin ajattelen sitä, kuinka paljon itse tarvitsen häntä. Tai tarvitsisin.
on... mitä h-ttiä? Aloitus on aivan kuin minun ajatuksistani. En myöskään ollut varautunut mihinkään, ennen olen saanut pidettyä asiat hallinnassa. Mutta kun tapaat ihmisen, huomaat mitä ilman olet elänyt. Hetken kuluttua ymmärrät, että juuri tätä olisitkin tarvinnut, mutta hän ei olekaan sinulle saatavilla.
Olet hoitanut asiat hyvin, pärjännyt aina jotenkin. Yht'äkkiä olet kuin Liisa Ihmemaassa ja mikään totuttu ei päde enää.
Jokin herättää sinussa syvimmät tarpeesi. Rakastat ja haluat olla rakastettuna. Kaikki muu katoaa, ei ole enää aikaa, ei paikkaa, ei mitään muuta.
Hänestä alkoi kaikki, häneen päättyi kaikki.
Juuri näin.
Dejavu. Monta on vastaan ollut ja opin varomaan sitäkin. Kun he kauniisti puhuvat..
Onko niillä vanhoilla kokemuksilla jotain vaikutusta sitten siihen miten suhtaudut niihin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin? Onko vahva suojamuuri päällä ja et uskalla hänen antaa lähentyä? Lopputulos ei ole kummankaan toivoma ja jäljellä jää vain ikävä ja harmitus vaikka toiveena oli rakkaus.
Kyllä olisin otettu, jos joku tuollaista kertoisi, siitäkin huolimatta, että ei voitaisi olla kuin ystäviä. Itsekin koin jotain samankaltaista ja havaitsin pitkästä aikaa eläväni taas. Vaikka ikävä tekeekin elämästä hankalaa, niin en silti vaihtaisi tätä tunnetta pois. Hän on myös tietämättään antanut voimia jaksaa tätä kaikkea.