Oletko koskaan jättänyt ketään hiljaisuuteen? Miksi?
Tyly hiljaisuus
sunnuntaikallubbi
833301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Olen. Vatipää kysyy että miksi.
Onneksi et ole hän. Ilkeältäkin kuulostat.
Sanoo joku joka on jätetty hiljaisuuteen. Et taida olla kovin haluttua seuraa.
Hahaha
Niin jätettiin. Olen kyllä haluttua seuraa, mutta mies ei vastannut minulle.
Et todellakaan ole haluttua seuraa sille miehelle, mieti vähän! Se jätti sinut hiljaisuuteen.
Niin, mutta hieman ihmettelen sitä. Ei tunneta mitenkään ja sitten hän ei vastannut. Ei hän voi tietää millaista seuraa olisi edes tarjolla.
No sitten mies on runkku ja sun on parempi elää ilman sitä.
Sitten mies on runkku. Vähän pahastuin siitä, että jätti huomiotta tuntemattomalta.
Olen väärässä osiossa mutta kysyn kuitenkin saako työnt.luoda oman henk.koh.sähk.postiosoitteensa outlooc
Kun huomasin että olin ei toivottua seuraa .
Hiljaisuuteen ei koskaan pitäisi ketään jättää. Asiat tulisi selvittää ja syyt hiljaisuuteen tulisu kertoa avoimesti. Pitäisi kertoa, että ei ole tunteita toista kohtaan ja en nyt halua sinulta viestejä enempää. Pitäisi sanoa, että menee elämässään eteenpäin, eikä halua enää tavata toista missään asioissa.
Kuitenkin pitäisi ymmärtää myös sitä, että toinen tekee surutyötä omalla tavallaan. Toiset haluaisivat pitää jonkinlaisen yhteyden vielä suhteen jälkeenkin hetken aikaa, jotta saisivat purkaa asiaa sille oikealle ihmiselle, jota asia koskee eikä muille.
Toisille helpompaa on pistää kaikki poikki samalla kerralla. Itkeä yksinään ja vähitellen jatkaa matkaa.
Minusta vaikka suhde loppuisi pitäisi molemmilla olla sen verran ystävällisyyttä, että suhteen lopettaminenkin sujuisi molemmille mahdollisimman kivuttomasti.
Asiat tulisi selvittää?! Kokeile tuota narsistisen kumppanin kanssa niin huomaat että ei toimi. Kyky introspektioon puuttuu ja taakse jää vain kytevä raunio ja mieli täynnä kysymyksiä. Tilanne on vain hyväksyttävä ja jatkettava eteen päin. Tuntuu kurjalta jäädä yksin epäselvien asioiden äärelle mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Olen. Hetkeksi piti vetäytyä syrjään oman itseni ja selviytymisen takia. Otin kyllä myös hiljaisuuden jälkeen itse yhteyttä. Totaalihiljaisuutta en tekisi kenellekään. Osaan keskustella ja lopettaa yhteydenpidon muuten kuin hiljentymällä.
Elämäni suurin virhe!. Rakkaus, hiljaisuus, pelko, pakeneminen. Hänestä jäljelle jäi muisto ja suuri ikävä.
Tätä mä en koskaan ymmärrä. Miksi paeta rakkautta?
Miksi et kerro tuota kaikkea hänelle? Mistä tiedät vaikka hänkin ikävöisi edelleen ja ymmärtäisi sinua kuitenkin kaikesta huolimatta?
Justiin näin! Minäkin jäin vaille vastauksia. Menin eteenpäin, mutta en ole unohtanut, vaikka aikaa on jo tosissaan kulunut. En odota muuta, haluaisin vain ymmärtää.
Kauanko aikaa on kulunut?
Vuosia. Niitäkin paljon. Tarkemmin en halua sanoa.
En ole, se on niin epäkohteliasta. Olen sanonut nätisti että nyt aika tms riitä enempään yhteydenpitoon. Minut on kyllä pari kertaa jätetty hiljaisesti, mutta ei olleet niin tärkeitä että olisi tuntunut missään.
Tämä on yleistä naisille. Miks ihmettelisi , jos mieskin tekee noin ? Nyt tiedät mitä mies kokee.
Olen tietenkin kun huomasin naisen hyödyttömyyden paiskasin hänet ulos kuin paskaisen tiskirätin kaatopaikalle.
Jätin miehen hiljattain koska hänellä ilmeisesti muitakin naisia samaan aikaan, en viitsi olla varalla.
Onhan hänellä nyt aikaa muille naisille,, viestiin vastaaminenkin oli niin työlästä etten viitsi häiritä edes sen vertaa että kertoisin etten aio enää kirjoitella.
Onko myös naiskuski josta ei luovu. Vaimonkin mielen pahoittaa kuskinaisen vuoksi.
En ottanut enää yhteyttä yhteen mieheen, muttei hänkään muhun. Eli tavallaan ehkä(?)
Oli sellanen olo ettei häntä kiinnosta niin siksi
Hiljaisuuteen jättäminen on todella epäkohteliasta varsinkin, jos on vasta sanonut haluavansa nähdä ja tutustua.
Vain todella huonokäytöksiset tyhmät wt ihmiset tekevät niin.
Kai mä sitten olen tyhmä wt ihminen.. :( *huokaus*
Oot pälli, jos oot toiminu noin.
Niin olenkin mutta mites sitä enää muuttaa?
Voisin kyllä kertoa miksi... mutta ei taida toista kiinnostaa :/
Kyllä se kiinnostaisi. Tämä hiljaisuus ei tunnu kivalta..
Mutta en voi kertoa muuten kuin kasvotusten..
Tuo sopisi ainakin minulle mainiosti. Minäkin voisin kertoa jotain..
Niin. Mutta et ole hän.
Mistä sen voi tietää?
Tiedänpähän vain. Tuskinpa tänne kirjoittelisit jos olisit..?
Kun on niin kova ikävä.. Toivon, että löytäisin hänet edes täältä kun mitään muuta ei hänestä kuulu eikä näy..
Niin... juuri tuota tarkoitin. Et ole hän. Miksi et sitten kerro tuntomerkkejä kyseisestä henkilöstä?
Minustakin tuntuu, että tämän hiljaisuuden takia hän ei ole ollenkaan kiinnostunut. Me ollaan tosi erilaisia, mutta kuitenkin sitten niin samanlaisia. Ikävä on ihan oikeesti..
Olen.valitettavasti. koska mies otti liian usein yhteyttä ja alkoi ahdistaa. Introverttiä.
En koskaan tekisi niin edes viholliselleni. Todella epäkypsä, epäkohtelias ja törkeä tapa. Pitää olla sen verran selkärankaa näpytellä se yksi viesti "en halua enää yhteydenottojasi".
Totaalihiljentyjät ovat luusereita surkimuksia, ei mitään muuta.
Kunhan totean vaan.
En ole koskaan jättänyt ketään hiljaisuuteen. Ihan siitä syystä, että mielestäni se on epäkohteliasta ja sopimatonta.
Taas nämä kyyneleet...
En. Mutta nyt aion niin tehdä.
Nainen jättää kuin koiran sateeseen.
Koirat ovat luotettavia, miehet ei välttis ole.
Jätin yhden tyypin hiljaisuuteen kun toimi erilailla kun sanoi. Vähäteli, piilovittuili jatkuvasti, loukkasi ja valehteli. Miksi pitäisi tuhlata aikaa epärehelliseen ihmiseen? Mitä hänellä olisi ollut annettavaa ystävyydessä? Onneksi hän ei mua kaipaa. Oli jo monta uutta ihastusta joiden kanssa pelaili vaikka oma vaimo odotti kotona. Ai niin, vaimokin ilmesty yllärinä. Puistattava tyyppi. Ei voi kun ajatella mikä saa ihmisen käyttäytymään noin tökerösti. Ja jep, vaimoa säälin.
Tuollainen nainen jää nyt yksin.
Teen sen aina jos toinen vaikuttaa siltä että takertuu eikä tajua että se on loppu.
Olen jättänyt. Mitä sitten? Se etten suoraan sanonut mitä ajattelen siitä on se etten halua sitä loukata ja ärsyttää lisää. Itse se tietää leikkimme ja sen mikä johtui ja mistä. Pitäisi osata arvioida toista sen verran että mitkä ovat kriteerit millä pidän yhteyttä ja keneen. Se että käytinkö toista hyväkseni ehkä mutta itse se alkoi leikkiin kanssani joten olkoot kuten haluaa. Pikkuhiljaa jätin sen pois kun olin asemassa missä voisi minut tuhota. Tehdä kaikkien edessä naurunalaiseksi jne. Kyllä sitä silloin yrittää ymmärtää ja pitää toinen rauhallisena" tyly voi olla kuvaus kyllä mutta jos itse kohde ei älyä että hiljaisuus on se mitä haluaisin ja päästä lopullisesti eroon säälittävästä tuottavuudesta joka roikkuu. Mutta ystävällistä on ollut kyllä viestit ja saanut tehdä kuten tahtoo. Mutta hiljaisuuteen olen sen jättänyt toki.
Työpaikkaromanssit ovat tuollaisia. Siksi niitä ei kannattaisi harrastaa.
Haha. Mikä romanssi? Finding Neverland ja silti pelko otti vallan. Joo, ei todellakaan kannata. Etäisyys korjaa suuttuneen aikuisen lapsen mielen. Ja ehdottomuushan on aina avain onneen.
Entä jos ei tiedä? Säälittävä tuottavuus? Joo-o,.voisi olla vihdoin vastaus sulta, mikä ei tosin vastaa mihinkään.
Mulla oli tunne kiusatuksi tulemisesta, mutta pienestäpä kaikki alkoi. Myötätuntoa? Ei. Vaan silkkaa pelkuruutta. Mies kutistui pojaksi. Ota se takaisin.
Hiljenen ja hivuttaudun aina pois, jos jonkun seura tuntuu jostain syystä huonolta. Minusta on ihan turha alkaa kertomaan syitä käytökselleni, koska taasen jonkun muun seuraan se kyseinenkin ihminen sopii varmasti ihan hyvin. Hiljaisella häipymisellä annan toiselle mahdollisuuden löytää uutta samalla, kun hoidan omaa olotilaani.
Hoidat omaa olotilaasi, mutta et tee tuota kohteliaisuudesta toista kohtaan. Et vaan uskalla kohdata sitä ihmistä, etkä sitä tilannetta.
Näin on, viisas mies Cristoffer von Bargunara sanoi kerta, osta mopo ja aja pääsi jäädyksiin. Päätin kokeilla mutta ainoastaan polvet jäätyi.
Mitäs pahaa siinä on? Jos toisesta tulee huonot vibat kuka niittä viittii kohteliaisuuttaankaan kohdata? Ihme fakiireja olette. Eiköhän se ihminen jossain kohtaa ehkä jotain hoksaa kun saa hiljaisuuden ja tilaa ympärilleen. Aivan sama.
Ei minusta ole kohteliasta sanoa sellaisia asioita, joista toinen varmasti loukkaantuu. Joskus on parempi säästää sanojaan. Jopa silloinkin, kun olisi oikeasti aihetta huomauttaa jostain.
En uskalla kohdata sitä ihmistä enkä tilannetta, mutta en myöskään ymmärrä, miksi pitäisi väkisin hakeutua konfliktiin, kun sen voi helposti välttää.
Juuri tuollaisilla kommunikointitaidoilla tätä maailmaa nimenomaan EI ole rakennettu. Olet kehityksestä jäljessä. Katoat onneksi evoluutiossa kaikista nopeiten.
Eipä kuule haittaa minua. 😄
Yltiökommunikoijat jääköön ahdistelemaan ihmisiä "paremmassa" maailmassa.
Olet kyllä niin oikeassa mitä sanot, sinun "piikkimatto" kommunikaatiotaito ei ole rakennettu tätä maailmaa varten. On hämmentävää, miten negatiivisuus tulee sinusta ulos arvosteluna ja tekee sinusta kehityksen jäljessä oleva ihminen. Epävakaan persoonallisuuden hoitoon on kehitetty ainakin viisi psykoterapiamuotoa. Rauhan tila löytyy jokaisen sisältä, siksi ongelmanratkaisukykysi alenee ja negatiivisten ajatusten määrä kasvaa. Voit käyttää jo kotonasi omahoito-ohjelmaa missä olemassa olevat hoito menetelmät on todettu erittäin tehokkaiksi, tällä koti hoito-ohjelmalla saadaan huomattavasti parempi kommunikointi taitoa kehitettyä, hoidossa suositellaan lastenkirjojen lukeminen ja myös aikuiseen makuun sopivia lastenkirjoja.
Minäpä kommunikoin sulle tässä: HV.
Jäikö epäselvää? Jos valitsen jättää jonkun huonoja fiilareita aiheuttavan hiljaisuuteen, se ei tee minusta epävakaata persoonallisuutta. Mutta tuo tekstisi tekee sinusta ylimielisen besserwisserhönön, ja siihen harvemmin onkaan parannuskeinoa. Lastenkirjoissa varsinkaan. Valitan tilannettasi, ehket itse sitä edes tajua.
Ehkä ei epävakaata, vaikka kyseinen toimintatapa usein epävakauteen kuuluukin, mutta itsekkään ja kusipäisen ihmisen se sinusta tekee. Piittaamattoman kenenkään muun tunteista kuin omistasi. Kun omaa heikkouttasi et saa sanottua asioita ja jätät hiljaisuuteen, loukkaat sillä tavoin pahemmin kuin tuhat pahaa sanaa. Ainiin mut eihän se sua haittaa, sullehan riittää ettei sun tarvitse ottaa vastuuta teoistasi vaan voit pyyhkäistä ihmiset sivuun kuin roskat kun satut heihin kyllästymään. Sellainen hieno ihminen sinä olet.
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos loukkaantuu jostain toisten tekemisistä tai tekemästä jättämisistä, niin silloin omat odotukset ovat olleet vääränlaiset.
Olen mielelläni sellainen hieno ihminen. Annan ihmisille tilaa olla omia kusipäisiä itsejään. :) Mikä minä olen sanomaan toiselle, että hei kuule sun toiminta aiheuttaa mussa huonoja viboja, sopiiko että vedät mua vielä vähän enemmän henkiseen lättyyn? No kuule, mun puolesta en halua sillä tavoin kaivella lisää verta henkisestä nenästäni, joten annan ihmisille tilaa olla omia vittumaisia itsejään ja jätän ne hiljaisuuteen. Mutta sekö ei vittuilijoille käykään? Kummallista. Ja aivan sama mulle. En muuta toimintaani. Niin hieno ihminen minä olen. Ole sinä rauhassa vaikka yltiökommunikoiva loukkaantuja. Jos joku on sut jättänyt hiljaisuuteen, voin kuule uutisena sulle kertoa, että ihan varmaan on aiheesta niin tehnyt.
Sinä se et ole edes ihminen vaan joku itsekäs persoonallisuushäiriöinen kuvatus. Hyi olkoon. Kyllä normaali ihminen ottaa huomioon toiset ihmiset ja niiden tunteet. Mutta sinä taidatkin kaveerata kaltaistesi pissipäiden kanssa vain. Minun puolesta pysykää siellä omassa sairaassa poterossanne älkääkä tulko pilaamaan inhimillisesti toisia kohtelevien ihmisten elämiä.
Piikkimattoja: onko rankkaa myöntää että olet nolo luuseri? :D
Mikä ihmeen sekopää tämäkin on😂😂😂😂 huhu😂😂😂😂
Juu vedä sinä vaan henkiseen lättyyn niitä ympärilläs olijoita edelleen ja mieti sitten mikä on kun on niin paljon ilmavuutta ympärillä... sinä jalomielinen inhomillinen. En tod pilaa sun ilmanalaa enempää.
Ihan miten vaan sunkin mielestä. Annan teille kaikille tilaa olla omia vittumaisia itsejänne ja jätän teidät kaikki hiljaisuuteen. Kas näin. :)
Olisko piikkimattoja sinun syytä mennä hoidattamaan sitä henkistä lättyäsi jos se kerran saa niin usein niin kovia osumia? Joku syyhän sille on eikä se syy ole välttämättä muissa.
Voit kysyä kerran perään. Se riittää vastaukseksi. Olkoon vaikka hiljaisuus.
Kyllä pitää olla kerrottuna selkeästi miksi ei halua jotain tai olla edes tekemisissä. Raukkamaisinta on esittää olevansa jotenkin ymmärtäväinen ja ystävä kun totuus on se ettei halua. Miksi se on vaikeaa kertoa totuutta mitä haluaa ja mitä ei halua. Hiljaisuuteen jättäen toisen pelkän epäilyn alle ei mielestäni ole oikein. Toki minullakin ystäviä jotka jääneet kaikessa hiljaisuudessa taakse ilman selityksiä tai tavallaan mukana olosta. Toki jos kohdataan kadulla tervehdin vanhaa tuttavaa. Mutta ei sekään tuttava ei ole saanut selvitystä miksi en yhteyttä pidä tai ole tekemisissä. Joten eikö tämäkin ole tiedostettua hiljaisuutta vaikka aikanaan yhteyttä on pidetty mutta unohtunut ajan myötä. Elämä muuttuu ja mielenkiinto ihmisiin myös sen mukana. Joten minäkin mietin että tuo ystävä on kiireinen ja elämä muuttunut niin paljon etten ole "joka olisi yhteydessä joka päivä. Se kenen kanssa ollaan hiljaisuudessa eikä juurikaan yhteyttä pidetä on jokaisen itsensä mietittävä miksei olekkaan niin tärkeä että saa olla mukana ystävänä jne. Mutta tuossa minusta kylläkin vihjataan tahallisesta jättämisestä joka jäänyt miettimään miksei yhteyttä pidä jne. Voihan aina itse kysyä mitä kuuluu. Eikö totta? Mutta se hiljaisuuden pitäminen jotakin kohtaan on itse tiedettävä miksei yhteyttä pidä tai halua pitää.
Mulle lääkäri suositteli roikkumista, auttaa hyvin selkävaivoihin. Voimatkin kasvaa ja jaksaa pidempään roikkua. Liian äkillinen pudotus roikkumisesta on vaarallista ja jos kovin korkealta putoo niin voi vaikka henki mennä.
Oikeesti juttunne on dorkia.
mies jäi sateen taa....varalla olo ei kiinnosta.
Niin se vain meni. Tuli niin pettynyt olo niin usean yrityksen jälkeen ja olisi tuntunut hölmöltä tukeutua sinuun silloin kun olisin ehkä oikeasti tarvinnut.
Ihminen on tyly ,kylmä
joka ei pysy kasvotusten asiaa hoitamaan
haluaisitko itsellesi niin tehtävän?
Olen jättänyt ja on jätetty.
Piti jäähdytellä jonkun.aikaa ja samoin toisella puolella.
Voimavarojen karttuessa hoitanut asian pois hiertämästä.
Yksi teinirakkaus teki kaikkein veemäisimmät aikanaan. Ei jättänyt hiljaisuuteen vaan aloitti veemäisen piikittelyn ja kiusaamisen mikä ei ollut mukavaa kun samassa koulussa oltiin ja samassa luokassakin vielä. Oli kamalin kevät ikinä, mutta nyt kääntynyt kokka niin että minä olen upea ihminen ja tulen toimeen kaikkien kanssa ja minua rakastaa NIIN moni ihminen, toisin kun tuota jätkää, joka on sama pieni*unainen **s*pää edelleenkin eikä muuksi muutu!
En toki ikinä niin tekisi eikä hänkään. Mutta ajanmyötä tämäkin ystävyys kuivuu kokoon. Heikentynyt on yhteymme sitä myöten kun emme osaa kumpikaan sanoa suoraan mitä me ollaan. Sen ymmärrän että vaikeaa se on jos on takana muuta kuin ystävyys. Karu todellisuus on se että se itsekin näkee ettei ystävyys jatku tai yhteydessä olla enään koskaan kun muuta yrittänyt. Kuivuu se pois pikkuhiljaa tietoisesti kätten toisen hiljaisuuteen. Toisaalta tämä helpottaa ja enään kun ei joka päivä näe tai kuule helpottaa sekin. Uudet tuulet puhaltavat ja niiden kertominenkaan ei enään kiinnosta. Tavallaan tietoisesti toisen jättää hiljaisuuteen oli ne syyt hänellä mitkä hyvänsä niin tyydyn tähän.
Olen. Liikaa lääkettä, ni johan tuli hiljaista.
On jätetty. Just jokunen viikko sitten kerroin tunteistani yhdelle, ei vaivautunut edes vastaamaan. En olis uskonut, ettei vastaa mitään. Jotenkin pettynyt olo. Tuli sellainen olo et eikö toinen todella edes sen verran arvosta et vastais sit ees ettei ole kiinnostunut. Me vielä kaiken lisäksi varmasti vielä joskus törmätään, joten luulis et olis edes siitä syystä vastannut, mut ei. Silti vaikea unohtaa..
Olen. Kerran, mutta hetkeksi. Tietyistä syistä. En tekisi sitä uudestaan kenellekään. Jokainen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua. Kertoisin etten yhteydessä haluisi olla ja pyytäisin anteeksi sitä.
En kyllä tällähetkellä kenestäkään eroon halua.