Hei! Olen päälle 30 nuorimies etelästä, jolla on elämä ollut jo vuosia sekaisin. Mua on pienenä kiusattu koulussa, ollut erityiskoulussa, oppimisvaikeuksia sun muita. Huonoja kavereita, ja niitä on vieläkin. Työtä ei juuri koskaan ollut, kuin 1-2 kk kestoltaan monta eri paikkaa. Sit 2016 todettiin masennus, joka on kestäny varmaa jo vuosia, mut nyt vasta hakenut apua. Oon hyvin vaikee ihminen, oon aikaansaamaton, ja en pysty helposti keskittyyn, ja ajatukset harhailee. Vaikee ees miettiä työpaikkaa tai mitään, kun ei oikein mikään kiinnosta. Kun tottunut tekeen sen 1-2 kk töissä ja sit olemaan kotona. Nykyää tuntuu että pää räjähtää ettei jaksa enään, kun ei halua tämmöistä elämää, toivoisin itelleni parempia kavereita, niitäkin ettinyt, mutta aika turhauttavaa. Syön ssri lääkettä kyllä, terapiaa ei ole, johon toivoisin pääseväni. Päivisin olen hyvin vihainen ja tympääntynyt elämään yksin. Onko täälä muita joilla sama tilanne?
Elämä sekaisin
Alluu85
6268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi.
Itse olen 24-vuotias mies Pirkanmaalta ja jotenkin koin hengenheimolaisuutta kun luin tekstisi.
Minä käyn vakityössä, mutta jo monta kuukautta olen miettinyt ja haaveillut että jotain muutosta tulisi. En pidä työpaikastani tai tarkemmin työnantajasta, joka on iso, kasvoton pörssiyhtiö-paska.
Jos vapaapäivinä ei ole ohjelmaa, niin ahdistus on kova. Yksin kotona eikä mitään tekemistä.
En syö masennuslääkkeitä, mutta masentunut olen ainakin näin talviaikaan. Terapia tekisi varmaan hyvää.
Vastauksena kysymykseesi: Kyllä, täällä on muita. En jaksa enään, en halua tällaista elämää.
Älkää ainakaan luovuttako parempaan pyrkimisessä, mutta koettakaa kuitenkin hyväksyä itsenne myös sellaisina kuin nyt olette. Menkää esim. Helluntaiseurakuntaan tai Vapaaseurakuntaan, niistä voisi löytyä hyviä ystäviä.
Jos pidätte vaikka koirista, niin tarjoutukaa lenkkeilyttämään jonkun lemmikkiä (esim. Facebookissa oman paikkakuntanne sivulla) pientä korvausta vastaan. Koirasta voisi olla iloa ja saisi samalla liikuntaa, vaikkei omaa koiraa olisikaan. Liikunta taas kohentaa mielialaa. Tiedän, että tällaisia on "helppo ehdottaa", mutta käytännössä voi olla aika haastavaa toteuttaa ja vaatii kyllä jonkin verran ponnistusta. Toisaalta onnistuminen antaa mielihyvää.
Jos on kotona vihainen, niin voisi kokeilla onnistuisiko vihan "purkaminen" siivoilemalla. Olen itse aika huono noissa siivousasioissa, kun en meinaa saada aikaiseksi mitään. Aloittamisessa on minulla se vaikeus, että lykkään ja lykkään itse suoritusta. Tänään sain tartutuksi pölynimuriin, kun ensin hiukan ärsyynnyin ja homma tuli hoidetuksi. Olen myös huomannut, että siivousasioissa "kahden minuutin sääntö" auttaa minua paikkojen siistinä pitämisessä eli jos lasken johonkin hommaan menevän vähemmän kuin kaksi minuuttia, niin teen sen heti. Ette kumpikaan kyllä puhuneet siivousongelmista, mutta kirjoitin niistä kuitenkin, jos sattuisi, että teilläkin olisi samoja ongelmia.
Hei, "Mies Pirkanmaalta", kyllä sinun kannattaisi hakea apua itsellesi, jos vaikka pääsisit terapiaan. Masennuslääkkeetkin voivat olla ihan hyvä apu synkkiin ajatuksiin! Itselläni todettiin yli kymmenen vuotta sitten hyvin vakava masennus. Syön masennuslääkkeitä ja vointini on kohtalaisen hyvä lähtökohtaan nähden. Olen kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeellä - noin vuoden sisään tästä päivästä eteenpäin olisin jo oikeastikin eläkkeellä.
Toivon teille molemmille parempaa tulevaisuutta ja tsemppiä!
Pojqt hei tämmöstä tämä elämä on.
Ei teissä mitään vikaa ole.
Olkaa onnellisia pikku jutuista.
"Elämä Opettaa" on oikeassa, että elämä on "tämmöistä". Eli ei se todellakaan ole ainaista ruusujen päällä tanssimista, mutta onneksi on edes välillä noita ruusuja ihailtavana, vaikkei niiden päällä pomppisikaan. Ja myös tuo on totta, että ei teissä ole mitään vikaa - saatte olla juuri sellaisia kuin olette. Älä "alluu85" suotta leimaa itseäsi "vaikeaksi ihmiseksi", sillä ne ovat vain sanoja, jotka ovat matkan varrelta turhaan tarttuneet mieleesi. Ehkä jotkin tilanteet ovat olleet vaikeasti ratkaistavissa, mutta älä anna noiden tilanteidenkaan määrittää itseäsi! Olet varmasti ihan hyvä tyyppi!
Ja viimeisenä vielä kannustan minäkin, että nautitaan pikkujutuista, kuten edellinen kommentoi!
Itellä oli hurja nuoruus, väkivaltaa ja pahoinvointia. Koulussa kiusattu. Kun peruskoulut oli lusittu, koko juttu muuttui. Ei enää kiusaamista. Olin vapaa. Armeijassa näin sitä samaa paskaa sitten taas. Myöhemmin työelämässäkin. Ei nuo jutut mistään poistu. Masennuin kun siskoni kuoli. Hän kuoli lääkkeen sivuvaikutukseen joka tuhosi immuniteetin. Aiemmin masennuin hyvin nuorena, lapsena kun äitipuoli kuoli. Hän oli sairastunut Skitsofreniaan ja sai sydän kohtauksen. Hyvin monet vastoinkäymiset lannistaa. No, sain kuitenkin valonkipinän kun sain kuulla oikeasta biologisesta äidistäni ja hänen kautta suvumme miesten taudeista. Tätä kannattaa tehdä jos on mielenterveys tai ylipäätään perinnöllisiä alttiuksia sairastella. Söin jonkin aikaa SSRI lääkkeitä mutta ne eivät auttaneet. Kuljin helvetin vihaisena ja sairastelin, olin lihonut ja oli ummetusta ja verenpurkauksia. Lopetin SSRI lääkityksen seinään ja pidin asian salassa. Noin 3kk jälkeen otin asian puheeksi Lääkärin kanssa ja kun olin ottanut selvää sukuni perinnöllisistä sairauksista, päädyin kokeilemaan melatoniinia. Sairastin siis Psoriaasista ja ihottumaa oli jaloissa helkkaristi. Noin puolenvuoden kuurilla melatoniinia, 2mg debot, psoriaasis katosi. Nukuin heti alusta asti todella sikeitä unia. Oli siis kyse unihäiriöstä. Minulla siis on uniapneaa. Lisäksi varhainen murrosikä, josta veikkaan jotakin kilpisrauhasen liika toimintaan nuoruudessa mutta varhaiseen vanhenemiseen sitten siihen perään. Stressi on ollut kova ja päihteet ovat toimineet lähinnä lievittävinä asioina. Huomasin sen että pimeään vuoden aikaan nukun pienissä pätkissä. Jään ajattelemaan asioita ja vaivun eräänlaiseen päiväuneen kun on riittävästi univelkaa. Nämä sosiaalistentilanteiden pelot joita minulla oli, delirium oireet joita oli, harha ajatukset ja vainoharhat katosivat kun sain taas nukuttua. Joten veikkaan että juurikin pimeään vuoden aikaan oireet pahenevat. Melatoniinilla ja nukkumalla hyvin katosivat masennusoireet ja syysmasennus sekä nämä psyykkiset oireet. SSRI lääkkeet kyllä peittivät oireet mutta eivät auttaneet masennukseen eikä voimattomuuteen. Stressi oli todella kova. Ekasta kerrasta melatoniinia muistan kuinka jännitteet paukahtelivat selkäytimestä asti. Olo oli todella upea ja tunsin ihan erilaista voimaa. Sitä samaa kun oli lapsi. Normaalioloa siis. Nykyisin en tarvitse melatoniinia kesäaikaan, mutta heti kun pimenee huomaan tarvitsevani sitä. Lieneekö tuohon melatoniinin erittymiseen syynsä pimeydessä ja sähkövalossa. Usein silti unirytmi heittää vuorokauden kierroksen ja joudun olemaan kuin 3 vuoro työssä, välillä nukkua päivällä ja valvoa öisin mutta erona aiempaan on kyky ajatella, tuntea ja nauttia elämästä. Niin ja kyetä ratkaisemaan ongelmia ja tuntea voimaa , siis voimaa pitää puoliaan vihamielistä maailmaa vastaan. En siis vihaa, vaan tarkoitan ymmärtää epäluottamuksen taustalla olevia asioita. Tunne elämä on kokenut muutoksen ja mielestäni parempaan suuntaan. Suosittelen välttämään kaikenlaisia lääkkeitä ja pyrkimään puhtaaseen 'sairauteen' ja sitten kokeilemaan auttaako melatoniini, hyvä ruoka ja päihteettömyys. Päihteet yleensä toimii ensiapuna ahdistuksia vastaan ja pidän SSRI lääkkeitä huumeina siinä missä Alkoholia jne voi pitää. Lääkefirmojen kusetusta. Toisaalta melatoniini kohdallani toimii. Että mikä minä olen ketään neuvomaan. Opi tuntemaan itsesi.
Niin siis aiemmin tunsin yksinäisyyttä. Sitten tajusin että se johtuu vain näkökulmista. Voit olla ystävien ympäröimä mutta kokea olevasi ulkopuolinen. Lisäksi olen hyvin sosiaalinen ja väsähdän tästä syystä ja tarvitsen aina jonkin aikaa, päivän pari latautuakseni taas hyvälle tuulelle. Sellainen jatkuva elämä perheen parissa esimerkiksi voisi olla paha ratkaisu, kuin taas erakkotyylinen lepo, luonnossa liikkuminen toimii todella hyvänä rentoutuksena ja samalla asioihin saa selvyyttä ja on helpompaa tehdä elämään liittyviä ratkaisuja. Ystävyys on siis asia jonka näkee eri valossa, jos on masentunut ja kaipaa lepoa tai kun on aktiivinen vaihe menossa. Itellä tuo syvämietteisyys ja toiminnallisuus vuorottelee. Joskus nautin elämästä itsekseni eli yksinäisyyteen vaipuneena ja toisaalta tulee ikävä kavereita ja rupattelua ja toimintaa. Ja melatoniinilla olen huomannut olevan sellainen vaikutus että nämä ääripäät ovat lieventyneet. Aiemmin siis oli pakko sulkeutua maailmalta ja hautautua omiin oloihin kun taas vaiheen jälkeen piti tehdä jotain todella konkreettista, järjestää bileet tai lähteä lomalle. Nykyään riittää kun tietää että saa unta ja jos on pulmia, pääsee kävelylle niin hommat hoituu, kun niitä siinä mielessään pyörittelee ja luottaa siihen että asiat järjestyvät. Optimismi siis on kohentunut.