Hei kaikki.
Tapasin vuosi sitten aivan hurmaavan miehen. Hän on taiteilija, luova ihminen ja vei kirjaimellisesti jalat alta. Kirjoitti minulle runoja, tulipahan laulamaan serenadiakin kerran kerrostalon parvekkeeni alle. En ollut ikinä ennen kokenut sellaista prinsessa-kohtelua, jota häneltä sain. Silloin kun tapailimme, en tiennyt hänen sairaudestaan mitään. Jossain vaiheessa jouduin matkustamaan pariksi kuukaudeksi pois, jolloin jatkoimme soittelua ja viestintää. Kunnes yhtenä päivänä hän ilmoitti, että ei halua enää tavata minua, koska minulla on aivan varmasti uusi mies ja samalla kertoi sairaudestaan... Tämän jälkeen ei mitään yhteyttä. Sitten, muutama kk sitten herra lähetti viestin, jossa kertoi kuulumisiaan – oli kuulemma ollut sairaalassa jonkun jakson, ja saanut uuden lääkityksen jonka myötä rauhoittunut. Kirjoitustyylikin vaikutti aivan erilaiselta.
Mietinkin, että oliko hän suhteemme aikana tosissaan, vai oliko kaikki nuo suuret tunteet vain sairauden aiheuttamaa, sumua, epäaitoa? Arvostaisin kovasti kuulla kokemuksistanne!
Tapasin vuosi sitten aivan hurmaavan miehen. Hän on taiteilija, luova ihminen ja vei kirjaimellisesti jalat alta. Kirjoitti minulle runoja, tulipahan laulamaan serenadiakin kerran kerrostalon parvekkeeni alle. En ollut ikinä ennen kokenut sellaista prinsessa-kohtelua, jota häneltä sain. Silloin kun tapailimme, en tiennyt hänen sairaudestaan mitään. Jossain vaiheessa jouduin matkustamaan pariksi kuukaudeksi pois, jolloin jatkoimme soittelua ja viestintää. Kunnes yhtenä päivänä hän ilmoitti, että ei halua enää tavata minua, koska minulla on aivan varmasti uusi mies ja samalla kertoi sairaudestaan... Tämän jälkeen ei mitään yhteyttä. Sitten, muutama kk sitten herra lähetti viestin, jossa kertoi kuulumisiaan – oli kuulemma ollut sairaalassa jonkun jakson, ja saanut uuden lääkityksen jonka myötä rauhoittunut. Kirjoitustyylikin vaikutti aivan erilaiselta.
Mietinkin, että oliko hän suhteemme aikana tosissaan, vai oliko kaikki nuo suuret tunteet vain sairauden aiheuttamaa, sumua, epäaitoa? Arvostaisin kovasti kuulla kokemuksistanne!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sekä että todennäköisesti.
Siis että oli tosissaan mutta samalla tunteet olivat myös sairauden aiheuttamaa sumua. Tämmöinen tämä sairaus on ainakin minulla. Itselläni on siten, että jos olen hypomanian vallassa, ihastun ihan täysillä. Sitten kun mieli tasaantuu, olen edelleen ihastunut, mutta en niin vimmaisesti.
Saman naisen kanssa olen ollut jo kohta 20 vuotta. Suhteemme alkoi juuri tuolla tapaa, että ihastuin / rakastuin häneen sekunnissa aivan päättömästi. Tässä sitä kuitenkin edelleen mennään samaa matkaa ja ihan hyvin meillä menee.
Mikäli vielä samainen mies kiinnostaa, niin käykää vaikka syömässä tms. ja kysy häneltä itseltään ihan suoraan, missä mennään nyt. Teillä voi olla ihan hyvä suhde edessä.