Monissa tutkimuksissa on todettu, että ihmissuhteilla on hyvin merkittävä rooli hyvinvoinnille. Läheisten merkitys korostuu elämän käännekohdissa ja erilaisten vaikeuksien kohdatessa, jolloin toisilta saatu tuki voi osoittautua keskeiseksi voimavaraksi.
Tarvitsemme toisiamme myös uskonelämässä. Elävään kristillisyyteen kuuluu erottamattomana yhteys toisiin Jumalan lapsiin. Apostoli Johannes toteaa: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7).
Pyhä Henki liittää Jumalan lapset maan päällä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi. Kyse on jostain vielä paljon suuremmasta kuin pelkistä ihmissuhteista, sillä uskovainen on Pyhän Hengen liittämänä jäsen Kristuksen ruumiissa. (1. Kor. 12:12–14.)
Jumalan lasten välinen yhteys ja rakkaus ei synny ihmisvoimin ja ihmisten aloitteesta, vaan sen saa aikaan Pyhä Henki. Raamattu kehottaa vaalimaan kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja rakkautta. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee käyttää ahkerasti Jumalan sanaa, Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen yhteyttä (KO 77).
Paavali opastaa Jumalan lapsia keskinäiseen yhteiselämään: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.)
Jumalan sana myös kehottaa kantamaan toisten taakkoja (Gal. 6:2). Meillä jokaisella on elämässä omat vaikeutemme ja kipumme. Jumalan seurakunnan keskelläkin joku saattaa kokea yksinäisyyttä. Muistammehan myös heitä, joilla ei ole ystävää?
Uskonelämässä jaksamisen kannalta on tärkeää ja arvokasta, jos lähellä on ihminen, jonka kanssa voi jakaa taivastiellä kohdattuja iloja ja suruja. Kristillisyydessämme puhumme matkaystävistä, jollaisia saamme uskon kautta olla toisillemme.
Tarvitsemme toisiamme myös uskonelämässä. Elävään kristillisyyteen kuuluu erottamattomana yhteys toisiin Jumalan lapsiin. Apostoli Johannes toteaa: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7).
Pyhä Henki liittää Jumalan lapset maan päällä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi. Kyse on jostain vielä paljon suuremmasta kuin pelkistä ihmissuhteista, sillä uskovainen on Pyhän Hengen liittämänä jäsen Kristuksen ruumiissa. (1. Kor. 12:12–14.)
Jumalan lasten välinen yhteys ja rakkaus ei synny ihmisvoimin ja ihmisten aloitteesta, vaan sen saa aikaan Pyhä Henki. Raamattu kehottaa vaalimaan kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja rakkautta. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee käyttää ahkerasti Jumalan sanaa, Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen yhteyttä (KO 77).
Paavali opastaa Jumalan lapsia keskinäiseen yhteiselämään: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.)
Jumalan sana myös kehottaa kantamaan toisten taakkoja (Gal. 6:2). Meillä jokaisella on elämässä omat vaikeutemme ja kipumme. Jumalan seurakunnan keskelläkin joku saattaa kokea yksinäisyyttä. Muistammehan myös heitä, joilla ei ole ystävää?
Uskonelämässä jaksamisen kannalta on tärkeää ja arvokasta, jos lähellä on ihminen, jonka kanssa voi jakaa taivastiellä kohdattuja iloja ja suruja. Kristillisyydessämme puhumme matkaystävistä, jollaisia saamme uskon kautta olla toisillemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.