Kysymys kuuluu: Mitä minun kannattaa ryhmänvastaavalle opettajalle ensiviikolla todeta kun pyysi olemaan yhteydessä saikun loppupuolella ja onko ammatillista opetusta mahdollista suorittaa ilman työssäoppimisia?
Aloitin viimevuonna syksyllä opiskelun alalla, jonka ajattelin tuolloin vielä sopivan itselleni ja kuvittelin omaavani jo tarpeeksi jaksamista siihen koska aiemman lyhyen masennusjakson lääkitys ja hoitokäynnit oli purettu aiemmin keväällä. Sain kun sainkin hakemastani ammattiopistosta paikan mutta asun eri paikkakunnalla, se on luonut myös omaa päänvaivaa tilanteeseen. En halua kuitenkaan muuttaa koska sepä vasta eniten ahdistaisikin.
Olen ihan alusta asti kokenut vahvaa ahdistusta ja stressiä näistä opinnoista mutta en ole puhunut siitä, itsehän halusin hakea kun työkkäri niin käski. Ensimmäisen tutkinnon osan väänsin syksyllä läpi vain pakollisuudet hoitaen ja hampaita kiristellen. Harjoittelusta selvisin 1-3 kriteereistä 2 arvosanan mukaan. Nyt olen päätynyt kuitenkin sairaslomalle heti opintojen toisen lukukauden harjoittelun alusta.
Opiskelen omaehtoisesti aikuiskoulutuksella nuoriso ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintoa Jämsässä. Ja kyllä, kuljen aina lähipäivät Tampereelta junalla & bussilla.
Olen tämän 3 viikon loman aikana pohtinut opintojeni jatkumista paljon ja tavallaan haluaisin jotenkin suorittaa tutkinnon pakolliset osat loppuun mutta luulen etten jaksa esimerkiksi työssäoppimisjaksoja saatika alan töitä valmistuttuani.
Pelottaa paljon myös mitä lähipiirini asiasta taas tuumaisi, sillä tämä on jo toinen humanistisen alan koulutus jota alan jänistää kesken kaiken. Edellinen oli koulunkäynnin ja aamu/iltapäiväkerho-ohjaajan tutkinto, jonka päädyin jättämään toisen harjoittelun ongelmien takia kesken ja koska tunsin myös etten kuitenkaan haluaisi koulumaailmaan töihin.
Tämä kaikki normaalin masentuneen olon päällä AHDISTAA ihan hirveästi ja myös se että ne asiat, jotka humanistisen alan lisäksi kiinnostavat eivät kuitenkaan sovi kokopäiväiseksi työksi palkkansa tms. takia. Voi miksi kaiken täytyy pyöriä rahalla tässä maailmassa?
Aloitin viimevuonna syksyllä opiskelun alalla, jonka ajattelin tuolloin vielä sopivan itselleni ja kuvittelin omaavani jo tarpeeksi jaksamista siihen koska aiemman lyhyen masennusjakson lääkitys ja hoitokäynnit oli purettu aiemmin keväällä. Sain kun sainkin hakemastani ammattiopistosta paikan mutta asun eri paikkakunnalla, se on luonut myös omaa päänvaivaa tilanteeseen. En halua kuitenkaan muuttaa koska sepä vasta eniten ahdistaisikin.
Olen ihan alusta asti kokenut vahvaa ahdistusta ja stressiä näistä opinnoista mutta en ole puhunut siitä, itsehän halusin hakea kun työkkäri niin käski. Ensimmäisen tutkinnon osan väänsin syksyllä läpi vain pakollisuudet hoitaen ja hampaita kiristellen. Harjoittelusta selvisin 1-3 kriteereistä 2 arvosanan mukaan. Nyt olen päätynyt kuitenkin sairaslomalle heti opintojen toisen lukukauden harjoittelun alusta.
Opiskelen omaehtoisesti aikuiskoulutuksella nuoriso ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintoa Jämsässä. Ja kyllä, kuljen aina lähipäivät Tampereelta junalla & bussilla.
Olen tämän 3 viikon loman aikana pohtinut opintojeni jatkumista paljon ja tavallaan haluaisin jotenkin suorittaa tutkinnon pakolliset osat loppuun mutta luulen etten jaksa esimerkiksi työssäoppimisjaksoja saatika alan töitä valmistuttuani.
Pelottaa paljon myös mitä lähipiirini asiasta taas tuumaisi, sillä tämä on jo toinen humanistisen alan koulutus jota alan jänistää kesken kaiken. Edellinen oli koulunkäynnin ja aamu/iltapäiväkerho-ohjaajan tutkinto, jonka päädyin jättämään toisen harjoittelun ongelmien takia kesken ja koska tunsin myös etten kuitenkaan haluaisi koulumaailmaan töihin.
Tämä kaikki normaalin masentuneen olon päällä AHDISTAA ihan hirveästi ja myös se että ne asiat, jotka humanistisen alan lisäksi kiinnostavat eivät kuitenkaan sovi kokopäiväiseksi työksi palkkansa tms. takia. Voi miksi kaiken täytyy pyöriä rahalla tässä maailmassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No perkataanpa tätä tilannetta. Et ole valmis työssäoppimisen suoritukseen. Joten sinulla lienee sosiaalisten tilanteiden pelko? Elikkä hakenet takaporttia ilman ko harjoittelua. Ikävä kyllä ei onnistu. Ja jos onnistuisi, et ole pätevä ko ammattiin. Ja pelkäät omaisia jos opiskelu ei onnistu. Kannattaisiko miettiä mikä on Sinun mielestäsi oikea ammatti? Itsellesi sinä sitä ammattia opiskelet ja haluat tehdä työtä mikä on ominta alaasi...eikö niin?
...jos tällaisen ukkelin neuvot jotain painaa, niin olisiko Sinusta naista/miestä ottamaan vaikkapa lyhyt pesti esim osa-aikatyöhön? Tai vapaaehtoistyöhön? KAIKKI työ on arvokasta! Kunhan paneutuu siihen täysillä! Sinussa on hyvää ainesta, se vaan pitää sieltä löytää!
...oikeastaan minun pitäisi lopettaa "hyvien neuvojen" antaminen. Totean vain ettei esim siivoustyö ole mitään halveksittavaa työtä. Olen jo 35 vuotta seurannut työni puolesta (perushoitaja) alan ammattilaisia ja osaan arvostaa heidän työtään. Palkka tietenkin on mitä on. Mutta korkeasti koulutettuja insinöörejä, maistereita jne on työttöminä. Toisaalta esim siivoustyössä, kaupan kassalla jne voi edetä vaikka kuinka pitkälle. Se on itsestä kiinni kuinka valmis on panostamaan valitsemaansa ammattiin. Ja sitä paitsi tulevaisuus tulee vaatimaan entistä enemmän monipuolisuutta työelämässä.