Miks sä inhoat

inhoan. Mistä olet saanut sellasta päähäsi.

Jospa nyt sovittaisiin niin, että: kukaan ei inhoa ketään ja että kaikilla olisi mukavan pehmoinen yöuni, vaikkakin seikkailullinen, ja sitten herääminen iloiseen uuteen virkeään aamuun?

Kaikilla olisi mukava ja virkeä olo aamulla aamupuuroa keittäessään (minä syön kyllä härkäpihvejä, käristettyinä, grillipihveinä yleensä aamupalana, mutta teille)... niin joo pääesikunnan vääpelit ovat hyvä lounas minulle, syön heiltä yleensä pään ja silmät ensimmäisenä :D

Sama minua päivittäin vaivaava kysymys... miks se inhoaa niin paljon mua. Ei se vissiin tuu koskaan sitä kertomaan, eihän se ole puhunut mulle kuukausiin muutenkaan. Mä luulin aina että se riittää kun oon ihan kiva ja ystävällinen kaikille, en kohtele ketään paremmin tai huonommin, hymyilen yleensä ja olen jokseenkin positiivinen ja pääsääntöisesti pysyttelen taustalla hiljaksiin. Mutta ei, ei sitten kuitenkaan.. kun ei vaan tykkää niin sitten ei tykkää, mut kaikki se inho ja mustamaalaus ja muu... enhän mä kuitenkaan mitään teeskentelyäkään tehnyt?

Inho kun iskee tajunnut ettei toista voi saada. Joku narsistiklubiin kuuluminen mahdollista eli et kelpaa.

En inhoo sua, päin vastoin. Olet ihanin ja mun on vain vaikea olla sun seurassa. Koitan päästä eteenpäin ja olla normaali seurassasi.

Mutta hän sai aikaan pelon rumia sanoja ja itseään kohtaan.
Vuoren korkuisen, ylittämättömän.

Rakastan elämää joka uutena aamuna koittaa. :)

Pitää tarkastella rehellisesti ja kriittisesti omaa olemistaan, käytöstään ja puheitaan, kyllä vastaus sieltä löytyy.

Oi vainoharhallesi ihana palsta.

Sää tarviit lääkäriä. Pollari on harhojesi täyttämä.

Näin minäkin näen tilanteen. En nyt inhoa leikkisi takia mutta tämä muu teatteri mitä vedät sitä inhoan. Kun nyt möntäisit leikki oli ja meni ja rauhaan jätän olisi ratkaisu tähän. Kai olet huomannut että rajoita edelleen juuri tällä teatterilla minua täysin. Ehkä sinä nautit nyt mutta minusta mitä enemmän esität sitä enemmän inho alkaa tulla. Ikävä kyllä. Siis kun älyät että en pidä siitä että sinä päätät mitä me ollaan ja miten. Leikit kyllä hyvin. Kun kerrankin sanoisit suoraan ja häipyisit suuttuneena olisi molemmille paras ratkaisu. Kuten hyvin tiedät sinun se tulee tehdä. Anteeksi pyysin mutta sinä et. Siinäpä tunniste sulle. Ai niin unohdin ystävyyttä täysin oikeuksin tämä piti olla. Joopa joo luuletko tosiaan että luotan sinuun edes siihenkään? No en joten jos jotain muuta ollut taustalla jätä rauhaan. Ihan pieni vinkki minä täällä kirjoitan ihan itse eikä kukaan muu. Kuvittele miten tahansa asia niin vain me kaksi tiedetään tämä. Ole kuule se ystävä ihan muille. Sinusta en eroon pääse ennenkuin sinä sen teet.

Sille sitten kovinkaan kiva jos se sua inhoo, ei se sen vaikeempaa oo ja sen syyn kyllä taatusti tietää itekin, ei sitä tarvii kysellä.

Lievä termi.....