Olen 12-vuotias. Minusta tuntuu, että minulla on vähintäänkin lievä masennus, mutta vain kolme ihmistä tietävät, ja vain yhtä heistä kiinnostaa. Opettajani käski minua menemään koulukuraattorille, koska hän huomasi etten saa mitään tehtyä ja näytän vihaiselta, masentuneelta ja surulliselta, mutten suostunut. Tätä on kestänyt jo monta kuukautta, mutta vasta kaksi päivää sitten suostuin puhumaan aiheesta ensimmäistä kertaa.
En itse tiedä, mistä masennus alkoi/johtuu. Voisiko joku, jolla on ollut ikäisenäni masennus, tai jonkun lähiomainen jolla on ollut ikäisenäni masennus, kertoa että millaista se oli, ja miten sait sen loppumaan (Tarviko siihen lääkkeitä? jne).
Oireitani ovat:
- alakuloisuus, vihaisuus, ärtymys.
- en saa mitään tehtyä, tälläkin hetkellä tarvitsen paljon voimia tähän kirjoittamiseen.
- ruokahaluttomuus (mutta kotona on pakko syödä, ettei vanhemmat ala ihmettelemään).
- itsetuhoiset ajatukset & teot.
- väsymys.
- joskus tuntuu, että en saisi happea ja alkaa ahdistaa jos olen ihmisten seurassa ja täytyisi kommunikoida heidän kanssaan.
Voisiko joku kertoa, että onko minulla masennus, jokin muu, vai johtuuko tämä vain murrosiästä?
Kiitos!
En itse tiedä, mistä masennus alkoi/johtuu. Voisiko joku, jolla on ollut ikäisenäni masennus, tai jonkun lähiomainen jolla on ollut ikäisenäni masennus, kertoa että millaista se oli, ja miten sait sen loppumaan (Tarviko siihen lääkkeitä? jne).
Oireitani ovat:
- alakuloisuus, vihaisuus, ärtymys.
- en saa mitään tehtyä, tälläkin hetkellä tarvitsen paljon voimia tähän kirjoittamiseen.
- ruokahaluttomuus (mutta kotona on pakko syödä, ettei vanhemmat ala ihmettelemään).
- itsetuhoiset ajatukset & teot.
- väsymys.
- joskus tuntuu, että en saisi happea ja alkaa ahdistaa jos olen ihmisten seurassa ja täytyisi kommunikoida heidän kanssaan.
Voisiko joku kertoa, että onko minulla masennus, jokin muu, vai johtuuko tämä vain murrosiästä?
Kiitos!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kerro vanhemmillesi, saat apua.
Olet kasvavassa iässä, joten saattaa olla puutoksiakin.
Syöthän kananmunia, maksalaatikkoa, vihanneksia, juureksia, kanaa, kalaa. Jätä pullamössöt ja limut yhteen kertaan viikossa.
Veikkaisin "hormonimyrskyä". Toisaalta tutkimusten mukaan esim. kevät voi laukaista ns. kevätmasennuksen. Itseäni ainakin ahdistaa aina keväisin mutta kesällä kaikki on ohi. Pitkä pimeä talvi ei todellakaan ole mikään mielenylennys Suomessa. Tarkkaile myös saatko tarpeeksi erilaisia vitameeneja.
vanhempia
Hei! Hienoa, että olet uskaltanut kertoa pahasta olostasi muille ihmiselle. ovatko he kavereitasi vai oletko kertonut myös jolle kulle aikuiselle? Olisi todella tärkeää kertoa myös sellaiselle aikuiselle ihmiselle, johon voit luottaa. Sinne koulukuraattorin puheille meneminen voisi olla ihan hyvä alku, jos rohkaistuisit. opettajasi tarkoittaa varmasti hyvää. Voisitko kertoa vaikkapa kouluterveydenhoitajalle? Entä vanhemmillesi? Heidän olisi tärkeää tietää asiasta, jotta he voisivat auttaa sinua. Myös, elleivät he tiedä, miten voit, he voivat tulkita käytöstäsi väärin. Entä onko sinulla läheistä setää tai tätiä tai vanhempaa sisarusta? Tai lempiopettajaa? Lääkärille tai sairaanhoitajalle voi myös kertoa, vaikka menisi sinne muunkin asian, kuten päänsäryn tai influenssan takia.
On vaikea sanoa varmuudella, onko kyse masennuksesta vai vaikkapa murrosiän kuohuista. Jotkut asiat, kuten ruokahaluttomuus ja etenkin itsetuhoisuus, kuulostavat kuitenkin hyvin huolestuttavilta ja asia pitäisi selvittää. Noista tunteista pitäisi päästä puhumaan jollekin. Mitä nopeammin tilannetta päästään tutkimaan ja purkamaan, sitä paremmin siihen voidaan vaikuttaa. Masennus voi kehittyä, vaikka alunperin olisi ollut kyseessä normaaliin kasvuun kuuluvat vaikeudet ja haasteet.
Masennuksen hoidossa keskeistä on keskusteluapu tai psykoterapia. Se tarkoittaa sitä, että juttelet esimerkiksi psykologin kanssa luottamuksellisesti. Hän ei kerro niitä asioita muille, kuten vanhemmillesi. Joskus käytetään myös lääkkeitä, mutta kovin nuorien kanssa niitä yleensä yritetään välttää, koska ne voivat vaikuttaa nuorilla ihmisillä vähän eri tavalla.
Jos suinkin vain jaksat, olisi tärkeää syödä monipuolisesti ja säännöllisesti, liikkua ja ulkoilla, nukkua riittävästi ja harrastaa jotain mukavaa. Myös kavereiden kanssa vietetty aika on tärkeää. Ne kaikki vaikuttavat mielialaan.
Mieltä voivat masentaa esimerkiksi ikävät kokemukset, kuten vaikkapa vanhempien avioero tai koulukiusaus. Joskus on vaikea heti sanoa, mistä huono olo johtuu. Apua kuitenkin löytyy, joten kerro jollekin aikuiselle!
Heeii. Päivitystä vähän . Eli siis tänään koulussa ensimmäisellä tunnilla opettajani otti minut puhutteluun luokkamme takahuoneeseen. Siinä hän kertoi että kuulemma oli kyliltä kuullut mun pahasta olostani ja viiltelystä. Opettaja kyseli siinä kaikkea, en suostunut vastaamaan, välillä pudistelin päätäni. Hän kertoi, että kotiin pitää soittaa. Terkkarillekin hän pakotti. Terveydenhoitaja kyseli samat kysymykset. Hän kysyi olenko viillellyt, en tietenkään myöntänyt. Viillot ovat jaloissa, ei onneksi pitänyt näyttää kuin vain ranteet. Keskiviikkona pitäisi mennä kuraattorille.
Mulla on joka päivä vain pahempi olo, viiltely on lisääntynyt ja olen harkinnut monesti itsemurhaa.
Äiti ei ole vielä jutellut kanssani asiasta, mutta hän tulee kohta töistä ja minua pelottaa. Entä jos äiti ja isäpuoleni passittavat hoitoon?
Mitä pitäisi tehdä, kun en halua apua? Minulla on tällä hetkellä vain yksi hyvä ystävä, hänkin on masentunut ja hän yrittää auttaa minua parhaansa mukaan. Onko täällä samassa tilanteessa olevia? Pitääkö mun heti näyttää viiltoni, vai kerronko vasta kuraattorille? Kaikki jankuttavat, että feikkaan ja haen huomiota, mutta viiltelystänikin olen kertonut vain kolmelle ihmiselle. Auttakaa! :/
Hei hetkinen! Ken 12v kykenee tuollaiseen tekstinkäsittelyyn? Ei muu kuin trolli, joka täällä trollaa koko ajan. Joten hyvästi koko tämä palsta!
Öö anteeks? Oon kyllä ihan oikeesti 12v, 6 luokalla. Opettaja sanoo että musta vois tulla isona kirjailija, ehkä siinä syy. Sori jos osaan kirjottaa 😑
No näitä viiltelyjuttuja putkahtaa aina silloin tällöin. Kaava aina sama: ahistusmasis kauniiksi lopuksi viiltely itsariuhkaus.
Hei, vastailin sinulle tuossa aiemmin. Vähän vaikea on ottaa kantaa tilanteeseesi. Toisaalta pyydät apua ja tiedostat, että jotain ongelmaa on, toisaalta sitten kysyt, miten voisit peitellä tilannetta, kun et haluakaan apua. Ja kuitenkin kaverisi yrittää auttaa ja se on OK ja toisaalta valitat, että moni ei tiedä ja vain yhtä kiinnostaa.
Masennusta tai muita ongelmia, johtuivat ne sitten nuoruudesta tai mistä vain, ei tarvitse hävetä. Et ole tehnyt mitään väärää ja tilanteeseen puuttuvat aikuiset yrittävät vain auttaa sinua. Jos he eivät tiedä ongelmistasi ja niiden laajuudesta, he eivät osaa auttaa. Viiltely ja itsetuhoisuus ovat vakavia asioita. Pelkäät, että sinut passitetaan hoitoon, mutta se hoito on keino auttaa, ei mikään rangaistus. Se hoito voi olla vaikkapa juttelua koulupsykologilla. Minusta sinun kannattaisi rohkeasti kertoa viiltelystä. Ei se varmaankaan ole mikään rakas ja kallisarvoinen asia, jota haluat elämässäsi jatkaa, vaan keino käsitellä pahaa oloa. Ja kun siihen löytää paremmat, turvallisemmat ja terveemmät keinot, ei viiltelylle ole enää tarvetta.
Pari asiaa on taas muuttunut tässä parissa päivässä. Äiti kyllä piti puhuttelun, mutta sanoin että kaikki on kunnossa jne. Illalla sitten äiti tuli huoneeseeni ja käski mua näyttämän ne viillot, koska ei uskonut mua. Katkaisin välit poikki kaikkien kavereideni kanssa, jotka olivat minulle tärkeitä. Koulussa on tällä hetkellä aiheena tunteet yhdessä oppiaineessa, ja en tiiä miks, mutta mua alkaa ahistaa aina niillä tunneilla. Viikonloppuna en tehnyt montaakaan viiltoa, koska pelkäsin että äiti taas tarkastaa ihoni. En saa koulussa paljon mitään tehtyä. Nyt en halua että kukaan puhuu minulle tai kyselee miten menee. Tiedän että netin masennuskyselyihin ei kannata luottaa, mutta jokainen kertoo että minulla on vakavan masennuksen oireita. Oon käynyt nyt kaksi kertaa kuraattorilla, mutta eipä se paljon auta. Huomenna meen sinne toisen kerran. Anteeks kun tulin tänne valittamaan, mutta anonyyminä on helpompi kirjoittaa. Kiitos :|
Niin äitisi tarkisti siis vain kätesi, eikä nähnyt jalkojesi viiltoja? Mitä ajattelet tapahtuvan, jos hän näkisi ne? Äitisi on vain huolissaan sinusta ja haluaa auttaa.
Miksi katkaisit väliin tärkeisiin kavereihin? Siksikö, ettet joutuisi kertomaan heille asiasta? Tuntuu, että nyt juuri hyvät kaverit olisivat tärkeitä, ettet olisi aivan yksin asian kanssa.
Tunteista puhuminen voi pelottaa, jos siihen ei ole tottunut ja tunteitaan ei osaa kohdata ja käsitellä. Ihminen voi sulkea tunteensa sisäänsä niin visusti ettei enää itsekään pääse niihin oikein käsiksi ja sitten voi tulla sellainen ahdistus, josta ei enää ymmärrä, mistä se kumpuaa. Ja sitä ahdistusta purkaa vaikka viiltämällä, jottei tarvitsisi tuntea niitä tunteita. Hetkeksi se voi helpottaa ja sitten voikin taas olla vielä pahempi olo.
Kyllä monet netin masennuskyselyistä ovat samoja, joita lääkärit käyttävät ja minäkin huomaan, että vaikutat hyvin masentuneelta.
Se kuraattorilla käyminen auttaisi varmasti enemmän, jos uskaltaisit olla avoin ja rehellinen ja paljastaa, miltä sinusta tuntuu ja kertoa viiltelystä. On vaikea auttaa, jos ei tiedä, mitä toinen ajattelee ja tuntee.
Äläkä suotta pyydä anteeksi valittamista, mukava, että täällä uskallat puhua avoimesti!
Hyvä hoito: mene metsään ja halaa suurta puuta! Aluksi tunnet itsesi hölmöksi ja hulluksi. Jatka vain. Ja eipä aikaa kun tunnet rauhoittavan tunteen. Paina korvasi puun pintaan ja kuuntele kuinka olet yhtä LUONNON kanssa!
Ap on trolli.
p.....ttä lääketehtaiden mainoksilla koska ne tuhoaa sinun terveyden myrkyillään.
Luulen että sinun tarvitsee pyyhkiä sitä samaa omilla ajatuksillasi
Elä välitä noista ihmisistä jotka väittää sinun olevan trolli, he eivät ole henkisesti tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Minä uskon ja luotan sinuun ja sanaasi. Koska itsekkin noin samanikäisenä vaivuin masennukseen.
En tosin silloin viillellyt itseäni, enkä muistaakseni ollut edes itsetuhoinen.
Mutta jollain tavalla koin että minun piti muutta minua itseäni ja en voinut enää olla oma itseni tai lapsi. Koin hirveää yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, eivätkä asiat enää innostaneet minua. Varsinkaan ne joista ennen niin kovasti nautin.
Voikun osaisinkin auttaa sinua mutta ei ole mitään helppoa ja yksinkertaista ratkaisua. Olet tavallaan joutunut siitä sinun turvallisesta lapsuudenmaailmastasi, kylmempään ja kovempaan reaalimaailmaan. Mutta en osaa sanoa että kumpi maailmoista onkaan oikea. Kannattaa säilyttää molemmat mukanasi.
Sanotaanko että suuri osa maailmantapahtumista ei ole sinun vikaasi, ja vaikka asiat voivatkin näyttää toivottamalta, niin silti on olemassa toivoa jossain, mutta et välttämättä vaan näe sitä tällä hetkellä.
Kannattaa esim lukea jotain hyviä kirjoja itse pidin lapsena fantasia ja seikkailukirjoista eniten. Ja vaikka nyt tilanteesi tuntuisi tosi vaikealta niin joskus myöhemin sinulla voi olla mukavaa ja haaveesi voivat toteutua yms.
Toivotan sinulle onnea sinun polullesi ja kannattaa myös pitää Jeesus lähellä sydäntäsi elämässäsi.
Kyllä. Hakeudu seurakuntaan muiden pyhien yhteyteen. Siellä saat turvallisuutta elämääsi! Ja ihan ilmaiseksi, kun muistat maksaa kirkkoveron.
Olen kyllä aika aktiivisesti seurakunnan toiminnassa, esim. Leireillä. Taino, olin. Hyvä että edes joku uskoo, luulin jo menettäneeni toivon tämänkin palstan suhteen :/ Välillä koulussa tuntuu, että yhtään mikään ei onnistu, mutta välillä (ehkä kerran päivässä) saatan jopa naurahtaa jollekin aivan älyttömälle asialle. Koulussa silti pitää esittää iloista, ettei opettaja ala vielä enemmän hääsäämään. Tuntuu, että kun olen alakuloinen, kukaan ei halua edes puhua kanssani. Jotkin asiat saattavat mennä ristiin sen kanssa, mitä olen aiemmin kertonut, mutta tilanne muuttuu joka päivä.
Heippa, ainakin osittain nämä tuntemukset voi laittaa murkkuiän piikkiin ja jos se nyt lohduttaa niin ajan myötä helpottaa. Reagoit aika voimakkaasti ahdistukseen ja ressiin joten kannattaa puhua eikä synkistellä yksin ajatustensa kanssa. Voimia täältä jostakin:)
Moi masentunut lapsi!
Ikävä kuulla, että voit huonosti :( Oma huolesi on selvä merkki siitä, ettei kaikki välttämättä ole kunnossa. Emme voi sanoa varmaa syytä olollesi mutta kertomasi perusteella meille heräsi huoli ja rohkaisisimme Sinua juttelemaan tilanteestasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa.
Tsemppiä jatkoon! :)
Kaikki on taas mennyt huonompaan suuntaan :/ Äiti ja isäpuoleni eivät ymmärrä pahaa oloani ja laittavat kaiken jonkin ihmeellisen asian syyksi, välittämättä mun mielipiteestä. Viikonloppuna oli leiri. Tykkäsin ennen käydä leireillä, mutta nyt se ei tunnu samalta. Söin viimeksi torstaina kunnon ruuan, eli 4 päivää sitten. Leirillä en syönyt mitään. Hyvä kaverini, josta aikaisemmin olen puhunut, oli myös siellä. Juttelimme pahasta olosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Aloin itkeäkin jossain vaiheessa. Eilen itkin isäpuoleni takia. Tänään itkin kaverini takia. En edes tiennyt että osaan enää itkeä. Meillä on torstaina uintia enkä tiedä miten saan arvet piiloon :/ onko vinkkejä?
++halusaisin+oikeasti+tehdä+itsenurhan.+Leirillä+ystäväni+kysyi+että+olisinko+valmis+siihen.+Olin+hetken+hiljaa+ja+nyökkäsin.+Kyseinen+ystäväni+on+ainut+henkilö+johon+luotan+100%+koska+hänellä+on+samanlaisia+tuntemuksia+kuin+mulla.
Ahaa, tällä palstalla saa siis vastauksia vain lasten ongelmiin. Voi ny p*rse mikä p*skapalsta....
Hei, MasentunutLapsi. Olisi hyvä, että saisit kerrottua olostasi äidillesi ja isäpuolellesi tai jommalle kummalle. He eivät ymmärrä oloasi, eivätkö osaa ja voi auttaa, jos sinä et uskalla kertoa avoimesti, mistä on kyse ja mitä mielessäsi liikkuu. On paitsi surullista, niin todella huolestuttavaa ja vakava asia, että mietit itsemurhaa. Sellaisen asian kanssa ei pitäisi jäädä yksin. On hienoa, että voit avautua kaverillesi ja että hän ymmärtää sinua, mutta jos hän on ainoa, jolle puhut näistä asioista rehellisesti, siinä on se ongelma, että hän ei voi sinua kunnolla auttaa ja voi jopa pahentaa ongelmaa, koska teillä molemmilla on paha olo ja voitte siten vahvistaa ja rohkaista toistenne ajatuksia. Itsemurha ei ole ratkaisu. Se on peruuttamaton asia.
Minusta se on hyvä merkki että osaat itkeä. Itsemurha ei tosiaankaan kannata, koska seuraavassa elämässä sama tilanne on edessä. Kannattaa yrittää puhua enemmänkin asiantuntijoille koska vanhemmat usein hätääntyvät tai syyttelevät. Miksi kaikki haluavat tietää viiltelystäsi johtuu siitä, että auttaa heitä vakuuttumaan että sinulla on vakavia ongelmia, ja silloin apua pitäsi yleensä järjestää nopeasti.
Minusta sinun ei pitäisi yrittää peitellä viiltelyjäsi ainakaan terveydenhoitajilta, koska se kertoo heille mikä on tilanne ja sen perusteella he osaavat etsiä oikealaista apua sinulle. Sen kertominen voi toki tuntua sinusta kauhealta. Jos jaksat luottaa siihen että saat apua niin varmastikin sitä järjestyy jotenkin. Omalla uskolla on vaikutusta, ja puitakin voi toki halailla, sekin auttaa.
Kun sinulla on noita kirjoitustaitoja niin jos hiukankin pystyt voisit kirjoituksillasi tuoda iloa muille, vaikka toivottelisit hyvää, tai neuvoisit ja auttaisit siten, niin se helpottaisi omaa oloasikin ja saisit välittämistä toisilta.
Moi!
Itsemurha-ajatuksesi herätti huolen ja nyt kehottaisin sinua oikeasti menemään juttelemaan vaikka koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle. Älä pelkää kertoa ajatuksistasi avoimesti. Ole rehellinen ja kerro tuntemuksistasi ja itsemurha-ajatuksistasi, silloin sinulle voidaan antaa oikeanlaista apua!
Ihanaa, että sinulla on ystävä, jolle voit puhua ja jonka kanssa voit itkeä, toivottavasti myös nauraa. Ystävä on valtava voimavara hyvinä ja huonoina hetkinä.
En tiedä, mitä käyt läpi elämässäsi enkä voi sanoa, että ymmärrän sinua, mutta voin sanoa huoleni ja toivoa, että menisit juttelemaan jollekin aikuiselle, oli se sitten se kuraattori, terveydenhoitaja, opettaja.
Toivottavasti saat täältäkin voimavaroja ja apua ahdinkoosi. Sinusta oikeasti välitetään!!
Heips.+Olin+unohtanut+tän+palstan+kokonaan!+:D+No+mutta,+kaikkee+on+kerenny+tapahtumaan+tässä+kesän+aikana.+Oon+käynyt++4+kertaa+juttelemassa+psykiatrin+kanssa+(koska+yritin+itsemurhaa).+Tuo+suluissa+oleva+asia+oli+oikeesti+vaikea+kirjoittaa+ja+mietin+sanavalintaakin+aika+kauan.+Juttelut+on+auttanut,+mulla+on+nyt+hieman+parempi+olla.+Pahaa+oloa+on+n.+40%+ajasta,+eli+ilmeisesti+mulla+menee+hyvin.+7-luokka+alkoi+ja+se+on+ollut+kivaa+vaikka+aluksi+pelkäsin+sitä.+Kiitos+kaikille+jotka+vaivauduitte+joskus+kirjottamaan+tänne,+siitä+oli+apua!+<3