Menen ammattikorkeakouluun, vaikka pidän siellä opiskelevia ihmisiä paljon huonompina kuin yliopistossa opiskelevia. Minua ei kiinnosta mikään yliopistossa tarjolla oleva ala tarpeeksi. Tai opiskelu ehkä kiinnostaa, vaan ei työ, jota opiskelujen jälkeen pitäis tehdä. Vietän koko loppuelämäni vihaten itseäni, kun en ole sen parempaan paikkaan päässyt. Saan paskaa palkkaa, teen mukavaa työtä ja vihaan itseäni. Kiitos kun sain purkaa tunteeni.
Valitsen AMK:n - olen perseestä
Hulkki
61155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olepa hyvä vain. :/
Että silleen.
Eihän se tee ihmistä sen huonommaksi minkä koulun käy! Eihän nyt helevetti sentään kaikki voi akateemisesti kouluttautua, siellähän alkaa jo kuulema joillain aloilla olla liika koulutusta, ei niitä töitä kaikille riitä!
Ei tee, ei tee. Mutta minä kun olen ahdasmieliseen päähäni tällaisen ajatuksen saanut, se myös siellä pysyy.
Olen ollut joka koulussa ja joka aineessa luokkani parhaimmistoa, joten jotenkin ammattikorkeakouluun meneminen sotii omia odotuksiani, kunnianhimoani ja ajatusmaailmaani vastaan. Mutta kuten jo sanoin, teen silti mieluummin mieluisaa työtä. Vaikka mietin koko ajan, että olisin pystynyt parempaankin, teen silti mieluisaa työtä.
Mulla muuten aivan sama tilanne!
Ja eikös vain tilanne ärsytäkin?