Mielenterveyden ongelmat?

Riippuu täysin ihmisen käytöksestä yleensä, miten häneen suhtaudutaan. On sitten mielenterveysongelmainen tai ei. On hyvin käyttäytyviä mielisairaita ja on huonosti käyttäytyviä mielisairaita, kuten molempia on myös "mieleltään terveissä" ihmisisissä.

Tietenkin ainakin jotkut uskovaiset pyrkivät Pyhän Hengen hedelmän vaikutuksesta suhtautumaan ihmiseen kaikin tavoin positiivisesti ja ystävällisesti ihmisen huonosta, epämielyttävästä, epäystävällisestä, väkivaltaisesta ja jopa hengenvaarallisesta käytöksestä huolimatta. Tietenkin se on vaikeaa ja joskus mahdotontakin, mutta jotkut varmaan siihen pyrkivät ja jotkut eivät sekä vanhoillislestadiolaiset että ei-vanhoillislestadiolaiset.

Ihmisellä on myös oma vastuu siitä, että pyrkiikö hän kaikin tavoin ja tosissaan parantumaan mielisairauksistaan ja pyrkiikö hän tosissaan kohtelemaan mielisairaudestaan huolimatta toisia ihmisiä hyvin ja ystävällisesti. Mielisairas ihminen saattaa joskus heittäytyä käyttäytymään huonommin, kuin mihin hän kykenisi myös mielisairaudessaan (jos hän tosissaan yrittäisi ja myös pyrkisi tervehtymään), ja tuollainen välinpitämättömyys ja ylimääräinen huono käytös on syntiä. Mielisairaallakin on siis sairauden laadusta ja vakavuudesta riippuen vastuu omasta käytöksestään niissä rajoissa, joissa hän kykenee käytöstään ohjaamaan ja säätämään.

Huonosti käyttäytyvän mielisairaan velvollisuus on myös syödä kaikki lääkärin määräämät lääkkeet niiden reseptien mukaisesti ja ottaa vastaan myös kaikki muu tarvittava ja saatavilla oleva hoito, jota lääkärit suosittelevat, jollei se ole terveen järjen tai absoluuttisen luonnonoikeuden vastaista.

Vaikka niin ei saisi olla varsinkaan uskovaisten keskuudessa jos ei epäuskoistenkaan, niin ihmisten keskuudessa usein toteutuu sanonta: – "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan".

Tietenki pitäisi ottaa huomioon mielisairaan omaamat rajoitteet käytöksensä ohjaamisen mahdollisuukissa (mm terveisiin ihmisiin nähden), kun muodostetaan suhtautumistapa häntä kohtaan, mutta se on joskus vaikeaa ja aina tässä ei valitettavasti onnistuta, vaikka siihen pyrittäisiin.

Nyt vielä korostan uudelleenkin, että kaikki mielenterveysongelmaiset eivät käyttäydy sen enempää huonosti, kuin monet mieleltään täysin terveetkään ihmiset; Kuten eivät kaikki terveetkään.

Turhat ennakkoluulot siis pois myös mielenterveysongelmaisia eli mielisairaita kohtaan, vaikka pidänkin termiä "ennakkoluulo" erittäin ärsyttävänä, koska sitä käytetään erittäin paljon väärin ymmärretysti ja asiaankuulumattomissa asiayhteyksissä.

Tuskin vl-yhteisö suhtautuu nykyään juuri sen kummemmin kuin muutkaan mielenterveyden kysymyksiin. Joskus kymmeniä vuosia sitten saatettiin herkemmin "hengellistää" mielen sairaudet, mutta nykyään voimme mm. Päivämiehestä lukea toisinaan alan ammattilaisten asiantuntevia kirjoituksia mielenterveydestä.

Mielisaurauksiin suhtautuminen yleensäkin samoin kuin niiden hoito on onneksi koko ajan paranemaan päin, ja paljon niissä onkin parannettavaa. Emmehän enää elä keskiajalla.

Voin kertoa, että vl:ien keskuudessa olen nähnyt todella ystävällistä ja ymmäärtävää suhtautumista mielenterveyden ongelmista kärsiviä kohtaan. Toisaalta asia on niin, että riippuu paljon ihmisestä, hänen luonteestaan ja tietotasostaan mielenterveysasioista, kuinka hän suhtautuu, on sitten vl tai ei.

Näyttäisi olevan kahdenlaisia, lievästi mielenterveysongelmaisia suhteessaan vanhoillisiin. Elävästi uskovat ovat mukana normaalisti ja seurakuntayhteys on heille rakas.

Toinen ryhmä on läpeensä vihamielinen ja useat heistä kärsivät jostakin jeesus-syndroomasta, ts. vain he ovat oikeassa ja heidän tahtonsa mukaan on muiden toimittava. He onnistuvat valjastamaan median käyttöönsä, eli kertoo myös lahjakkuudesta. Viimeksi mainitut vaikuttavat parantumattomilta, joihin mitkään lääke- tai psykoterapiat vaikuta myönteisesti.

Erikseen on vielä vakavaa psykoosia ja skitsofreniaa sairastavat. Heistä ei ole mitään erityistä käsitystä. Sairaus on usein kärsimystä ja tarvitsee kaikkien myötätunnon ja avun.

Useimmat tuntemani ihmiset väittävät kyllä kohtaavansa kaikki ihmiset tasavertaisina. Seurapuheissakin sitä usein korostetaan, että kaikki on samanarvoisia ja tärkeintä on, että keskitymme siihen, mikä on pysyvää. Sillä ei pitäisi olla merkitystä, mitä ajallisessa elämässä on onnistunut ansaitsemaan. Kuitenkin olen huomannut, että niiden ihmisten kanssa ollaan mieluummin, joilla menee myös ajallisesti hyvin. Niille, jotka ovat onnistuneet saamaan paljon kaikkea hyvää ajallista, he ovat suositumpia. Kun itsellä romahti mieli ja alkoi mennä huonommin, minua alettiin hyljeksimään. En pääse kyliin ja eteisessä minua kartetaan. Tunnen vakavaa yksinisyyttä siellä ihmismeren keskellä ja se lisää ahdistusta. Nyt tahtoisin vain kuolla! Me, joilla ei mene ajallisesti hyvin, me saamme rauhassa kärsiä yksin. Jännää, että silloin, kun minulla meni hyvin, olin erittäin suosittu. Heti, ku kaikki romahti ja masennuin syvästi, niin jengi kääntääkin selän. Ehkä Jumala on suuressa viisaudessaan tarkoittanutkin, että näin sen kuuluukin mennä. Ihminen joka masentuu ja lopulta riistää itseltään hengen, eivät niin moni jää kaipaamaan. Eniten riipaisee se, jos bestis lähtee tästä maailmasta oman käden kautta. Etäiset ja ulos omasta elämästä jätetyt ihmiset ovat toisarvoisia ja jos sellainen lähtee tästä ajasta, se ei tunnu niin pahalta!

Kesitas, ei kannata kommentoida niihin, joita et ymmärrä. Turhaan leimaat itseäsi typerämmäksi kuin ehkä oletkaan.

Tyyppijonka..., elämä on muutenkin liian lyhyt, että sitä kannattaisi omin neuvoin lyhentää. Kristillinen kirkko ajattelee itsemurhasta, että se on täydellinen epäusko Jumalan mahdollisuuksia kohtaan ja se ei ennusta hyvää ajan rajan toisella puolella. Siellä ei riitä pelkastään se, että on aina lämmin (kuuma) kulumattoman tulen keskellä, vaikka nyt pakkanen nipistelee ja voi unelmoida kesän lämmöstä. Helvetin tuli on hieman erilaista, kysy vaikka Kesitakselta.

En puhuisi ongelmasta jos mieli reagoi normaalilla tavalla pahaan tietoon eli masentuu ja myöhemmin alkaa toipumisvaiheessa etsimään uutta oikeaa tietä, sillä Jumala puhuttelee ihmisen omia tuntoja hyvän ja pahan tiedon käsittämisen kautta, tämän totuuden kohtasivat jo Eva ja Adam.
Tiedän että esim. paha tieto hoitokokouksista ja liikkeessä vallitsevasta pedofiliasta on järkyttänyt syvästi monien vl-liikkeesseen kuuluvien ja kuuluneiden ihmisten mieliä, mutta asiaa ei voida käsitellä yksityisen ihmisen ongelmana, täytyy ottaa huomioon laajempi kokonaiskäsitys, kukaan ei elä tyhjiössä.

Sekin on normaali ihmisyhteisön reaktio että yhteisön normistossa poikkevuutta aiheuttavaa yksilöä aletaan hyljeksiä, vl-yhteisössä tämä jopa korostuu koska on vaatimus laumasta joka on yksimielinen uskossa ja elämässä. Tämä on raadollista kun ottaa huomioon että Jeesus opetti käyttäytymään toisin.

Aikoinaan saksalaiset testasivat myös ihmisen mieltä, he eivät löytäneet niin vahvaa ihmistä etteikö mieli olisi rikkoontuunut, itse asia imisen mielen rikkominen ei ole edes vaikeaa: kun ihmisen läheisille aiheutetaan äärimmäistä pahuutta ja samaan aikaan ihmisen ei anneta nukkua niin jokaisen pälli on jo muutaman vuorokauden päästä sekaisin kuin seinäkello.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat kulkevat usein käsikädessä. Uskominen on joillekin päihde.

Tuossa vieressähän tuo nähtiin.
Kun huomattiin, että on "mielisairas" ja sairas, pantiin mielisairaalaan, ettei
kultakerhopossujen kilpi himmene.