Olemassa olemisen probleema

Perimmäinen pohdittava ongelma on, miksi mitään ylipäätään on olemassa, sen sijaan että ei olisi olemassa mitään. Toisin sanoen, miksi maailma "vaivautuu" olemaan olemassa, kun voisi olla vain olematta mitään.

Tähän olen löytänyt sellaisen monien vaihtoehtojen logiikan, jolla ongelmaa voisi selittää.

Jonkin olemassa oleminen on aina yksi vaihtoehto siihen nähden, että ei olisi mitään. Jonkin toisen asian olemassa oleminen olisi taas uusi, edellisistä riippumaton vaihtoehto olla jotakin olemassa. Ja niin edelleen, "jonkin" olemassa olemisen vaihtoehtoja on ääretön määrä.

Olematta mitään on vain yksi vaihtoehto ja kun sen rinnalla ajatellaan ääretön määrä jonkin olemassa olemisen vaihtoehtoja, on viimeksi mainittuja ääretön määrä emmän kuin tuo yksi ainoa "olematta mitään" vaihtoehto. Tällöin on pelkästään loogista, että jotakin on ylipäänsä olemasssa.

Päättelyni ei kumoa sitäkään vaihtoehtoa, että voisi olla "olematta mitään", mutta jonkin olemassa oleminen on paljon loogisempi vaihtoehto näiden äärettömän monien vaihtoehtojen joukossa (johon se olematta mitään vaihtoehtokin sinänsä kuuluu).
19338
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

Totaalinen olemattomuus ei koskaan saanut mahdollisuutta toteutua

Kaikki se liike / energia / työntävä voima joka nyt on olemassa, on aina ollut olemassa.

.

Äänestä
  • Olemassa olemisen probleema

    "Perimmäinen pohdittava ongelma on, miksi mitään ylipäätään on olemassa, sen sijaan että ei olisi olemassa mitään. Toisin sanoen, miksi maailma "vaivautuu" olemaan olemassa, kun voisi olla vain olematta mitään."

    Perimmäistä ongelmaa on myös se, miksi maailma on tietoinen ja itseään ja olemassaoloaan pohtivaa? Kukaan ei pähkäilisi, mikäli maailma olisi vain fysikaalinen matemaattis-ulotteisten suhteiden mukaan toimiva mekaaninen automaatti ilman kokijaa tai vieläpä ilman itsetietoista kokijaa "koneen" osana. Maailma kokee ja pähkäilee itseään ja olemassaoloaan meissä.

    Äänestä

"Toisin sanoen, miksi maailma "vaivautuu" olemaan olemassa, kun voisi olla vain olematta mitään."

Kirjoitit tuossa, että aivan hyvin voisi olla olematta mitään. Mielestäni olemattomuus on turhan helppo ja mullistavakin vaihtoehto, joka vaatisi enemmän pohdintaa.
Itse en pysty kuvittelemaan mitään olosuhdetta, jossa " ei ole mitään". Edelleen tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen mittapuulla maailmakaikkeus on ollut aina olemassa. Tämä ihmisen aikaan perustuva mittapuu ei tietenkään alkuunkaan riitä olevaisen määrittelyyn, mutta näin me sen voimme helpoimmin kuvata.

Äänestä

Ongelma on se että emme tiedä edes sitä mitä kaikkea olevaisuus sisältää, eli emme voi vetää rajaviivaa edes olevaisuuden ja olemattomuuden välille

Äänestä

Minulle se että kaikki olisi aina ollut olemassa on vähintään yhtä vaikea kuvitella kuin että kaikella olisi jokin alkupiste. Samoin että maailmankaikkeudella olisi raja kuin että rajaa ei olisi.

Äänestä
  • Olemattomuutta voi olla vaikea kuvitella, mutta eihän mielikuvituksen rajat ole mikään osoitus todellisuudesta. Kaiken alkupiste sen sijaan on mielestäni helppo kuvitella. Ikuinen "aika" sen sijaan on Einstenin suhteellisuusteorian jälkeen mahdoton ajatus, koska aika yksi universumin suure ja syntyi samassa yhteydessä kuin universumikin. Jos henkilö väittää universumin olleen aina olemassa, hän selvästikään ei ole ymmärtänyt, mitä aika on.

    Universumin äärellisyyden voi ymmärtää ja silloin universumi olisi niin käyristynyt, että lähdettäessä johonkin suuntaan loputtomalle matkalle, päädyttäisiin lopulta lähtöpaikkaan. Rajattomuus on sitten huikea ajatus. Sitten voi tietenkin olla myös erilaisia ulottuvuuksia ja rinnakkaistodellisuuksia.

    Maailma voi olla monimuotoinen. Ehkä sen on oltava pakosti olemassa. Jospa olemattomuus olisi liian "mullistavaa".

    Äänestä

  • Kibbarik:
    Hassua, että minulle on helppoa ja itsestään selvää, että kaikki on aina ollut olemassa. On ihmismäinen asetelma, että jokin syntyy ja kuolee tai että jokin alkaa ja päättyy johonkin rajaan. Siksi olemmekin ihmeissämme, kun kysymme, että mistä kaikki on tullut ja mihin se menee. Turha kysymys siis minulle, koska kaikki on ollut aina ja kaikkailla - näin meidän sanoin.

    Äänestä

  • Jalokurki kirjoitti:

    Kibbarik:
    Hassua, että minulle on helppoa ja itsestään selvää, että kaikki on aina ollut olemassa. On ihmismäinen asetelma, että jokin syntyy ja kuolee tai että jokin alkaa ja päättyy johonkin rajaan. Siksi olemmekin ihmeissämme, kun kysymme, että mistä kaikki on tullut ja mihin se menee. Turha kysymys siis minulle, koska kaikki on ollut aina ja kaikkailla - näin meidän sanoin.

    Siinä että kaikki on aina ollut olemassa on yksi ongelma. Jotta tapahtumaketju olisi kausaalinen täytyy joku ajanhetki olla määritelty. Muuten koko ketjusta tulee määrittelemätön. Toki tämä määritelty kohta ”nollapiste” voi olla ”keskellä” ja aika jatkua myös negatiiviseen suuntaan, mutta eikö ole luonnollista kutsua tätä kohtaa ”aluksi”.

    Toinen mahdollisuus on, ettei ole yhtä tapahtumaketjua vaan universumi koostuu kaikista mahdollisista ketjuista samanaikaisesti. Tälläinen määrittelemätön kaikkien mahdollisuuksien universumi tuntuu kyllä aika utopistiselta vaikkakin se ei tee siitä mahdotonta.

    Äänestä

On ilmeisesti eri tapoja olla olemassa. Vain todellisuus on oikeasti olemassa. Todellisuus on jotain, joka on olemassa. Muut asiat ovat epätosia, suunnitelmia, käsitteitä, virtuaalitodellisuuksia, kuvitteellisia asioita, taruja, mielikuvitusolentoja jne.

Käsitteet ovat olemassa käsitteinä, suunnitelmat suunnitelmina, unet unina.

Kaikkeus, universumi, on todellisuudessa. Ja on aika vaikea kuvitella tilaa nyt tai menneisyydessä ettei sitä olisi. Sen suhteen on mahdotonta että olisi olemattomuus, mutta jokaisen pienemmän asian suhteen voidaan katsoa, onko sitä tai ei. Olemattomuus on sitä, että jotain asiaa ei ole koko universumissa missään. Tai ei ole ollut koskaan. Nämä ovat vain ajatuskehittelyjä, ei voi ottaa varmoina näitäkään.

Äänestä

Kerropa muuten milloinka te filosofit olette löytäneet mitään tästä todellisesta maailmasta.

Teiltä tämä todellisuuden tutkiminen ei ole onnistunut löytämään, saati sitten olemattomien löytöjen perusteella ennustamaan ikinä mitään - te olette nojatuolitiedemiehiä - jotkut jopa "wannabe" sellaisia. Kauniita ja mielenkiintoisia ajatuksia, joilla ei
ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

Tutkikaa ihmismieltä ja aloittakaa sieltä rapusta A.

Äänestä
  • No, mitä sieltä A-rapusta on löytynyt?

    Filosofia alkaa siitä, mihin tiede päättyy. Kun pohdit, milloin filosofit ovat löytäneet mitään tästä todellisesta maailmasta, olet jo itse syvällä filosofiassa. Et vaan näytä sitä itse huomaavan.

    Äänestä

  • On mukavaa, jos joku kutsuu filosofiksi. Niinpä vastaan filosofien puolesta, että olemme löytäneet aina maailmasta kysymyksiä. Hyvä kysymys on kaiken filosofian lähtökohta ja usein toki myös loppupiste. Vastaus ei suinkaan ole se tärkein asia vaan kysymyksen kehitteleminen ja ajatusten kehittyminen. Tractor, sinäkin olet jo matkalla tässä ajatuksien kehittymisessä.

    Tieteen suhteen filosofialla on tekemistä ja siitä kertoo tieteenfilosofia, jota itse ole aina pitänyt kaikkein vaikeimpana filosofian osa-alueena. Peruskysymyksiä ovat: mitä on tieto? miten luotettavaa tietoa voi saada? mikä on tiedon varmuus? voiko tiedonhankinnan menetelmiä rajata esim. pelkästään havaintoihin? miten tiedemiehen kokemus/varmuus totuudesta syntyy? vaikuttavatko esitiedot siihen, kuinka teemme havaintoja? mitä on tietoisuus?

    Äänestä

  • Matematiikka ja logiikka kuuluvat filosofiaan. Niiden pohjalta on helppo ennustaa tulevaisuutta, jopa säätä.

    Äänestä

  • inti kirjoitti:

    Matematiikka ja logiikka kuuluvat filosofiaan. Niiden pohjalta on helppo ennustaa tulevaisuutta, jopa säätä.

    Vai pitäisikö tulevaisuutta alkaa ennustaa pelkästään tieteellisen havainnon pohjalta ilman matematiikkaa ja logiikkaa?

    Äänestä

  • Minä selvitin miten maailmankaikkeus toimii.

    Ennustan että galaksit syntyvät keskeltä ulos päin.

    Vetävät voimat ja muuttuva avaruus ovat huuhasta.

    .

    Äänestä

  • MrNewTime kirjoitti:

    Minä selvitin miten maailmankaikkeus toimii.

    Ennustan että galaksit syntyvät keskeltä ulos päin.

    Vetävät voimat ja muuttuva avaruus ovat huuhasta.

    .

    Et selvittänyt. OSP on täydellä varmuudella väärin.

    Vetäviä voimia on, kuten sähkömagneettinen voima, vahva ydinvoima ja näennäisvoima gravitaatio.
    Avaruuden laajeneminen on järjellisen epäilyn ulkopuolella.

    Äänestä

"Olematta mitään on vain yksi vaihtoehto ja kun sen rinnalla ajatellaan ääretön määrä jonkin olemassa olemisen vaihtoehtoja, on viimeksi mainittuja ääretön määrä emmän kuin tuo yksi ainoa "olematta mitään" vaihtoehto. Tällöin on pelkästään loogista, että jotakin on ylipäänsä olemasssa."

Ajatellaan, että olisi lottokuponki:

123
456
789

On niin, että laidalla olevien numeroiden ulkopuolella on olemattomuus eli se olemattomuus kiertää äärettömänä kehää olevan ympärillä. Samoin kuin avaruus laajenee niin, että oleva eli tunnettu maailma on keskellä ja olemattomuus eli avaruus sen ympärillä.

Olemassa olon vaihtoehtoja ei ole ääretöntä määrää, vaan se määrä mihin voidaan nuo lottorivin numerot järjestää eri tavoin.

Äänestä

Vastaus olemassa olemisen probleemaan löytyi pienen haun jälkeen:

"To be is to do"—Socrates.
"To be or not to be?"—Shakespeare.
"To do is to be"—Jean-Paul Sartre.
"Do be do be do"—Frank Sinatra.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


arviointia kirjoitti:

Perimmäinen pohdittava ongelma on, miksi mitään ylipäätään on olemassa, sen sijaan että ei olisi olemassa mitään. Toisin sanoen, miksi maailma "vaivautuu" olemaan olemassa, kun voisi olla vain olematta mitään.

Tähän olen löytänyt sellaisen monien vaihtoehtojen logiikan, jolla ongelmaa voisi selittää.

Jonkin olemassa oleminen on aina yksi vaihtoehto siihen nähden, että ei olisi mitään. Jonkin toisen asian olemassa oleminen olisi taas uusi, edellisistä riippumaton vaihtoehto olla jotakin olemassa. Ja niin edelleen, "jonkin" olemassa olemisen vaihtoehtoja on ääretön määrä.

Olematta mitään on vain yksi vaihtoehto ja kun sen rinnalla ajatellaan ääretön määrä jonkin olemassa olemisen vaihtoehtoja, on viimeksi mainittuja ääretön määrä emmän kuin tuo yksi ainoa "olematta mitään" vaihtoehto. Tällöin on pelkästään loogista, että jotakin on ylipäänsä olemasssa.

Päättelyni ei kumoa sitäkään vaihtoehtoa, että voisi olla "olematta mitään", mutta jonkin olemassa oleminen on paljon loogisempi vaihtoehto näiden äärettömän monien vaihtoehtojen joukossa (johon se olematta mitään vaihtoehtokin sinänsä kuuluu).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu