Koko päivän taas ahdistanut ja tuntunut siltä että haluan kuolla pois. Otin opamoxia, sain nukuttua tunnin ja heräsin ahdistuneena. Ei toimi, vaikka otan kohtuullisen harvoin tarvittavana. Olen todella väsynyt elämään. Sairastan pakko-oireista häiriötä, masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Uuvutan itseni pakko-oireilla ja sitten tulee taas jakso, jolloin en kertakaikkiaan jaksa enää tehdä mitään. Pienetkin asiat ottaa todella paljon voimille. Käyn psykoterapiassa, mutta pakko-oireet ovat todella lujassa. Yritän niitä pala palalta purkaa. Huonompia jaksoja on vaikea kestää. Ajatukset on niin synkkiä ja voimat lopussa. Pahimpina hetkinä satutan itseäni, en tosin viiltelemällä enää. Vaikka sekin mielessä aina välillä käy. Tätä on jatkunut useita vuosia. Halusin vain kirjoittaa pahasta olosta.
Pahasta olosta
Halusinvainkertoa
3115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei noin pahana, mutta samanlaisia fiiliksiä on ollut nyt, kun olen ollut lomalla, ajattelin, että loma auttaisi mutta se vain pahensi oloa.
Opamox rauhoittaa, mutta ehkä samalla lisää masennusta, otan sitä itsekin kun ahdistaa, varsinkin aamuyön unettomuuden myötä tullut ahdistus, ja ikävät ajatukset ovat pahentaneet oloani. Viime yönä herättyäni kahden aikoihin otin yhden sirdaludin, ja se voimalla sain nukuttua jotenkin aamukuuteen.
Inhottava olla koko ajan, ja yrittää keksiä poispääsyä tästä olosta, mutta ei sitä tahdo löytyä.
Lohdutan itseäni ajattelemalla kevään tuloa ja sen tuomaa lämpöä, sillä vihaan pakkasta ja kylmyyttä. pahimpina ahdistushetkinä katselen pervoja kuvia, ne saavat ainakin ajattelemaan muuta, vaikkeivat ne pahaa oloa helpotakaan, ainoastaan vievät ajatukset muualle, sitä voi kai jollain tasolla verrata viiltelyyn.
Kirjoittaminen ei ainakaan ole pahasta. Parhaimmillaan tällainen palsta voi toimia hyvänä kanavana kertoa asioistaan, jolloin ne voivat jäsentyä mielessä paremmin. Ja niitä voi puntaroida yhdessä toisten kanssa saaden ehkä vertaistukeakin. Roskaviestit vaan pitää sivuuttaa; sehän koskee kaikkia keskustelupalstoja.
Mitäpä jos yrittäisi määritellä ahdistusta, kertoa siitä sellaiselle, joka ei sitä ole itse kokenut? Voisiko niin tekemällä päästä itse paremmin sinuiksi mieltä runnovan kivun kanssa? En tiedä. Pohdiskelen vaan asiaa itsekin ahdistuneena. Mutta ahdistus ei tunnu aina samanlaiselta. Joskus se liittyy selkeästi johonkin käsillä olevaan asiaan tai tilanteeseen, kuten sairauden ja kuoleman pelkoon: oman, läheisen, lemmikin. Toisinaan ahdistus on vaan epämääräistä levottomuuta, tuskaista oloa. Mihinkään tekemiseen ei oikein jaksa tarttua, mutta ei pysty asettumaan nukkumaankaan. Mielessä vallitsee kaaos: tekemättömiä töitä, erilaisia huolia, huonouden tunteita...
Kiitos aloittajalle, että jaoit asiasi, tuskaisat tuntosi. Ihan sydäntä riipaisi, kun eläydyin. Sulla monta eri oireistoa, niiden kansa varmaan uuvuttavaa. Itse olen masentunut neuroottinen luonne.