Ihan mielenkiinnosta nyt kyselen, että miksi juuri sinä olet lihava? Paljonko sinulla on ylipainoa ja teetkö mitään asian hyväksi?
Itse olen 170/75 eli 15 kiloa on pudotettavana. Olen ns. syömälihava, eli mussuttanut hyvää, enkä ole liikkunut. Noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota, jolla saanut reilut 6 kiloa pois.
Itse olen 170/75 eli 15 kiloa on pudotettavana. Olen ns. syömälihava, eli mussuttanut hyvää, enkä ole liikkunut. Noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota, jolla saanut reilut 6 kiloa pois.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olen sairas. Kilpirauhasen vajaatoiminta. Aivan hyvistä elämäntavoista huolimatta painoa on kertynyt liikaa noin 20 kg.
Vituttaa todella. Jos voisi itseään edes syyttää, että kun on tullut syötyä ja lepsuttua. Mutta ei. Silti pitää vaan elää tämän läskivuoren kanssa ja ihailla kanssaihmisten arvostelevia katseita.
Olen tehnyt jotain, siis. Olen aloittanut thyroksin lääkityksen. Se tulee olemaan kohdallaan 3 kk - 1 vuoden kuluttua, luultavimmin. Sen jälkeen elimistö lkaa toimimaan kunnolla. Siihen asti voin syödä terveellisesti noin 1200 kcal/ pv ja toivoa, että paino pysyy edes ennallaan :/
minulla on ollut nyt vuosi thyroksi lääkitys ja
aineen vaihdunta on parantunut ja paino on puonnut 14kg mutta kyllä siltikin joutuu katsomaan miten syö sillä ei paino pelkillä lääkkeillä putoa .
Vaajaatoiminta ja tietysti liikasyönti nosti painon n 130 kiloon , vuosi pisteillä , nyt 106 kiloa , vieläkin liikaa .
Heippa,
Kiva kuulla, että joku on kuitenkin päässyt laihtumaan jo ensimmäisen vuoden aikana. Jotkut on maalailleet vähän synkempääkin tulevaisuudenkuvaa.
Onko sun arvot millaset tällä hetkellä? Miten pian lääkityksen aloittamisen jälkeen se korjaantui? Millaista ruokavaliota noudatat? Harrastatko liikuntaa?
minulla meni puolivuotta kun saatiin arvot kohalleen mutta mulla oli joku toinenkin hormooni arvo liian matala .saattaa minusta olotila parata nopeammin jos passaa lääkitys heti kohdalleen .
sitten kun saatiin arvot kohalleen niin mun olotila parani ratkaisevasti tuli pirteämpi ja hyvin enerkinen olotila .
mulla on ollut kauvan ja paljon ylipainoa liekkö ollut vajaatoimintaa pitkääkin .
mulla on kyllä syöntitavatkin muuttuneet oikeaan ja terveelliseen suuntaan .
syön suunnilleen ravintopillisten suositusten mukaan siis mikään ei oo kiellettyä mutta rasvaa ja sokeria reilusti vähemmän kuin ennen ja olen lisännyt vihanneksia hedelmiä raejuustoa broileria kalaa ja olen jo puolivuotta syönyt aamupuuronkin .ja nykyään syön tihempään ainakin jonkin kevyen välipalan noin 3 tunnin välein niin pysyy verensokeri tasaisena .
liikuntaa harrastan 3-4 viikossa noin tunnin kerrallaan .
ikinä ennen mulla ei oo paino puonnut ilman nälkää ja näin helposi .pitää sanoa että onhan niitä heikkojakin hetkiä että en kehu liikaa .
oman kokemukseni perusteella sanoisin että elä pidä kiirettä painopuotuksen kanssa sillä on helpompi puottaa hitaasti ja pitää sitten alhaalla kun puottaa hitaasti .ja elä missään nimessä sorru pikakuureihin ja dietteihin .
minä saan hyvää ravinto ja muutakin tietoutta osoitteesta : www.kutri.net
hienoa että sinullakin on vajaatoiminta löydetty
uskon että sinunkin elämänlaatu paranee kun maltat odottaa.
hyvää kevättä
samoilla linjoilla siis ollaan. Itsellä ruokailu aikalailla samaa luokkaa nykyään (paitsi lintua ja punaista lihaa en syö) ja liikuntaakin näkyy olevan saman verran.
Itse olen myös tutustunut kutraamiseen.
Tätä olen lähinnä kaivannutkin; kun ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on normaalia ruokailua (kun "normaalilla" on aina lihonut) ja milloin kannattaa odottaa muutoksia, niin muiden kokemukset on tärkeitä.
Hyvää kevättä ja jatkoa sinullekin!
Jaa, olen lihava, koska syön ja juon enemmän kuin kulutan. Pidän hyvästä ruuasta ja juomasta. En pidä liikunnasta.
Olen 172 cm pitkä ja painan 125 kg. Lihavuuteni hyväksi nautin oluesta ja ruuasta.
Olen ollut koko ikäni ylipainoinen.
Luulen, että ylipainoni johtuu osittain siitä ettei meillä kotona lapsena syöty koskaan yhdessä vaan itse otettiin kaapista ruokaa, jos sitä sattui siellä olemaan.
Usein sitä ruokaa ei siellä ollut ja usean päivän paaston jälkeen sitä tuli ahmittua kuin viimeistä päivää, kun ei tiennyt koska sitä ruokaa seuraavan kerran saisi.
Siinä n. kahdeksan vuotiaana aloin kiristämään vanhempiani, että jos te juotte viinaa niin mulle limpparia, karkkia ym. aina silloin kun teillä on viinaa.
Aloin lohduttautumaan ruualla, aina kun oli paha mieli.
Painon noustessa reippaasti alkoi koulukiusaaminen ja masennuksen myötä tuli aihetta vaan lohduttautua enemmän ruualla.
Viisitoista vuotiaana tuli kuvioihin alkoholi ja syöminen jäi sen myötä vähemmälle, mutta kun kymmeniä litroja juo päivässä siidereitä, viinejä, viinaa, kaljaa ei siinä paino pääse laskemaan vaan päin vastoin.
Viinan kanssa tuli läträttyä useampi vuosi, mutta sitten lopetin ja juomisen tilalle tuli taas syöminen...
Nykyään käyn terapiassa ja on lääkitys.
Aivoni ei kuulemma tuota mielihyvä hormoonia tarpeeksi.
Mielikuva minulla on itselläni itsestäni, että minä olen 170 cm pitkä ja painan 60 kg. Se oli kylläkin noin 30 vuotta ja 30 kiloa sitten.
Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässäni tuon 30 vuoden aikana ja olen aina lohduttanut itseäni syömällä herkkuja ja paljon. Vuosivuodelta on laihdutusyritykset tulleet ainavain vaikeammaksi.En saa asiaan otetta. Tiedänhän minä, että elämäntapamuutos olisi se varmin tapa huolehtia painostaan.
Olen huomannut itsestäni, että tarkkailen muita ihmisiä ja samalla ihmettelen kuinka he ovat pystyneet säilyttämään painonsa samana vuosikausia.Tiedän kyllä, että myös minulla on oikeus saada itselleni paino joka vastaa minun todellista omakuvaani, mutta mieleni on lähes aina niin maassa, etten pysty muuttamaan tapojani...
olen n. 35 kg ylipainoinen ja pelkkää saamattomuuttani. kunnostani ja ulkomuodostani viisveisaan ja syön juuri sitä mitä haluan ja milloin haluan.
LÄSKI LÄMMITTÄÄ !
Minulla on ollut 2 vaikeaa syömishäiriötä. Toista hoidettiin masennuslääkkeillä, jotka nosti painoa. Syömishäiriö aiheutti myös aineenvaihduntahäiriön, joka tekee laihtumisesta erittäin vaikeaa.
Hei,
jos luet tään niin vastaa 39v miehelle, joka tykkää pullukoista!
Että olen ollut jo noin. 10 vuotta masentunut ja söin suruuni lihoten muutamassa kuukaudessa 40 kiloa!
Aloin syödä masennuslääkkeitä, mutta ne vain kasvattivat ruokahalua ja jouduin kokeilemaan useampaa merkkiä ennen kuin löytyi minulle sopiva.
Nyt siis paino on ensimmäistä kertaa vuosiin laskemaan päin, kun viitsii taas tehdä jotakin ja elämässä on muutakin sisältöä kuin suruun syöminen ja ryypiskely:)
Noh, olen vähän päälle 90-kiloinen ja 165-senttinen eli ylipainoa on aika reilusti.. Kieltämättä lihominen johtuu siitä, etten hirveästi enää harrasta liikuntaa ja tulee syötyä aika epäterveellisesti ja juotuakin liian usein...
Muttamutta, olen kyllä onnistunut laihduttamaan huomattavasti joskus 12-vuotiaana, siitä syystä että sain painoni takia kuunnella koulussa haukkumista päivittäin (vaikka olin silloin suhteessa hoikempi kuin nyt). Laihdutin itku kurkussa ja näyttämisen halussa, koska itsetuntoni oli pohjamudissa.
Nykyään en sitten onnistu laihduttamaan, koska itsetuntoni on "liian hyvä"!! Taidan olla melko poikkeuksellinen tapaus, koska en todellakaan syö suruuni, vaan silloin kun olen hyvällä tuulella! ...Esimerkiksi sydänsuruissani laihduin kolme kiloa viikossa, mutta heti kun sain elämäniloni takaisin, rupesin taas syömään liikaa ja lihoin entisestäänkin...
Myöskään "haukkumalla" mua tuskin saa enää laihtumaan, vaikkapa tämän palstan läskienhaukkumisjuttuja lukiessani ärsyynnyn ja tekee mieli lihoa vielä lisää ihan piruuttani jos se kerta joitakin niin kovasti häiritsee!!
En todellakaan kuvittele olevani mitenkään hirvittävän seksikäs lihavana, varmasti olisin paremman näköinen parikymmentä kiloa laihempana, mutta toisaalta ajattelen, etten halua ruveta laihduttamaan vain siksi että saisin helpommin miehiä tms...
Nyt kun vielä keksisi keinon saada se motivaatio takaisin, haluaisin kyllä laihtua ihan terveyssyistäkin! ...Pitäisi varmaan saada todella pahasti siipeensä ja masentua että se laihduttaminen onnistuisi:)
Menin naimisiin 28-vuotiaana seurusteltuani 8-vuotta. Mieheni kuoli 2-vuotta häiden jälkeen tapaturmassa. Kaikki oli tosi vaikeaa. Ensin olin syömättä n. kuukauden ja sitten huomasin, että pystyn nukkumaan ilman unilääkkeitä, jos syön mahan täyteen. Lihoin 25kg ja olen "lievästi ylipainoinen." Minulla ei ole mitään motivaatiota laihduttaa, mutten myöskään näytä lihovan. Asia kuitenkin vaivaa vähän, koska muut ihmiset suhtautuvat helposti loukkaavasti. Tottakai pidän entisestä olemuksestani enemmän kuin nykyisestä, mutta vielä en ole löytänyt tarpeeksi elämänhalua oman itseni lähempään tarkasteluun...
"Itse olen 170/75 eli 15 kiloa on pudotettavana."
Minä olen 166/80 enkä ole yhtään lihavan nakoinen!!
Kai minulla sitten on "painavat luut"...?
"Minä olen 166/80 enkä ole yhtään lihavan nakoinen!!"
Oletko hankkinut peilisi linnanmäen ylijäämävarastosta. Saattaa olla että peilisi vääristää kuvaa. Käynti optikollakin saattaa auttaa.
"Minä olen 166/80 enkä ole yhtään lihavan nakoinen!!"
:D
Tottakai sä olet lihavan näköinen noissa mitoissa! Eikä tarvi vetää hernettä nenään, sanon vain miten asia on. Voit toki olla kaunis ja täysin tyytyväinen itseesi, ja hyvä jos asia on niin, mutta fakta on että olet lihava.
Minä taas olen erittäin siroluinen, olen ollut 60kiloa muutama vuosi sitten ja se oli minulle sopiva paino ruumiinrakenteeni nähden. Tunnen kyllä vartaloni, nämä kaikki kilot ovat pelkkää hyllyvää läskiä :)
kyllä noi numerot kertoo et olet aikamoisen pyöreässä kunnossa.. olet ollut ruoka aikoihin kotona..
Ja muuten ihmisen luiden paino erot ei ole mitenkään merkittävät. Kukaan ei paina kiloa enempää kuin vierus kaveri luiden takia.. Rasvamaksa painaa joillakin enemmän, siitä isosta painosta ei kannattaa syyttä luustoa..
164/79/85E. Tuntuu että "yleisön painostuksesta" pitäs painoa pudottaa, vaikkakin peili ei niin kamalaa kuvaa annakaan. Mulla varmaan lihaksissa niin paljon enemmän painoa kun keskiverto naisella ja mun kohdalla ainakin voi sanoa että olen rotevampi luistanikin kuin muut (rannekellon ranneke esim. samankokoinen kun miehellä, vaikka ranteen luut näkyy ja tuntuu päälle) ;O)
Oikein hyviä oloja kaikille, kokoon katsomatta...!
tosiasia todellakin on että sen "siro-" ja "raskas-" luisen itse luuston painoero ei todellakaan ole puolta kiloa enempää. Eli siihen ei kenenkään kannata vedota painoaan. Minäkään en niin tee vaikka kiloja on melkolailla yli omien tarpeiden. Uskallan jo tässä iässä myöntää itselleni että syömällä on hankittu ihan kaikki ja omasta syystä!!!!
luuston MUOTO eroaa sitäkin enemmän. Vertailepa vaikka käsivarsisi tai sääriäsi. Itse esimerkiksi omistan hyvin kapeat nilkat ja sirot säihkysääret, jollakin todella hoikalla voi olla paksut sääret luonnostaan, koska luut ovat paksummat. Eivät ne paljoa painavamat ole, mutta voivat olla hyvin eri muotoiset. Siroluisella voi olla enemmän läskiä kuin raskasluisella ja voivat silti näyttää "yhtä lihavilta"
Jaa,ainakin minä olen ylipainoinen-168/74kg.14kg pois ja olen tyytyväinen,lääkäri kehotti laihduttamaan vielä enemmän.
Itse olen nuori,mutta todella ylipainoinen,joka alkaa olla jo vaarallista.Painan 80kg ja pituudeltani olen 155cm.Olen aina ollut hieman pullea,mutta vuosi sitten muutettuani uudelle paikkakunnalle painoni nousi rajusti.Vanhempani olivat lähes koko ajan töissä,ja minä olin yksin.Sitten aloin syömään karkkia yksinäisyyteen ja suruun.
Nyt yritän päästä irti karkista,mutta se ei tunnu onnistuvan.
Olen lihava, todella suuri ja ruma läski. Kaikkien kauniiden ja hoikkien ihmisten pahin painajainen. Miksi? Siksi, koska söin, söin ja söin. Ei huvittanut liikkua ja minusta tuli läskivuori. 164cm ja 131kg! Sitten vain kyllästyin kun masennuslääkkeet alkoivat tehota. Minä hirveä lyllerö en paniikkihäiriöni vuoksi voinut osallistua mihinkään laihdutusryhmään. No, sittenpähän kumminkin komea mieheni, urheilullinen ja upea; kannusti ostamaan kirjekurssin, jossa saa laihdutusohjeita. Siispä lyllersin soittamaan ja tilasin sen kurssin. Nyt olen 23kiloa kevyempi, liikun, syön hyvin ja paino putoaa ihanteellisesti, mitään taukoja ei pudotuksessa ole ollut ja lääkärin seurannassa tätä teen. Kaikki ovat tyytyväisiä. Itsetuntoni on loistava, mulla menee todella hyvin, marisijat ja kitisijät eivät vaivaa minua pätkääkään. Mulle on turhaa tulla kitisemään, ettei laihdutus onnistu kun on jo niin iso. Mulle on turhaa valittaa, jos haluan syödä pizzan, silloin tiedän, että olen ne kalorit kuluttanut jo etukäteen liikkumalla. Mahtaa luikkuja harmittaa kun minä syön suklaapatukan ja voi jessus, siltikin laihdun!
Voi lyllertäkää rakkaat ihrapallot painonvartijoihin tai alottakaa 1200 kalorin dietti ja hei! Sitten pysykää kanssa siinä, niin huomaatte, että se tosissaan auttaa. Te, jotka sairauden vuoksi olette ylipainoisia, toivotan tsemppiä ja jaksamista sairautenne kanssa. Keskustelkaa lääkärien kanssa ja pyytäkää apua tilanteeseenne, toivon todella, että te kaikki parjatut sisareni ja veljeni pääsette eroon ongelmasta nimeltään läski, sitä minäkin... Tavallinen punkero, täällä kovasti touhuan koko ajan, lopun elämääni.
Sieltä se lähtee, itsestä. :)