Olipa todella hyvä ohjelma eilen kolmosella näistä misseistä kertova,jonka avaushenkilönä Lenita teki avauksen.
Tämähän jatkuu ja jokainen missimme tekee oman elämänkuvaansa avaavan mission.
Lenitahan on todella sivistynyt ,kouluttautunut sanavalmis nainen.
Tosin olen häntä joskus pitänyt pintaliitäjänä,mutta eilinen esiintulo oli jotain aivan muuta.
Tämähän jatkuu ja jokainen missimme tekee oman elämänkuvaansa avaavan mission.
Lenitahan on todella sivistynyt ,kouluttautunut sanavalmis nainen.
Tosin olen häntä joskus pitänyt pintaliitäjänä,mutta eilinen esiintulo oli jotain aivan muuta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen varmaan kertonutkin kuinka näin näyttävän naisen tukka liehuen kävelevän keskellä kävelykatua, Lenitahan sieltä hymyilee, huomaa minut ja sanoo, Päivää! Onhan Lenita suuri vaikuttaja, vaikkakin edelleen käytän valkoisia sukkia
Kiitos jjoutava!
Lenita vain on niin aito,No se tennissukkajuttu oli kolaus miesten itsetunnolle!Lenita on todella ravistellut miesten itsetuntoa,kerran jos toisenkin?
Täydet pisteet Lenitalle!
Lenita itki sota aikaa, niin itkin minäki,
joka ikinen suomen itsenäisyys päivä vuodatan kyyneleitä,
niin kipeet on muistot lapsuudesta,
vaikka toisaaltaan se oli hyvin hyvin hyvin yhteisöllisyyttä aikaa,
silloin kaikki auttoi toisiaan kukaan ei ollu yksin,
työmäärät oli maalla valtaisia,
kaikki työ tehtiin alkeelisin keinoin omalla lihasvoimalla,
myös me lapset tehtiin maalaistöitä täysillä aikuisten rinnalla,
hevoset apuna pelto ja heinä töissä,
vaikka se aika toisaaltaan oli ihanaa onnelista aikaa
ja lapsille hyvin hyvin viriikkeelistä kehittävää aikaa
jostain syystä se aika tuo kyyneleet aina pintaan, sielu itkee,
sielussa viiltää sota aika,
isät oli rintamalla, moni tuli pahasti haavottuneena kotiin,
moni jäi sinne haudanlepoon ijäksi,
moni lapsi jäi sotaorvoksi,
me olemme se ikäpolvi joka näki ja teki työtä
hyvin köyhän pienen suomen valtion valtavan kehityksen rikkaksi tekniikan ihme maaksi,
me teimme sen
ja näimme nyky tietotekniikan ja ropoottien valtavan kehityksen,
tekniikka on vasta kehitysvaiheessa
midän ikäplvi ei ehdi nähdä sitä tekniikka lentävine lautasineen joka on vielä tuleva yhteiskuntaamme,
ohjelma purskautti jälleen tunteet pintaan
suomi pitää säilyttää suomalaisena itsenäisenä kansana ,
älykästä suomen kansaa ei saa hävittää tyhmällä politiikalla,
ei saa liuentaa häivyttää maailman kansojen sekasotkuun,
haluamme olla suomalaisia,
se sinnikäs ahkera rehellinen itsenäinen kansa
joka nousi kuin feelis-lintu tuhkasta maailman kartalle,
tunteet-pääsi-pintaan!
Niin itkin minäkin!
Se Hämeenlinnansotamuseon vierailu ja he lotat,95 94 vuotiaat ja kuinka Elisabeth Rehn antoi vasta lotille ihmisarvon!
Kyllä naisia todella sorsitiin kaikissa,jopa sotaelokuvissa,heistä tehtiin lähes ilolintuja ja niin kuin tämä lotta sanoi huoria,alentavaa.
Minä pelkäsin lentokoneita,kun Helsinkiä pommitettiin ja kaiketi se pennun aivokoppaan jäi,kun sotapakolaisena tänne korpeen tuotiin tätini alistettavaksi
Kyllä nousi kyyneleet silmiin Lenitan kertoessa sotavuosista. Kävimme samaa kansakoulua, hän asui vain muutaman kadunvälin verran kotoani, ja koulussa saimme vuorotellen tehdä koululehden kansikuvaa. Nuo kertomukset öisin pommisuojaan menosta toi sen kaiken taas mieleen. Itselläni se katkesi Ruotsiin muuton yhteydessä. mutta tarpeeksi kauhuja ehti kokea. Hyvä ohjelma näin Suomi 100 vuotta.
Todella se sodanjälkeinen uudisrakentaminen yhdisti kansaa.
Jokainen halusi auttaa ,joskin itseään myös naapuriaan uuteen nousuun.
Sotakorvaukset olivat todella mittavat,mutta Suomi uljaasti maksoi kaiken.
Karjalainenkansa joutui jättämään kotinsa ja se nimitys evakoista on jotenkin alaarvoista.
Nykyisin sodasta paenneita nimitetään sotapakolaisiksi ja maahanmuuttajiksi.
Uskonto,on se pahin vihollinen,joka on tuottanut noita sotia eniten,ristiretket tännekin ja
kyllä ne ristiretket katsovat tänäänkin oikeutuksiinsa tappaa ja vain tappaa.
Voi niitä lapsia,jotka eivät ole edes nähneet rauhaa??
Tavallaan me olemme jo menettäneet toistamiseen itsenäisyytemme,liittyessämme E.U hun.
No se tietty oli asia,jolloin pienellä maalla ei vaihtoehtoja ollut,mutta oliko liittyminen rahaunioniin,siis hyväksyä euro ja menettää markka?
No eihän se markan kelluntakaan tuonut suomeen,kuin yritysten kaatumisia ja ennenaikaisia kuolemia,kun vastuunkanto yrittäjillä ylitti kantokykyluokan.
Anteeksi minun ei pitäisi edes ajatuksiini moisia ajatelmia päästää,koska en hallitse oikein noita rahaasioita,se matti omii minun rahaliikenteeni,siis asettunut asutelemaan kukkarooni??
Olen suurten ikäluokkien kasvatti, kotona ei sodasta onneksi paljoa puhuttu. Iloittiin rauhasta ja siitä, että lapset saivat käydä koulua, kuljettiin kohti parempia aikoja. Kahvikortit muistan hyvin, talvitakit käännettiin ja tehtiin pienemmille uusia. Niukkaa oli vielä kaikilla, sotakorvauksia maksettiin. Äiti oli maatalon tyttö, joutui sota-aikana tekemään miestenkin töitä, koska talon nuoret miehet olivat sodassa. Maaseudulla oli rauhallisempaa, mutta tietysti huoli sodassa olevista rakkaista ja suuri työtaakka, pitihän kaupunkeihin ja myös rintamalle saada ruokaa. Moni joutui unohtamaan omat koulutushaaveensa, niin äitinikin, eikä ollut mahdollista lähteä Lotta-tehtäviinkään. Lotat saivat liian myöhään heille kuuluvan arvostuksen, kotirintamanaisia ei ole senkään vertaa muistettu eivätkä ole esimerkiksi päässeet kuntoutukseen.
Lenitaa olen aina arvostanut, luonteelleen uskollisena hän on pärjännyt miesten kovassa bisnesmaailmassa. Hyvin monipuolinen lahjakkuus hän on, kansainvälinen liikenainen, myös kotimaisissa viihdeohjelmissa ja muodin maailmassa vaikuttanut. Miehet ovat saaneet kuulla kunniansa tyylittömyydestään, naiset nynnyydestään. Kaikkea ei Lenitakaan ole saanut : hän on lapseton eikä avioliitto onnistunut.
Eilinen ohjelma avasi uusia puolia Lenitasta, lapsuuden sotatraumat pohjalla vaikuttavat koko elämän. Hän ei halua tuoda esiin vain onnistumisiaan ja menestystään, vaan haavoittuvaisen puolensa.
Kyllä me todella saamme olla kiitollisia itsenäisyydestämme!
Joskin siitä olemme maksaneet todella kovan hinnan.
He sodasta selvinneet veteraanit ovat pian kaikki taivaankotiin siirtyneitä
itsenäisyytemme ,sankareita,sielultaan haavoittuneita perheenisiä.
Se sieluun saatu haava ei parane koskaan,ne elimelliset haavat hoidetiin,mutta hoidettiinko
näitä sielullisiahaavoja,ei todellakaan.
Ei silloin ollut edes keksitty kriisiapua,siis sielunhoitoa.
Kasvattiisäni tappoi ryssiä kännipäissään ja silloin oli parasta lähteä vaikka avojaloin talvipakkaseen.
Huudan vieläkin yöllä unissani,niitä kauhuhuutoja,kun pelkään kohta kadeksankymppinen
muija,että joudut pakenemaan jotain?
Me tähän ikään ehtineen olemme nähneet ja kokeneet mitä sota toi tullessaan. Puutos kaikesta ei ainoastaan leivästä pahinta oli pelko.
Kodistan oli n. 45 km itärajalle se hirveä ammunta ja koneiden ääneet kuulen vieläkin korvissani. Talvi pakkasella ammusten äänet melkein kaksin kertaistuivat . Itse jouduin evakko matkalle, koska lapsi perheet haluttiin pois sodan jaloista.
Evakko junassa ollessa huoltajat kertoivat, että lähin silta meiltä n. 20 km oli pommitettu ja kulku yhteys on toistaiseksi poissa. Siellä itki niin pienet ja isot eikä
rukous ollut häpeä
Onneksi saimme palata kotiin Luoja kuuli rukoksemme kodimme säästyi.
Saamme olla ylpeitä veteraaneistamme arvostaa heitä ja kaikkien sen ajan ihmisten
töitä niissä vaikeissa oloissa.
Olen sanonut omille lapsilleni ja lapsenlapsille, kuinka kiitollisia saamme olla vapaasta maastamme.
Joka ilta pyydän, että Luojamme varjelisi ja suojelisi kansaamme ja maatamme.
Lenita todella herätti muistot vaikka ovatkin surun verhoamia.