Eli siis...Menin ihastumaan mieheen jolla ADHD. En ole koskaan seurustellut ADHD miesten kanssa joten olen ihan hukassa tämän kanssa. Ongelma on se etten tiedä kiinnostaako miestä tutustua minuun. Välillä välttelee minua viimeiseen asti ja toisella kerralla saattaa hymyillä niin ihanasti ja katsoo silmiini pitkään jutellessamme niitä näitä. Mies on hyvin ujon oloinen ja aika erokkotyylinen..Välillä kun juttelemme, hän ei puhu paljon mitään, kun taas joskus kertoo innokkaasti kaikesta ja jopa henkilökohtaisia asioitaankin. Hermostuksissaan saattaa naurahtaa omille tai minun jutuilleni ja kädet välillä tärissyt josta olen päätellyt että jännittää jutella puolituntemattomille ihmisille. Itse ei ole ottanut minuun yhteyttä tai tullut juttelemaan paitsi kerran soitti minulle ja halusi auttaa minua yhdessä jutussa vaikka sanoi ettei osaa auttaa..En vaan ymmärrä sitäkään, kun jos kysyn ulos hän menee vaikeaksi ja sanoo että kyllä me ehditään vielä nähdä mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Sen jälkeen alkaa taas välttelyt ja puhumattomuus. Ei vastata viesteihin vaikka ihan normaaleja asioita kyselen..Pakenemisia paikalta yms. Kohta sitten taas niitä vilkuiluja, hymyillään nätisti, pörräillään lähettyvilläni, ollaan mukavia ja machoillaan ja kohteliaita. En ymmärrä tätä. Johtuuko ADHD:seen tuollainen käytös? Ja vaikuttaako tuollainen mies olevansa muhun ihastunut vaiko ei kenties tiedä mitä haluaa? Olen niin hämmentynyt ja mainittakoon myös se etten ole ennen seurustellut kenenkään kanssa niin en oikein osaa näitä kuvioita. Olen kyllä huomannut hänellä olevan myös naispuolisia kavereita ettei ihan vaikuta pelkäävän niin kauheasti naisia..Mitä tekisitte minun tilallani? Pystyiskö joku mies jolla ADHD vastaamaan kenties tähän tai joku ADHD miehen vaimo? Kiitos!
Ihastuis mieheen jolla ADHD ja tarvitsen neuvoja
12345634
122671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos tämä mies häpeää sairauttaan ja pelkää miten suhtaudut siihen. älä takerru siihen sairauteen vaan keskity häneen itseensä vaikka aluksi vain kaverina. jos teidät on luotu yhteen niin rakkaus voittaa kaikki esteet. kukaan ei ole täydellinen. tsemppiä ja onnea elämääsi teitpä sitten mitä tahansa. ps: netistä löytyy tietoa ADHD:stä
Eipä ole sairaus vaan ominaisuus..
Tolle tyypille: Ryhdistäydy ja kasvata selkäranka.
Sulle: Jos ei ryhdistäydy, anna olla.
Omalla tavallaan valloittava persoona ja vaati paljon ymmärtämystä sekä pitkää pinnaa. Jos olet itse temperamenttinen luonne, niin suhteesta ei välttämättä tule pidemmän päälle mitään.
Juu, pitkä pinna ehdottomasti on tärkeä ADHD-tyypin kanssa. Mun miehellä on esim. aina tavarat hukassa, AINA. Avaimet, silmälasit, kaulahuivi, sukat, kännykkä. Kaupassa kun käy unohtaa ostaa aina jotain vaikka lukisi listassa. Rahankäytön kanssa on ongelmaa, aikataulut ei aina pidä.
Mutta näiden negatiivisten asioiden vastapainoksi on paljon hyviä asioita myös, on huumorintajuinen ja toimelias, ei makaa vaan sohvalla, vaan osallistuu kotihommiin, ulkoiluttaa koiran, on idearikas ja aika ei käy pitkäksi. Joskus ehkä vähän liiankin sosiaalinen kun itse olen vähän erakko.
En nyt tuosta sun ihastuksen käytöksestä osaa tarkemmin sanoa, ehkä hän on vähän ihastunut sinuun, mutta ei tiedä mitä haluaa. Älä painosta kuitenkaan, olkaa tekemisissä ja tutustukaa rauhassa.
Tuosta olen myös samaa mieltä, että ADHD ihminen on idearikas ja näkee asioita omalla tavallaan sekä on myös sosiaalisilta taidoiltaankin mahtava sillä tavalla, että kun itse mökötin, niin hän saikin mut hetkessä nauramaan ja unohtamaan suuttumukseni. Raivota voi hänkin, mutta pitkäpinnaisuus on se valtti, mitä vaaditaan, että tulee hänen kanssaan toimeen.
Näissä tapauksissa pitää miettiä jaksaako tuollaista loppuikänsä? Monen mielestä normaalien ihmisten kanssa on helpompi elää.
Se ei oo kiinnostunu susta. Käytös liittyy adhd:seen. Itsellä jatkuvasti ongelmia tän takia kun kaikki tulkitsee mun käytöksen väärin ja saatan nähä ihmisiä koska mulla on tylsää.
Omassa lähipiirissäni on kolme ADHD:ta itseni mukaanlukien. Kahdella on diagnosoitu, minä en ole viitsinyt mennä tutkimuksiin, koska olen niin selvä tapaus. Ensinnäkään ADHD EI ole sairaus, vaan ominaisuus, jonka itse henkilökohtaisesti koen rikkautena eikä se ole haitannut elämääni vaan päinvastoin. Me olemme tosiaankin muita paljon idearikkaampia, rohkeita ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa myös vieraiden kanssa rohkeita. Me sukumme kolme ADHD:ta olemme myös keskitasoa älykkäämpiä, mikä on näkynyt esimerkiksi koulussa ja jatko-opinnoissa, jolloin olemme olleet aina muita paremoia tekemättä oikeastaan muuta kuin osallistuneet tunneille jakuunnelleet siellä. Pääsy halutuimpiinkin oppilaitoksiin, kuten lääkikseen on ollut helppoa.
Ainut ADHD:n haittapuoli minulla ilmenee tilanteessa, jossa arkeani ei ole aikataulutettu. eli toiminnanohjauksen heikkous kuuluu tämän oireyhtymän miinuksiin. Saatan vapaalla jumittaa esimerkiksi jonkun pelin äärellä tuntikausia ja samaan aikaan ahdistun, koska en tee mitään järkevää ja hyödyllistä. Onnellisin olen silloin kun olen saanut mahdollisimman paljon aikaiseksi. Työpäivinä ei tällaista ongelmaa tietekään ole, koska olen niin tunnollinen, että hoidan kaikki sovitut asiat ajallaan ja työnjälkeisen ajan täytän harrastuksilla.
Niin ja tämä nuorin meistä kolmesta, joka on iloinen ja vallatonkin tuntuu kulkevan samoja jalanjälkiä; soiaalinen ja reilu kaveri kaikkia kohtaan, saa koulussa niin matemaattisista kuin reaaliaineista täysiä pisteitä, aktiivinen oppilas tunneilla, loinen ja muita huomioonottava poika, jonka tulevaisuudelta odotan paljon. <3
Suuri osa diagnoosin saaneista ei valitettavasti hallitse elämäänsä ja itsekontrollia. Nämä ajautuvat jähes aina rikollisille teille ja ovat ns. luusereita, huijareita, yhteiskunnan elättejä tai muulla tavoin siivellä eläjiä... Nämä eivät sitten edes hallitse edes alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja, vaan käyttäytyvät vielä aikuisinakin kun pahimmassa murrosiässä olevat. Nämä ovat niitä ADHD:n häpeäpilkkuja.
Johtuu siitä ettei ole saanut diagnoosia ajoissa ja alkanut lääkitsemään itseään kyseenalaisilla aineilla.
Esim. amfetamiini auttaa AD/HD ihmistä keskittymään.