Monelle paikallaolijalle tuttu virsi ”Kirkasta oi Kristus meille ristinuhri Golgatan” aloitti hartaustilaisuuden Näsmänkiepin palvelutalossa Rovaniemellä 15. helmikuuta. Osaston aulaan oli kokoontunut pieni joukko palvelutalon vanhuksia. Palvelutalon seinillä oli esillä paljon maalauksia – myös asukkaiden itsetekemiä teoksia.
– Olette varmasti panneet merkille, miten valon määrä on koko ajan lisääntymässä. Pian tulevat hohtavat hanget ja meidän suuri juhlamme, pääsiäinen. Sitä edeltää paaston aika, sanoi Ilari Kinnunen puheessaan.
Toisenlainen paasto
Hän luki hartauden aiheeksi muutamia jakeita Jesajan kirjan luvusta 58, jossa ihmiset paastoavat ja toivovat, että Jumala olisi heidän puolellaan, kun he näin ankarasti kurittavat itseään. He halusivat osoittaa katumusta monilla ulkoisilla merkeillä, kuten verhoamalla itsensä säkkikankaalla.
Jumala osoittaa kuitenkin, että tällaisten ulkonaisten tekojen sijaan Jumala odottaa toisenlaista paastoa: että ihmiset murtaisivat leipää nälkäisille, avaisivat kodin kodittomille.
Tärkeä hymy
Kinnunen muistutti, että jo ystävällinen hymy voi merkitä paljon. Sydämen rauha voi näkyä ulospäin esimerkiksi kauniina sanoina toisille. Olisi hyvä muistaa kysyä lähelläkin olevilta aina väliin kuulumisia, Kinnunen muistutti.
Hän totesi, että Jumalan armoa osaa kaivata ihminen, joka tuntee syyllisyyttä. Syyllisen ja syntisen ihmisen ei tarvitse pelätä, vaan hän saa uskoa synnit anteeksi. Kun syntinen katuu, taivaassa enkelit iloitsevat. Tällainen on oikea sydämen paasto, Kinnunen totesi lopuksi.
– Olette varmasti panneet merkille, miten valon määrä on koko ajan lisääntymässä. Pian tulevat hohtavat hanget ja meidän suuri juhlamme, pääsiäinen. Sitä edeltää paaston aika, sanoi Ilari Kinnunen puheessaan.
Toisenlainen paasto
Hän luki hartauden aiheeksi muutamia jakeita Jesajan kirjan luvusta 58, jossa ihmiset paastoavat ja toivovat, että Jumala olisi heidän puolellaan, kun he näin ankarasti kurittavat itseään. He halusivat osoittaa katumusta monilla ulkoisilla merkeillä, kuten verhoamalla itsensä säkkikankaalla.
Jumala osoittaa kuitenkin, että tällaisten ulkonaisten tekojen sijaan Jumala odottaa toisenlaista paastoa: että ihmiset murtaisivat leipää nälkäisille, avaisivat kodin kodittomille.
Tärkeä hymy
Kinnunen muistutti, että jo ystävällinen hymy voi merkitä paljon. Sydämen rauha voi näkyä ulospäin esimerkiksi kauniina sanoina toisille. Olisi hyvä muistaa kysyä lähelläkin olevilta aina väliin kuulumisia, Kinnunen muistutti.
Hän totesi, että Jumalan armoa osaa kaivata ihminen, joka tuntee syyllisyyttä. Syyllisen ja syntisen ihmisen ei tarvitse pelätä, vaan hän saa uskoa synnit anteeksi. Kun syntinen katuu, taivaassa enkelit iloitsevat. Tällainen on oikea sydämen paasto, Kinnunen totesi lopuksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä kysymys! Se, millaista paastoa Jumala odottaa, on todennäköisesti usein eri asia kuin se, millaiseksi ihminen paaston mieltää. Perheellemme pääsiäispaaston aikaan lihan syömisestä luopuminen on perinne. (Kalan, kananmunat ja maitotuotteet pidämme ruokalistalla.) Lisäksi liikumme mahdollisimman vähän autolla.
Vietämme tällaista ekopaastoa lähinnä ajatuksella Jumalan käskystä viljellä ja varjella luomakuntaa. Paaston aika on tärkeä aika itselleni luonnonsuojeluhenkisenä tarkastella omia ja perheen kulutus- ja terveystottumuksia. Toiminko todella arjen valinnoissani Jumalan tahdon mukaan? Paasto myös auttaa itseäni keskittymään hengelliseen elämään ja matkaan kohti pääsiäistä.
Mielenkiintoista on ollut seurata esim. työkavereiden reaktioita kun olen kertonut viettäväni paastoa. Ennakkokäsitykset ovat olleet tyyliä: "Oletko vesi ja leipä-linjalla?" Hmm... En ajatellut alkaa sirotella tuhkaa päähäni enkä todellakaan kärsi tai aio riutua. Paaston aika on iloinen vaihe ja arvostan tätä perinnettämme.
on selkeä selittelyn maku: puhutaan eri asiasta kuin mistä pitäisi. Jeesus paastosi. Meidän tulisi seurata Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä.
Kerran seurapuheessa kuulin, että voisimme paastota esimerkiksi pitämällä SOME-taukoa. Naurettavaa.
Ortodoksit paastoavat.
Minulle asia on ykdentekevä. En ole paasto nut enkä aio paastotakaan. Naurettavaa on, että lestadiolaisuudessa puhutaan paastonajasta kun kukaan ei edes aio paastota. Kenties se semmoinen puhe on vain jotrakin historiallista jäännettä. Kukaan ei tee niinkään kuin aloituksessa on sanottu: "... että ihmiset murtaisivat leipää nälkäisille, avaisivat kodin kodittomille. " Lestadiolaiset keräävät varallisuutta, ostavat hienoja autoja ja veneitä ja kesämäkkejä ja viettävät talvensa Espanjassa eivätkä välitä pätkääkään hätää kärsivästä lähimmäisestään. Kristillinen rakkaus on pötypuhetta.
Paastosta ei juuri mainita Uudessa Testamentissa muuta kun muutama jae, eikä sen systemaattista velvoitetta sieltä löydy, että paastoa tulisi pitää.
Mark 2;18.
Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?
Jo tässä tulee selvästi kulki, että Laki vaatii tietyt paastonajat, sillä fariseukset olivat tiukkoja lain suhteen.
Tämä ihmetytti Jeesuksen seuraajia, miksi he, ja miksi Johannes paastosi. Syy oli se, että He olivat sen ajan lapsia, joille paasto kuului. Johannekseenhan Laki päättyi (Hänen kuolemaansa) kristillisyydessä.
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
Jeesuksen seuraajat, kristityt ymmärsivät tämän ja Jeesushan sanoi; Joka menee Lain alle yhdessä kohden, Hän on vastuussa koko laista.
Paastoa toki käyettiin kuitenkin UT;n aikaan ja käytetään vieläkin, sillä se on yksi ihmisen sairauksien parannuskeinoista, joku kertoo sen olevan parannuskeinojen kuningas.
Toinen seikka, josta Luukas kertoo; Apt 14;23 Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.
Heille oli selvää, että ennen ja toimituksen aikaan, jotka olivat tärkeitä, kuten Vanhimmiston valinta, lähetin lähettäminen ja vastaava, oli niin tärkeä, että paastottiin ja näin toivottiin Pyhän Hengen kirkastavan heille Jumalan tavoitteen.
Näin ei ollut niin paljon esteenä ihmisen omat tottumukset, vaan rukous kätten päälle panemisessa, joka on tullut rukoustavaksi siunatessa vaikka ihmisiä seurakuntaan, tai lähetystyöhön. Sama kätten päällepano on tapa lapsen siunaamisessa Nimenantotilaisuudessa, sekä kasteen yhteydessä.
Jesajan 58 luku ei ole varmuudella Jesajan kirjoittama, sillä kirjat 56-66 eivät sovi kokonaisuuteen, eikä Jesajan tyyliin. Mutta siinä on kuitenkin käsitelty Lakia, ha sen tiukkaa toetuutimista, paaston ja sapatin, sekä vaatetuksen osalta.
Kauniitahan ne on, mutta joka on Jeesuksen seuraaja, Hän ei elä tuon lain alla, vaan Jeesuksen sovitustyön alla ja Hän ei vaadi paastoa, sitoutumista kyllä.
Joka ei ole Jeesuksen opetuslapsi, heille Laki, paastot, pukeutuminen, ja sapatit ovat ehdottomasta voimassa. Nämä oli annettu vain Israelin kansalle, ei pakanoille, mutta Jeesuksen kirkastumisen jälkeen Lain alle jää kaikki, jotka eivät ota vastaan Häntä.
>>Jumala osoittaa kuitenkin, että tällaisten ulkonaisten tekojen sijaan Jumala odottaa toisenlaista paastoa: että ihmiset murtaisivat leipää nälkäisille, avaisivat kodin kodittomille.** Ei, asia ei ole metafora, vaan selvää sanomaa, kaikkia ei voi hengellistä. Laki ja Jumala ovat ehdottomia, ja vahurskaita.
>>Kinnunen muistutti, että jo ystävällinen hymy voi merkitä paljon. Sydämen rauha voi näkyä ulospäin esimerkiksi kauniina sanoina toisille. Olisi hyvä muistaa kysyä lähelläkin olevilta aina väliin kuulumisia, Kinnunen muistutti.** Me saamme iloita aina Herrasta Jeesuksesta.
>Hän totesi, että Jumalan armoa osaa kaivata ihminen, joka tuntee syyllisyyttä. Syyllisen ja syntisen ihmisen ei tarvitse pelätä, vaan hän saa uskoa synnit anteeksi. Kun syntinen katuu, taivaassa enkelit iloitsevat.** Jumala ei tunne armoa, Hän on oikeamielinen, eikä lipsu omista Sanoistaan, apu tulee Jeesuksesta, jos se on osaa vastaanottaa, Hän on jo sovittanut kaikkien synnit Golgatalla, kysymys on vain Häneen, yksin Häneen luottamusta sekä seuraamista.
>>Tällainen on oikea sydämen paasto, Kinnunen totesi lopuksi.** Lopuksihan voi puhua mitä vaan. Hengellistäänkin selvät asiat.
Kannon kirjoitus on tässä:
Hyvän mielen majoitusta
18.1.2018 06:22 | Kati Kanto
Aloitin Airbnb-majoituksen pari vuotta sitten. Airbnb on vuonna 2008 perustettu ja Kalifornian San Franciscosta toimiva yhteisöllinen nettisivusto, jonka kautta ihmiset voivat ilmoittaa ja varata majoituspaikkoja eri puolilla maailmaa. Airbnb-majoitusta on nyt 191 maassa ja 65 000 kaupungissa. Olin itse ollut kyseisen organisaation kautta majoituksessa ulkomaan reissulla. Kokemus oli positiivinen, ja sain siitä samalla idean: laittaisin itsekin oma asuntoni kyseisille sivuille vuokrattavaksi niiksi ajoiksi, kun itse olen sieltä poissa.
Vaikka olen myös useaan kertaan harkinnut vuokrauksen lopettamista, on monenlaisia mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia kohtaamisia näihin vuosiin mahtunut. Majoittaminen tuottaa työtä, mutta samalla se on myös avartavaa ja antavaa. Vaikka en välttämättä edes tapaa yöpyjiä, olen heidän kanssaan yhteydessä ja voin parhaani mukaan neuvoa ja auttaa heitä.
Asuntoni on pieni kaksio, jossa tilaa on periaatteessa neljälle hengelle. Vieraita on riittänyt mukavasti. Se on ollut ilahduttavaa. Monille suomalaisille matkaajille kotikaupunkini Rovaniemi on välietappi matkalla pohjoiseen, siis varsinaiseen Lappiin, kuten täällä ”Lapin portilla” sanotaan. Ulkomaalaiset haluavat tulla tänne nauttimaan Lapin luonnosta ja usein myös tapaamaan joulupukkia.
Eniten päänvaivaa majoitustoiminnassa on aiheuttanut oven avaus. Silloin kun itse en ole ollut paikkakunnalla, on ollut todella hankala saada toimitettua avaimet vaihtelevina ajankohtina saapuville turisteille. Näin ollen päädyin ostamaan pienen avainkaapin, joka kiinnitettiin luvan kanssa sopivaan paikkaan.
Joulunpyhiksi asunnolleni oli tulossa majoittujia ensin Kiinasta ja myöhemmin Saksasta. Ilmoitin siis heille koodin, jolla he saisivat avaimen ulos tuosta kaapista. Yhdentoista jälkeen aatonaattoyönä alkoi puhelimeni soida. Kiinalaistytöt kertoivat olevansa asunnon pihalla ja sanoivat, että eivät löydä kaappia mistään. Yritin kuvailla heille puhelimessa sijaintia ja sanoin, että siinä edessä voi olla hieman lunta. Olin tallannut kaapille polun ennen kuin lähdin joululomalle. ”Täällä on niin paljon lunta”, kuului puhelimesta. Voi ei, ajattelin mielessäni. He eivät varmasti ole tottuneet lumeen. ”Ottakaa sitä pois edestä, menkää vain eteenpäin”, koetin rohkaista heitä. Vihdoin he pääsivät kaapille. Hetken päästä soi puhelin uudelleen: luukku ei aukea! ”Vetäkää lujaa, se aukeaa kokonaan irti seinästä!” yritin ohjeistaa. ”Ei, se ei aukea”, he sanoivat.
Kuumeisesti aloin etsiä luettelosta numeroita, joille voisin soittaa ja pyytää jotain lähellä asuvaa ystävääni apuun. Itse olin siis jo 120 kilometrin päässä joululomalla. Soitin läpi varmaan kuusi–seitsemän numeroa, ei, kukaan ei vastannut. Ajankohta ei ollut mitenkään otollinen soittoon, se oli selvä, jouluaatonaattoyö ja kello pian 24. Vihdoin eräs lähistöllä asuva ystäväni vastasi ja kertoi olevansa kotona! Kerroin tilanteen, ja ystäväni lupasi lähteä auttamaan.
Tässä vaiheessa tarkistin koodin, jonka kirjoitin hänelle tekstiviestinä. Samalla mieleeni hiipi ajatus siitä, voisiko olla niin, että olen antanut tytöille väärän koodin! Kyllä se oli, kaksi numeroa oli keikahtanut mielessäni toisinpäin! Pian ystäväni soitti ja sanoi, että tytöt ovat nyt sisällä. Sanani eivät riittäneet ilmaisemaan helpotustani ja kiitostani ystävälleni.
(jatkuu)
PURSUAA:
Seuraavina yöpyjinä oli saksalainen seurue, jossa oli kaksi aikuista ja neljä lasta. Hekään eivät meinanneet löytää avainkätköä. Tämä epävirallinen geokätköily päättyi kuitenkin taas onnellisesti ja avain löytyi pienen etsimisen jälkeen.
Kun tulin heidän lähdettyään siivoamaan asuntoa, löytyi kirjoituspöydältä kaunis amaryllis, suklaarasia ja kaksi taulunpohjaa. Mukana oli myös lapsen piirustus, jossa oli poron näköinen eläin talvisessa maisemassa. Kun kysyin viestillä äidiltä, onko kuvassa poro, hän kertoi lapsen sanoneen, että ei, siinä on ”ice unicorn”, ”jääyksisarvinen”.
Itse olen yöpynyt Roomassa ystäväni kanssa Airbnb-asunnossa. Portugalissa yövyin omakotitalossa, jossa oli yksi huone varattu majoitukseen. Vanha isoäiti hallitsi keittiötä. Kun aloin tehdä ruokaa, hän teki sen. Kun aloin tiskata, hän siirtyi tiskipöydän eteen ja alkoi tiskata. No, olin siellä pari yötä täydessä täyshoidossa, kiitos 90-vuotiaan isoäidin ja hänen pojanpoikansa, joka taloa vuokrasi.
Mutta todettakoon, että matkailu antaa uusia näkökulmia sekä silloin, kun jää paikoilleen ja tapaa matkalle lähteneitä että silloin, kun matkaan lähtee itse. Pienet harmit unohtuvat puolin ja toisin, ja mielen täyttää lämmin kiitollisuus. Aina se kannattaa.
kaisee nykyään paljon tällaisia tavallisista arkisista asioista kertovia juttuja. Se lienee jättänyt ylihengelliset hömpät hullujenhuonelaisten huoleksi.
paraikaakin hekumoivat toisten synneillä. Omista synneistä ei huolta, so. synnintuntoa ei ole.