Viisi vuotta sitten pienyrittäjänä oli tilapäinen rahantarve n. 8000 € kolmeksi kuukaudeksi.. No, eihän siihen apuja saanut mistään, lainaa tai mitään, pankissa lähinnä nauroivat. Paitsi tietysti sitten sai pikavippejä. Toiminimellä kun yritti pitää toimia. No sen tietää miten siinä kävi. OIkeastaan lamaantuminen alkoi jo ensimmäisestä luottotietomerkinnästä, maksu meni tähän laskuun 2pv takarajasta myöhässä, mutta perintäfirman nuori sälli oli ylpeä kertoessaan minulle tästä merkinnästä.. Tiesin, että elämä on vuosiksi "mennyt". Se oli valtava häpeä ja shokki, minulle joka olin aina yrittänyt hoitaa asiani. Millään ei tuntunut olevan enää väliä, mitä väliä seuraavilla merkinnöillä enää on, tai ainakin ensimmäiseen nähden hyvin marginaalinen merkitys?
Sittemmin avioero (osasyynä ahdistava talous), työttömyys ja yritystoiminnan lopettaminen. Nyt viisi vuotta myöhemmin ulosottomies on tullut tutuksi ja lahjoitti vuoden aluksi varattomuusmerkinnän,, mitäs työtön muutakaan olisi. Alkuperäinen velka n. 50 000€ nyt jo. Oravanpyörä tulee pyörimään ikuisesti koska työtön tai 9€ tempputyöllistettävä ei tule koskaan pystymään maksaa velkojaan. Vuokralla tulen asumaan aina, eikä se hullumpaa ole, mutta onhan se pelko aina taustalla kun koti ei ole oma koti vaan jonkun toisen armoilla on siinäkin. Tänä vuonna annan mennä vastaperuutetun luottokortin (jota lyhensin kyllä) velan ja kaksi korkeakoulututkintoa opiskeelleen itseni opintolainat (joita myös lyhentänyt) myös perintään. Koska en vaan selviä joka tapauksessa. Ikinä. Minä olin aina kiltti, opiskelin jopa enemmän kuin keskiverto maisteri, yritin, itselle shokki on kyllä tämä elämä. Lapset on pitäneet hengissä, silti itsemurha on joka viikko mielessä ja tarkasti jo suunniteltu, mutta ne lapset...
Mä olen hyödytön ja arvoton, en enää yritä mitään, koska ei tästä selviä. Sipilälle sellaisia terveisiä, että menisin töihin, jos niitä olisi. Joka viikko haen töitä 50-150 hakijaa joka kerta, samaa kertovat muut. Enkä ole kranttu, mutta en myöskään hitsari tai ylilääkäri..Tavallisiin toimistohommiin ei kelpaa. Miksi kukaan valitsisi köyhän osaa ja muiden armoilla olemista, jos olisi vaihtoehto?
Sittemmin avioero (osasyynä ahdistava talous), työttömyys ja yritystoiminnan lopettaminen. Nyt viisi vuotta myöhemmin ulosottomies on tullut tutuksi ja lahjoitti vuoden aluksi varattomuusmerkinnän,, mitäs työtön muutakaan olisi. Alkuperäinen velka n. 50 000€ nyt jo. Oravanpyörä tulee pyörimään ikuisesti koska työtön tai 9€ tempputyöllistettävä ei tule koskaan pystymään maksaa velkojaan. Vuokralla tulen asumaan aina, eikä se hullumpaa ole, mutta onhan se pelko aina taustalla kun koti ei ole oma koti vaan jonkun toisen armoilla on siinäkin. Tänä vuonna annan mennä vastaperuutetun luottokortin (jota lyhensin kyllä) velan ja kaksi korkeakoulututkintoa opiskeelleen itseni opintolainat (joita myös lyhentänyt) myös perintään. Koska en vaan selviä joka tapauksessa. Ikinä. Minä olin aina kiltti, opiskelin jopa enemmän kuin keskiverto maisteri, yritin, itselle shokki on kyllä tämä elämä. Lapset on pitäneet hengissä, silti itsemurha on joka viikko mielessä ja tarkasti jo suunniteltu, mutta ne lapset...
Mä olen hyödytön ja arvoton, en enää yritä mitään, koska ei tästä selviä. Sipilälle sellaisia terveisiä, että menisin töihin, jos niitä olisi. Joka viikko haen töitä 50-150 hakijaa joka kerta, samaa kertovat muut. Enkä ole kranttu, mutta en myöskään hitsari tai ylilääkäri..Tavallisiin toimistohommiin ei kelpaa. Miksi kukaan valitsisi köyhän osaa ja muiden armoilla olemista, jos olisi vaihtoehto?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.