Jouduin viime toukokuussa pakkohoitoon mennessäni Päijät-Hämeen keskussairaalaan hakemaan antibioottia virtsatietulehdukseen. Minulla oli aikaisemmin ollut masennusta ja univaikeuksia ja jo tuolloin oli todettu, että neuroleptit ovat pahinta myrkkyä mitä minull voi antaa. Koskaan ennen pakkohoitoon ja pakkoneuroleptien syöttöä en ollut halunnut kuolla.
Pakkohoidossa minulle pakkosyötettiin (tai aluksi annettiin injektiona kun en suostunut suyömään) neuroleptejä huolimatta siitä että sanoin että oloni on kestämätön eli haluan vain kuolla. Ainoa keino jolla selvisin elossa oli kun parin viikon jälkeen tajusin että minun on tehtävä kaikkeni teeskennelläkseni että lääkitys parantaa oloani ja olla kaikesta hoitohenkilökunnan kanssa samaa mieltä.
Pois päästyäni olin shokissa ja meni 2kk ennen kuin ymmärsin lopettaa Olatsepiinin. Sen jälkeen kokeiltiin avohoidossa vielä kuutta muuta neuroleptiä jotka pahensivat oloani. Sen jälkeen kieltäydyin syömästä yhtään neuroleptiä johon lääkäri totesi että siinä tapauksesta odotetaan että menen niin huonoon kuntoon että minut määrätään pakkohoitoon ja pakkosyötetään neuroleptejä.
Siitä lähtien olen joka päivä harkinnut itseni tappamista mutta apua en voi edes pyytää. Lihoin pakkohoidossa kuukaudessa 20kg jonka jälkeen olen hävennyt itseäni niin paljon ettei minulla ole lainkaan sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ei ole edes vaatteita joihin pukeutua ja rahatilanteenikin kärsi huomattavasti ja huononee koko ajan.
Neuroleptit aiheuttavat minulle halun kuolla ja vaikean itsetuhoisuuden mutta vaikka olen sen satoja kertoja sanonut en saa muuta lääkettä. Taistelen joka päivä selvitäkseni elossa kunnes neuroleptien aiheuttama totaalisen elämänhalun menetys toivoakseni helpottaa.
Pakkohoidossa minulle pakkosyötettiin (tai aluksi annettiin injektiona kun en suostunut suyömään) neuroleptejä huolimatta siitä että sanoin että oloni on kestämätön eli haluan vain kuolla. Ainoa keino jolla selvisin elossa oli kun parin viikon jälkeen tajusin että minun on tehtävä kaikkeni teeskennelläkseni että lääkitys parantaa oloani ja olla kaikesta hoitohenkilökunnan kanssa samaa mieltä.
Pois päästyäni olin shokissa ja meni 2kk ennen kuin ymmärsin lopettaa Olatsepiinin. Sen jälkeen kokeiltiin avohoidossa vielä kuutta muuta neuroleptiä jotka pahensivat oloani. Sen jälkeen kieltäydyin syömästä yhtään neuroleptiä johon lääkäri totesi että siinä tapauksesta odotetaan että menen niin huonoon kuntoon että minut määrätään pakkohoitoon ja pakkosyötetään neuroleptejä.
Siitä lähtien olen joka päivä harkinnut itseni tappamista mutta apua en voi edes pyytää. Lihoin pakkohoidossa kuukaudessa 20kg jonka jälkeen olen hävennyt itseäni niin paljon ettei minulla ole lainkaan sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ei ole edes vaatteita joihin pukeutua ja rahatilanteenikin kärsi huomattavasti ja huononee koko ajan.
Neuroleptit aiheuttavat minulle halun kuolla ja vaikean itsetuhoisuuden mutta vaikka olen sen satoja kertoja sanonut en saa muuta lääkettä. Taistelen joka päivä selvitäkseni elossa kunnes neuroleptien aiheuttama totaalisen elämänhalun menetys toivoakseni helpottaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.