Minulla on äiti joka ylihuolehtii asioista. Tämä ylihuolehtivaisuus ei ole tehnyt minulle ainakaan elämää helpommaksi vaan enemmän vaikeaksi. Äiti huolehti ja varoitteli, esti elämästä omaa elämää. Aikuisena tajuan vasta kuinka paha asia se oli. Kieltoja ja kieltoja. Minä olen passiivinen elämässä ja ymmärrän miksi, odotan että jos ryhdyn tekemään jotakin kohta joku tulee kieltämään. En ole tehnyt mitään sellaista väärää joka luonnollisesti pitäisi estää vaan en ole tehnyt äitini asettama rooli vaatisi. Olen tehnyt omalla tavallani ja se on ollut äidistäni aina niin paha asia että se täytyy estää. Hän on ihmisenä tyyppi joka hyväksyy vierailta kaiken ja omiltaan ei mitään. Hänen kanssaan tulee riitoja koko ajan koska hän yrittää aina sitkeästi estää ja jos ei onnistu kohta uusi yritys. Hänellä ei ole antaa vaihtoehtoa vaan kun hän estää enkä tee mitään toisinsanoen passivoidun, hän on tyytyväinen. Hänen sanoi aina että tulee olla nätisti. Se että istut hiljaa on sitä, et puhu, etkä tee mitään omiasi. Liiku vain silloin kun hän sanoo.
Kysyn lukijoita tuleeko tuollaisesta ihmistyypistä joku mahdollinen sairaus mieleen?
Kysyn lukijoita tuleeko tuollaisesta ihmistyypistä joku mahdollinen sairaus mieleen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tule mitään sairautta mieleen.
Voi luonnekin olla sairas.
Voi olla, että liiallinen takertuminen ja hallinnan tarve viittaa vain heikkoon itsetuntoon eikä se kai varsinaisesti mikään sairaus ole. Omistamisen halu voi myöskin viitata menettämisen pelkoon; joten eipä muuta tule mieleen kuin ehkä sellainen persoonallisuushäiriö kuin riippuvainen persoona.
Aloittajalle: oletko jotenkin kasvattanut kärpäsestä härkäsen? Miksi et voi elää omaa elämää? Jos olet aikuinen nainen, niin ota etäisyyttä riippuvaiseen äitiisi. Tosin jos olet taloudellisesti riippuvainen äidistäsi(mikä on isän rooli), niin asia on hiukan vaikeampi.