Uuden vuoden lupaus

L_Upaaja kirjoitti:

Päätin jättää kondi­ti­o­naalin elämästäni – ensin luutusin vessan lavuaarin, sitten pyyhin peilin ja muutkin asiat ovat nyt työn alla

Vuo­den alus­sa tein UVL: n. Tie­dät­te­hän, uu­den vuo­den lu­pauk­sen. Näi­tä ny­ky­päi­vän ly­hen­nyk­siä: UMK (uu­den mu­sii­kin kil­pai­lu), KVG (kato vaik­ka goog­les­ta), OMG (Oh my God) ja LIT. Sitä en nyt sit­ten tie­dä­kään - tai muis­ta - vaik­ka se on mi­nul­le kuu­lem­ma mo­neen ker­taan se­li­tet­ty. Toi­vot­ta­vas­ti ei mi­tään mah­dot­to­man kau­he­aa.

Pää­tin jät­tää kon­di­ti­o­naa­lin elä­mäs­tä­ni. Täs­tä eteen­päin ei enää sa­naa pi­täi­si, vaan pi­tää. Tam­mi­kuun en­sim­mäi­se­nä aa­mu­na nou­sin ylös ja me­nin ves­saan. Siel­lä oli edel­leen vas­tas­sa se sama li­kai­nen la­vu­aa­ri, joka siel­lä oli ol­lut jo jon­kin ai­kaa ja jos­ta olin aja­tel­lut, et­tä tuo­kin pi­täi­si pes­tä. Hain luu­tun ja pyyh­käi­sin sen puh­taak­si. Myös pei­lis­sä oli jo­ta­kin töh­nää, jo­ten put­sa­sin sen sii­nä sa­mal­la. Kaik­ki tuo oli teh­ty het­kes­sä ei­kä mi­nul­la tar­vin­nut enää miet­tiä asi­aa.

Pit­kin päi­vää tein pik­ku­hil­jaa asi­oi­ta, joi­ta olin miet­ti­nyt ai­van sa­maan ta­paan ”tuo­kin pi­täi­si”. Lä­hel­le­kään kaik­kea en saa­nut val­miik­si, mut­ta aloi­tin ai­na kun sel­lai­nen sat­tui koh­dal­le. Nyt voin hy­väl­lä oma­tun­nol­la sa­noa, et­tä asia on työn al­la.

Kon­di­ti­o­naa­li on lä­heis­tä su­kua sit­kul­le ja mut­kul­le. Joka ei enää muis­ta näi­den vuo­sien ta­kais­ten huip­pu­suo­sit­tu­jen kä­sit­tei­den suo­men­nok­sia, ovat ne yk­sin­ker­tai­ses­ti sit­ten kun ja mut­ta kun. Ne myös ovat mie­len an­ta­mia asei­ta, joil­la väis­tel­lä te­ke­mät­tö­miä asi­oi­ta. ”Kyl­lä­hän minä tuon­kin te­ki­sin (huom. kon­di­ti­o­naa­li), mut­ta kun…” Täl­lä ta­val­la asi­aa voi väis­tel­lä, sil­lä ai­na löy­tyy jo­kin (teko)syy, jon­ka pe­rus­teel­la te­ke­mät­tö­män asi­an voi siir­tää syr­jään. ”Minä tuon­kin teen, sit­ten kun…” puo­les­taan työn­tää te­ke­mät­tö­män asi­an tuon­nem­mak­si. Ai­na löy­tyy jo­ta­kin tär­ke­äm­pää, joka on hoi­det­ta­va en­sin.

Kon­di­ti­o­naa­li on il­mei­ses­ti näh­ty jol­la­kin ta­paa myös koh­te­li­ai­suu­den osoi­tuk­se­na. Pyy­tä­es­sä­si jo­ta­kin koh­te­li­ai­suus­kou­lut­ta­jan mu­kaan on hy­vä­ta­pais­ta ver­hoil­la ky­sy­myk­se­si muo­toon ”oli­sit­ko ys­tä­väl­li­nen ja…” Jos ky­sy­mys­tä kai­vaa pik­kui­sen sy­vem­mäl­tä, näh­däk­se­ni se pi­tää si­säl­lään ky­syt­tä­väl­tä osa­puo­lel­ta mah­dol­li­suu­den kiel­täy­tyä teh­tä­väs­tä. Tä­män het­ki­sel­lä aja­tus­mal­lil­la en kyl­lä näe juu­ri­kaan eroa, vaik­ka ky­syt­kin ”olet­ko ys­tä­väl­li­nen ja…” Ai­van yh­tä lail­la ky­syt­tä­vä osa­puo­li voi teh­tä­väs­tä kiel­täy­tyä, jos hä­nel­lä ei juu­ri sil­lä het­kel­lä ole sii­hen ai­kaa taik­ka re­surs­se­ja, ei­kä sen pi­täi­si jää­dä hier­tä­mään ke­nen­kään vä­le­jä, jos ne ovat muu­ten asi­al­li­set.

Vie­lä te­hok­kaam­man aseen mie­lel­leen saa, kun käyt­tää sa­nan ”pi­tää” si­jas­ta sa­naa ”saa”. Sa­naan ”pi­tää” si­säl­tyy au­to­maat­ti­ses­ti ole­tus, et­tä teh­tä­vä on vas­ten­mie­li­nen. Jos­kus on ihan älyt­tö­män työ­läs­tä saa­da it­sen­sä ta­los­ta ulos. Vaik­ka jo­kai­nen tie­tää kuin­ka ul­koi­lu ja rai­tis il­ma te­ke­vät hy­vää, kek­sii si­säl­lä kaik­kea tär­ke­äm­pää te­ke­mis­tä sil­lä het­kel­lä, kun ken­gät pi­täi­si (huo­maat­han nyt?) lait­taa jal­kaan ja läh­teä. Jos sen si­jaan olet maan­nut vii­kon fluns­san kou­ris­sa tunk­kai­se­na sän­gyn poh­jal­la, ei ulos läh­te­mi­nen enää ole­kaan niin työ­läs­tä. Sen si­jaan sinä me­net sin­ne ja nau­tit mah­dol­li­suu­des­ta­si pääs­tä ulos ja hais­tel­la rai­tis­ta il­maa. Sinä saat läh­teä ulos ja mi­ten hy­vää se si­nul­le te­kee­kään!

Ei­pä sil­lä. Täs­sä eläm­me hel­mi­kuun vii­mei­siä päi­viä ja tänä aa­mu­na ves­sas­sa oli vas­tas­sa­ni la­vu­aa­ri, jos­sa oli ham­mas­tah­nan jät­tä­miä jäl­kiä. Muis­tin, et­tä on kir­joi­tus­vuo­ro­ni. Pe­sin la­vu­aa­rin. Asi­ois­sa on vie­lä opet­te­le­mis­ta. On­nek­si tä­hän­kin on an­net­tu hy­viä vii­sauk­sia. Hil­jaa hyvä tu­lee. Hy­vin suun­ni­tel­tu on puo­lek­si teh­ty. Ja luo­jan kii­tos leh­dis­sä on alet­tu kir­joit­taa, et­tä ta­los­sa elet­ty elä­mä saa nä­kyä. Kari Ho­ta­kai­nen­kin­han sa­noi sil­lä va­ka­val­la naa­mal­la, et­tä ke­nel­lä­kään ei oi­ke­as­ti ole si­sus­tus­leh­tien olo­huo­nei­ta. Ei pidä ol­la huo­lis­saan!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä