Tää ei voi olla totra

Kaksi vuotta syöpäleikkauksen ja -hoitojen kanssa taistelleena ovat hoitoyksiköt tulleet varsin tutuiksi. Ensimmäinen lääkärin antama diagnoosi. Syöpä tuli kuin isku metrin halolla. Ensin sitä ei ymmärtänyt ja sitten alkoi sisäistäminen ja heti hoitosuunnittelu ja toimenpiteiden valikoiminen. Minulle sattui mahtava, sympaattinen ja asiallinen lääkäri, joka vastaa kokonaisuudesta. Koko hoitoketju on ollut täynnä hienoja hoitajia ja lääkäreitä ja olen siitä palautettakin antanut. Kaikesta positiivisesta huolimatta sana syöpä on vieläkin mielessä vain taustalla: en voi uskoa tätä omalle kohdalleni. Tämä ei voi olla totta! Minulle, joka on elänyt "riskitöntä" elämää. Olin suunnitellut kaikenlaista juuri eläkkeelle siirtyneenä. Ja nyt tämä. Minullakin on lapsenlapsia, niin ihania söpöläisiä, joiden elämässä olen ollut erityisen aktiivisesti mukana syntymästään asti. Onneksi.

Nyt odottelen hoitojen tuloksia. Jännittää todella paljon. Ennen niin ulospäin suuntautuneena minulle oli yllätys, kuinka maailmani pieneni, kuinka helposti pienensin maailmaani ja tuttavapiirini supistui ihan omien toimieni vuoksi. Jopa parisuhde kaventui arkiseksi keskusteluksi ruuasta, siivoustarpeesta, saunavuoroista jne. Koskaan en kuvitellut, että noin voisi käydä. Kai se on jotenkin motivaation kuihtumisesta johtuvaa.

Mutta kaikesta huolimatta, elämä on silti ihanaa, ehkä tärkeämpää kuin ennnen diagnoosia. Asioiden tärkeysjärjestys vain muuttui hetkessä ja kai tämä vaihe on väliaikainen. Ainakin niin toivon ja uskon. Tämä sopeutuminen uuteen on vain niin paskamaisen vaikeaa.

Kaikkien vaivojeni kanssa kuljetan sinua ajatuksissani, toivoen parasta ja toivoen voimia kaiken keskellä. Eniten sitä positiivista elämänasennetta, jota hoitava lääkärinikin aina painottaa. Tukihenkilöäkin kannattaa miettiä ainakin synkimmän alkuvaiheen aikana. Syöpäyhdistykset koordinoivat sitä toimintaa.

Kevätaurinko nousee yhä korkeammalle ja luonto alkaa herätä kylmästä koomastaan. Niin pyrin itsekin nousemaan ja katsomaan kohti uutta elämänvaihetta. Tsemppiä sinulle tuntematon kohtalotoveri!!!

Nyt pahin on eletty. Miten voit? Miten voi lapsenlapsi.
Toivottavasti pahimmat huolet ovat olleet aiheettomia.
Kaikki kevääseen päin!

Niinkuin usein tällä palstalla olet sanonut muille, niin nyt voin sanoa sinulle: kannattaisi katsoa peiliin. Sieltä se vastaus löytyy kaikkeen. Ninhän itse olet toitottanut.
Oliko elämäntavat terveelliset, syöpään sairastumista ehkäisevät, vaiko oletko kovasti ylipainoinen, jolloin on riski sairastua syöpään? Oletko miettinyt, onko karmalla osuutta asiaan? Se, miten olet täälläkin muita haukkunut, voi kostautua sinulle(kkin) mitä kummallisimmilla tavoilla. Mites henkinen puoli, katkerat, toisia haukkuvat ihmiset elävät jatkuvassa stressissä jolloin se lisää riskiä sairastua syöpään?