Syntisen naisen uhraus osoitti, että anteeksiantamus oli synnyttänyt rakkauden.
Fariseus Simon oli kutsunut Jeesuksen aterialle kotiinsa. Oli hyvä ja ansiokas tapa tarjota synagogassa vierailleelle opettajalle ateria sapattina. Yllätyksen hetkeen tuo kutsumattoman vieraan saapuminen tilaisuuteen.
Tilanteessa ei ollut ihmeellistä se, että kutsumattomia vieraita, joko kerjäläisiä tai uteliaita katselijoita, tuli taloon. Yllättävää oli se, että kutsumaton vieras, syntinen nainen, kosketti Jeesusta ja voiteli hänen jalkansa kallisarvoisella voiteella.
Koko kylä tunsi naisen huonomaineiseksi naiseksi. Kaikki tiesivät, että jos joku ihminen eli syntistä elämää, niin tämä nainen oli sellainen. Fariseusten mielestä syntisen kosketus teki myös kosketettavasta saastuneen.
Simonin arvio Jeesuksesta
Simon teki johtopäätöksiä mielessään. Hän oli ajatellut, että Jeesus on profeetta, mutta hänen käsityksensä horjui. Jos Jeesus olisi profeetta, hän näkisi naisen lävitse ja tietäisi tämän olevan syntinen.
Simon ei nähnyt naisen teon kauneutta ja aitoutta, vaan paheksui Jeesuksen menettelyä, kun tämä ei torjunut epäpuhdasta kosketusta. Simonin johtopäätös oli, että Jeesus ei ollut profeetta.
Kumpi rakastaa enemmän?
Jeesus luki fariseuksen ajatukset ja kertoi hänelle anteeksisaamisen vaikutuksesta. Hän kertoi kahdesta velallisesta. Toinen oli velkaa rahanlainaajalle viisisataa denaaria ja toinen viisikymmentä. Rahanlainaaja antoi kummallekin velan anteeksi.
Kysymys kuului: ”Kumpi heistä rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus.
Näin sanoessaan Jeesus osoitti, että nainen teki tuon hämmästystä aiheuttaneen teon rakkaudesta häneen. Sen rakkauden oli synnyttänyt anteeksiantamus: ”Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.”
Rakkaus ei ilmennyt vain tekona vaan myös taloudellisena uhrauksena. Nainen oli valmis uhraamaan noin 300 denaarin, vuoden palkan, arvoisen nardusvoiteen Jeesuksen jalkojen voitelemiseen.
Anteeksiantamus synnyttää rakkauden
Tuossa tilaisuudessa Jeesus antoi naiselle synnit anteeksi: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Jotkut ovat tehneet tästä sellaisen johtopäätöksen, että nainen sai synnit anteeksi sen takia, koska hän voiteli Jeesuksen jalat kallisarvoisella voiteella. Anteeksiantamus olisi siis ollut seuraus tehdystä hyvästä työstä. Ei näin ollut.
Nainen oli jossakin vaiheessa ollut Jeesuksen pitämissä seuroissa ja omistanut anteeksiantamuksen. Se oli tuonut ilon ja rauhan ja synnyttänyt armahtajaan rakkauden, joka ilmeni rakkauden tekoina.
Vanhaa Siionin laulua mukaillen: ”Ei riitä, että kerran sulta tuon kasteesi siunatun sain, mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain.” Tämä on monen uskovaisen kokemus. Synti tarttuu matkalla, kiusaukset piirittävät. Uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi tarvitaan armon voimaa.
Sielunrauha synninpäästön kautta
Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen. Parannuksen oleellisin osa katumuksen ja vaivan lisäksi on uskominen evankeliumiin ”ja synninpäästöön, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen.”
Usko antaa ilon ja rauhan sekä synnyttää rakkauden Herraan Jeesukseen ja hänen omiinsa. Jumalan valtakunnan ydinsanoma, syntien anteeksiantamus, on suurille syntisille voiman, ilon ja rakkauden lähde. Niin se oli syntiselle naisellekin fariseuksen huoneessa.
Fariseus Simon oli kutsunut Jeesuksen aterialle kotiinsa. Oli hyvä ja ansiokas tapa tarjota synagogassa vierailleelle opettajalle ateria sapattina. Yllätyksen hetkeen tuo kutsumattoman vieraan saapuminen tilaisuuteen.
Tilanteessa ei ollut ihmeellistä se, että kutsumattomia vieraita, joko kerjäläisiä tai uteliaita katselijoita, tuli taloon. Yllättävää oli se, että kutsumaton vieras, syntinen nainen, kosketti Jeesusta ja voiteli hänen jalkansa kallisarvoisella voiteella.
Koko kylä tunsi naisen huonomaineiseksi naiseksi. Kaikki tiesivät, että jos joku ihminen eli syntistä elämää, niin tämä nainen oli sellainen. Fariseusten mielestä syntisen kosketus teki myös kosketettavasta saastuneen.
Simonin arvio Jeesuksesta
Simon teki johtopäätöksiä mielessään. Hän oli ajatellut, että Jeesus on profeetta, mutta hänen käsityksensä horjui. Jos Jeesus olisi profeetta, hän näkisi naisen lävitse ja tietäisi tämän olevan syntinen.
Simon ei nähnyt naisen teon kauneutta ja aitoutta, vaan paheksui Jeesuksen menettelyä, kun tämä ei torjunut epäpuhdasta kosketusta. Simonin johtopäätös oli, että Jeesus ei ollut profeetta.
Kumpi rakastaa enemmän?
Jeesus luki fariseuksen ajatukset ja kertoi hänelle anteeksisaamisen vaikutuksesta. Hän kertoi kahdesta velallisesta. Toinen oli velkaa rahanlainaajalle viisisataa denaaria ja toinen viisikymmentä. Rahanlainaaja antoi kummallekin velan anteeksi.
Kysymys kuului: ”Kumpi heistä rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus.
Näin sanoessaan Jeesus osoitti, että nainen teki tuon hämmästystä aiheuttaneen teon rakkaudesta häneen. Sen rakkauden oli synnyttänyt anteeksiantamus: ”Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.”
Rakkaus ei ilmennyt vain tekona vaan myös taloudellisena uhrauksena. Nainen oli valmis uhraamaan noin 300 denaarin, vuoden palkan, arvoisen nardusvoiteen Jeesuksen jalkojen voitelemiseen.
Anteeksiantamus synnyttää rakkauden
Tuossa tilaisuudessa Jeesus antoi naiselle synnit anteeksi: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Jotkut ovat tehneet tästä sellaisen johtopäätöksen, että nainen sai synnit anteeksi sen takia, koska hän voiteli Jeesuksen jalat kallisarvoisella voiteella. Anteeksiantamus olisi siis ollut seuraus tehdystä hyvästä työstä. Ei näin ollut.
Nainen oli jossakin vaiheessa ollut Jeesuksen pitämissä seuroissa ja omistanut anteeksiantamuksen. Se oli tuonut ilon ja rauhan ja synnyttänyt armahtajaan rakkauden, joka ilmeni rakkauden tekoina.
Vanhaa Siionin laulua mukaillen: ”Ei riitä, että kerran sulta tuon kasteesi siunatun sain, mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain.” Tämä on monen uskovaisen kokemus. Synti tarttuu matkalla, kiusaukset piirittävät. Uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi tarvitaan armon voimaa.
Sielunrauha synninpäästön kautta
Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen. Parannuksen oleellisin osa katumuksen ja vaivan lisäksi on uskominen evankeliumiin ”ja synninpäästöön, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen.”
Usko antaa ilon ja rauhan sekä synnyttää rakkauden Herraan Jeesukseen ja hänen omiinsa. Jumalan valtakunnan ydinsanoma, syntien anteeksiantamus, on suurille syntisille voiman, ilon ja rakkauden lähde. Niin se oli syntiselle naisellekin fariseuksen huoneessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.