Ette tiedä, kuinka epätoivoinen ihminen voi olla. Joka päivä toivon, että tänään se tapahtuu. Mies haluaa vapaaehtoisesti lähelle, ehkä halaa ja antaa yhden suukon. Joka päivä toivon.
Olemme ystäviä. Joskus kauan sitten, aikana jonka enää hämärästi muistan, olimme kiihkeästi toisiimme rakastuneita. Haluaisin edes murusen siitä tunteesta takaisin. Jotain minkä vuoksi elää.
Pystyynkuollut. En uskonut tämän tapahtuvan minulle. Seksiä en enää edes muista, viime kerrasta on pitkästi toistakymmentä vuotta. Arki toimii ja hengissä olen. Mutten elä.
Olemme ystäviä. Joskus kauan sitten, aikana jonka enää hämärästi muistan, olimme kiihkeästi toisiimme rakastuneita. Haluaisin edes murusen siitä tunteesta takaisin. Jotain minkä vuoksi elää.
Pystyynkuollut. En uskonut tämän tapahtuvan minulle. Seksiä en enää edes muista, viime kerrasta on pitkästi toistakymmentä vuotta. Arki toimii ja hengissä olen. Mutten elä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toi on monen tän palstan ukkomiehen/naisen tulevaisuus, hihihiii mä oikeasti hyppäisin katolta,en ikinä eläisi elämääni noin! Hahahah huvittaa tollaset luuseri ihmiset 😂.Niiltä puuttuu selkäranka! Luuserit!!!hahahahah!
Niinpä, miten kauan sitä jaksaakaan toivoa, kun toista rakastaa. Se, että saa tuntea toisen lähisyyden, lämmön, kosketuksen, joita sisin niin kaipaa ja janoaa.
Kolahtipa tuo ap: n kirjoitus. Olen kokenut, elänyt saman ja tiedän enemmän kuin hyvin miltä se tuntuu. Nyt elellyt yksin jo monta vuotta ja onnellisempi olen kuin rakkaudettomassa suhteessa. Teetpä tai et päätöksiä elämässäsi, niin ap:lle voimia.
Kompoaan täydestä sydämestä nm Mueluumminyksin. Toistakymmentä vuotta uskoin ja toivoin, kun mies lupaili asioitten vielä korjaantuvat, mutta niin vain läheisyyttä ja seksiä tarvitsevana elin täydessä selibaatissa älyttömän kauan! Olin jo pettämisen partaalla, kun meille tuli rysäyksellä ero. Miehet herkesi kiinnostamasra kolmeksi vuodeksi kokonaan, mutta nyt taidan olla heräämässä henkiin...! Tahtoisin olla hänen viulunsa, se jota hän päivittäin koskettelee hellin sormin...! Olen autuaan ihastunut!
Älä enää toivo. Lähde vaikka yksin pariterapiaan ja kerro se miehellesi, joka ei todennäköisesti tajua miksi. Pakkaa matkalaukku ja lähde ainakin pitkäksi viikonlopuksi JONNEKIN, minne ikinä haluat mennä pitämään itsestäsi huolta, tuntemaan, että olet NAINEN (en tarkoita pettämistä vaan oikeasti itsesi hellittelyä millä tavoin se sinulle onkaan hyvää) ja ELÄMÄÄN, vaikka yksin (tai jonkun ystävän tai sukulaisen kanssa) jos ei kerran kaksin luista! Meillä on vain yksi elämä! Minä erosin pitkästä vastaavasta liitosta ja kas...exäni ei syöksynytkään kuolemaan vaan taitaa elää elämänsä parhaimpia vuosia itselleen! Minä nautin perhe-elämästä lasten kanssa ja olen taas melko iloinen (väsymys yh-arjessa painaa), entinen itseni! Tsemppiä ja Hyvää Elämää Sinulle!
En minäkään olisi kolmivitosena, parin miehen välillä pallotellessani voinut ikinä kuvitella, että tämmöiseen tilanteeseen joutuisin. Mutta tässä sitä ollaan , selibaatissa vastoin omaa tahtoa siis jo toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoisen seksiseuran etsintä on alkanut, eiköhän tämä tästä. Niitä vapaaehtoisia tuntuu tosiaan olevan