Hei. Olen 24-vuotias opiskelija ja töissä käyvä naisen alku. Korkeakoulu opintoni ovat loppusuoralla ja aloitin vuoden alussa työskentelemään uudessa työpaikassa. Aloitin myös uuden parisuhteen aivan mahtavan ihmisen kanssa, kenestä välitän paljon. Näistä seikoista huolimatta, koen kuitenkin olevani jokseenkin onneton. En kykene kokemaan onnellisuutta muutamaa päivää pidempään (jos edes niinkään pitkään) ja tunnen melkein jatkuvasti jonkun sortin "tyhjyyttä" sisälläni.
Edellinen 5 vuotta kestänyt parisuhteeni tuli viime vuonna päätökseen, kun jäin entiselle poikaystävälleni kiinni pettämisestä. Parisuhteemme oli todella arkinen, enkä kokenut olevani onnellinen tai rakastettu kumppanini seurassa, jonka takia (tyhmänä) menin pettämään häntä. Vaikka tästä kaikesta on kulunut jo vuosi, tunnen yhäkin suurta häpeää ja katumusta kyseisen asian takia. En ikään kuin osaa antaa itselleni anteeksi.
Tunnen itseni suoraan sanottuna huonoksi, tai pikemminkin paskaksi ihmiseksi. En koe ansaitsevani mitään enkä ketään. Hyvinäkin päivinä nämä ajatukset tupsahtavat mieleeni ja aiheuttavat minulle pahaa oloa. En haluaisi olla jatkuvasti katuva, alakuloinen ja negatiivinen ihminen. Nämä tunteet eivät yleisemmin näy minusta ulospäin, mutta silti ne tuntuvat vahvoina sisälläni. Koitan hokea itselleni lähes päivittäin, että ihmiset tekevät virheitä, eikä kukaan ole täydellinen. Silti, en osaa antaa itselleni anteeksi menneitä huonoja päätöksiä ja tekoja. Kysymys kuuluukin, kuinka oppisin rakastamaan itseäni? Uskon, että se olisi avain todelliseen onneen. Sellaiseen onneen, mitä en ole moneen vuoteen kokenut. Kiitos.
Edellinen 5 vuotta kestänyt parisuhteeni tuli viime vuonna päätökseen, kun jäin entiselle poikaystävälleni kiinni pettämisestä. Parisuhteemme oli todella arkinen, enkä kokenut olevani onnellinen tai rakastettu kumppanini seurassa, jonka takia (tyhmänä) menin pettämään häntä. Vaikka tästä kaikesta on kulunut jo vuosi, tunnen yhäkin suurta häpeää ja katumusta kyseisen asian takia. En ikään kuin osaa antaa itselleni anteeksi.
Tunnen itseni suoraan sanottuna huonoksi, tai pikemminkin paskaksi ihmiseksi. En koe ansaitsevani mitään enkä ketään. Hyvinäkin päivinä nämä ajatukset tupsahtavat mieleeni ja aiheuttavat minulle pahaa oloa. En haluaisi olla jatkuvasti katuva, alakuloinen ja negatiivinen ihminen. Nämä tunteet eivät yleisemmin näy minusta ulospäin, mutta silti ne tuntuvat vahvoina sisälläni. Koitan hokea itselleni lähes päivittäin, että ihmiset tekevät virheitä, eikä kukaan ole täydellinen. Silti, en osaa antaa itselleni anteeksi menneitä huonoja päätöksiä ja tekoja. Kysymys kuuluukin, kuinka oppisin rakastamaan itseäni? Uskon, että se olisi avain todelliseen onneen. Sellaiseen onneen, mitä en ole moneen vuoteen kokenut. Kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yleensä siitä on apua kun miettii karmallaisia syitä vaikkapa pettämiseensä, niin pääsee eroon syyllisyyden tunteista, tai sitten että korvaa tekemänsä vääryyden jos voi. Vaikkapa auttamalla petettyjä ihmisiä jollain tavalla. Voi vaikka kirjoittaa ja lohduttaa petettyjä ihmisiä netissä, jos ei muuten löydä sellaisia.
Miten oppia rakastamaan itseään...jos huolehtii henkisestä kehityksestään niin rakkauden tunne kaikkea myös itseä kohtaan kasvaa. Meditaatio on yksi tehokas keino. Muitakin toki löytyy.
Yleensäkin kun auttaa muita niin totta kai siinä kasvaa itsensä hyväksyntä ja arvostus, kuin myös auttamisesta saatu positiivinen palaute muilta lisää sitä.