Objektiivien testeistä

Kennon rakenne vaikuttaa yhdessä polttovälin kanssa, kuinka hyvin reunat toistuu keskustaan verrattuna.
Digikamerassa valo joutuu kulkemaan pidemmän matkan kennon rakenteissa sen reuna-alueilla ja se vaikuttaa vinjetointiin ja reunaterävyyteenkin.
Filmissä valoherkkä alue oli ihan pinnalla, jolloin vaikutus ei ollut yhtä suuri, mutta digikameroissa on edessä useita suotimia, mikä lisää ongelmaa.
Objektiivit voidaan korjata tasoon, kuten suurennuskoneiden ja reprojen objektiivit, samoin makrot. Korjaus ei kuitenkaan ole aina täydellinen koko tarkennusalueella, varsinkaan äärettömään tarkentuvissa makroissa.

On olemassa objektiiveja, jotka on joillakin säädöillä reunoilta keskustaa terävämpiä.
Esim: https://www.imaging-resource.com/lenses/pentax/200mm-f2.8-ed-if-sdm-smc-da/review/

Digikennon ongelma on valonsäteitten suunta kennon laidoilla. Jos ne tulevat liian vinosti se vaikuttaa sekä valon määrään (vinjetointi) ja terävyyteen. Tämä selvisi karulla tavalla erityisesti Leican käyttäjille, koska mittaetsinkameroitten optiikat tulevat lähelle filmitasoa, koska niitten suunnittelussa ei tarvinnut ottaa huomioon peilin vaatimaa tilaa. Tämä osittain selittää sen, miksi monet Leican mittaetsinkameroille tehdyt optiikat ovat edelleenkin kaikkein terävimpiä ikinä mitatuista 135 koon optiikoista. Mutta vain mittalaitteilla mitaten, tai filmillä, ei digikamerassa.

Itse huomasin saman kun filmillä superterävä Voigtlanderin 15mm optiikka osoittautui digikamerassa yllättävän huonoksi jopa APS-C kennoisessa rungossa. Nykyään jopa peilittömiin digkameroihin suunnitellut optiikat tehdään sellaisiksi, että ne ovat hieman loitommalla kennosta (käännetty tele laajakulmilla), vaikka optisesti se ei olekaan paras ratkaisu, mutta optiikka/kenno yhdistelmänä toimii paremmin.

Kuvatason kaarevuus tai aaltoilu on yksi monista optiikkasuunnittelijaa kohtaavista ongelmista. Repro-optiikoissa se on pakko ratkaista, mutta normaaliin kuvaukseen se harvoin tosielämässä vaikuttaa, kun kohteissa on tavaraa vähän joka etäisyydellä, ja pienellä himmennyksellä ongelma häviää kokonaan (esim maisemakuvaus).

Luen kyllä noita testejä ajoittain mutten anna niille kovinkaan suurta painoa koska muut asiat ratkaisevat enimmäkseen optiikan hankintojani, muut asiat kuten rahamäärä kirstun pohjalla.

Saattaahan niissä olla hyötyjäkin ja eniten niille jotka kuvaavat erilaisia testitauluja tai metrimitan millejä. Minä oikeasti arvostaisin enemmän jos ne testit tehtäisiin luonnon olosuhteissa maisemia, hevosia, kissoja, koiria ja erilaisia tirppoja kuvaten.

Itse kuvaan kroppi ja täyskennoisella rungolla hieman riippuen kohteesta laajaan maisemaan on täysikenno parempi ja kauas sitä tirppaa kuvatessa kroppi. Joka tapauksessa on mukavaa kun on kaksi runkoa mukana koska jos toinen kenkkuilee ei jää silti kamerattomaksi.

Taitaa vieläkin olla osalla meistä vallalla käsitys suuren valovoiman autuuttavasta voimasta ja F1,2 lasi on se ainoa autuaaksi tekevä. Olen tänään eri mieltä ja taisin olla jo eilenkin. Tuo valovoima on oikeasti minullu hyödyllinen ainoastaan tarkennuksessa sillä täydellä aukollahan nuo taitavat tarkentaa. Silloin pieni terävyysalue lienee todella hyödyllinen ja olihan se iso ikkuna silloinkin poikaa kun ei yli ISO400 kuvattuja kehdannut esittää kohinan vuoksi. Nyt ja jo aikoinaan D90 rungolla olin kuvaamassa suuren kirkon (Pietarinkirkko, Vatikaani) sisätiloja eikä jalustaa saanut käyttää joten pimeimmissä kohden käytin tuota ISO3200 herkkyyttä eikä monikaan ole moittinut kuvia kohiseviksi. Linssinä oli Nikkorin 18 - 200 mm F3,5 - F5,6 muistaakseni. Tuota lasia ei ole suuresti arvostettu testeissä mutta sillä sai kohtuu hyviä kuvia!

>> Saattaahan niissä olla hyötyjäkin ja eniten niille jotka kuvaavat erilaisia testitauluja tai metrimitan millejä. Minä oikeasti arvostaisin enemmän jos ne testit tehtäisiin luonnon olosuhteissa maisemia, hevosia, kissoja, koiria ja erilaisia tirppoja kuvaten. <<

Onhan näitä kuvia. Esim. Olympuksen 17 millin pannukakkuobjektiivia joku arvosteli sutuksi, enkä tiedä, perustuiko mainittu testi juuri tuollaiseen millimetrimitan kuvaamiseen täydellä aukolla lähimmältä tarkennusetäisyydeltä.
Saman testin yhteydessä maisemakuvat ja muut kuvat näyttivät melko kelvollisilta. Ehkä kuvat ovat testeissä juuri sitä parasta antia, jos ei kuvata pelkkiä viivottimia? Samaa pannukakkuobjektiivia joku kehui Youtube-sivuilla maisemakuvaukseen. Ehkä pieni himmennys edisti kuvanlaatua.

- Onko ostajilla tapana itse sihtailla ja testailla objektiiveja kaupassa ennen ostopäätösten tekemistä? Tähtäilläänkö ikkunan tai oven reunaan, ja sitten todetaan, kyllä toistaa suorat viivat suorina, eikä näytä vastavalo hajoavan siluetin reunaan sinertäväksi CR:ksi? Ovatko monet viat vain hakemalla haettuja ja kaiveltuja asioita, jotka käytännön elämässä tulisivat esille erittäin harvoin - erikoisissa tilanteissa, kuten vastavalossa? Tai silloin, kun suoraa viivaa yritetään kuvata kuva-alan reunalle.

Olen ollut huomaavinani esim. Youtuben flare-testeistä, että on sihtailtu vastavaloon tavalla, jota yleensä käytännössä monikaan ei ehkä harrasta - siitä syystä että se on epämukavaa, kun kirkkaita valopisteitä kiiltelee, kontrasti on äärimmäisen jyrkkä - tai saattaa tietyssä kulmassa sumentua utuisen näköiseksi sutuksi koko vastavalonäkymä.

Itse olen vastavaloon joskus kuvannut. Yleensä niin, että kamera ja kuvaaja olivat varjossa, ettei kuvaan tulisi niitä monikulmaisia kirkkaita kuvia himmentimestä, heijastuksia suotimista, tms.

Dxomarkin sivuilta olen ihmetellyt erityisesti sitä, miten huonoja arvosanoja terävyydestä ovat saaneet sellaiset kroppikameroihin tarkoitetut objektiivit, joita on runsaasti ylistetty muualla.
Esim. Tokinan 35/2,8 makro-objektiivi, Nikonin 35/1,8 DX-järjestelmän objektiivi, ja Olympus 75/1,8. Näitä kroppiobjektiivien tietoja on onnistunut löytää Dxomarkin sivuilta, laittamalla tarkka millimetrilukema alarajaksi ja ylärajaksi. Esim. näin:

https://www.dxomark.com/lenses/launched-between-1987-and-2018/focal-from-75-to-75/launch_price-from-0-to-13000-usd#hideAdvancedOptions=false&viewMode=list&yDataType=global

Olen ihmetellyt, onko pisteiden laskentaa skaalattu, painotettu, kinokoon objektiivien hyväksi. Eli, onko mittaustulokset jaettu kroppikertoimen neliöllä. Tästäkö johtuu, että huippuobjektiiveiksi arvostellut DX- tai MFT-objektiivit ovat saaneet kummallisen alhaisia terävyyden arvosanoja Dxomarkista? Miten luotettavia tai puolueellisia ovat Internetin objektiivitestit?