Isäni oli väkivaltainen ja ankara

Isäni ei ole siis kuollut, mutta ei ole enää väkivaltainen.

että pääsisit tuosta pelosta eroon jos vanhempi mies välittää aidosti?

alitajuisesti asiat on kaksijakoisia. Niissä on pelko ja kiintymys samassa, ja niitä on melko vaikea erottaa toisistaan. Tai ainakin nuo muistikuvat sekoittuu noihin tunteisiin isästä. Tukholma syndrooma? Tuo vanhempien välinpitämättömyys on monesti pelon ja kiintymyksen sumppu, koska vanhemmat ohjelmoivat pelolla ja lapsen riippuvuussuhteella. Varsinkin jos vanhemmat ovat vielä puhumattomia ja lapsi joutuu itse rakentamaan persoonaansa miellyttäväksi, monesti noista mielikuvista tulee kahle joka toistuu alitajuisesti loppuelämän ajan. Vaikka niistä oikeasti haluaisi ehkä eroon. Mut noi tunteet rakentuu tosi monismutkaisesti ja se on perseestä. Vähän kuin Gordialainen solmu.

Isäni on maailman ihanin isä, mutta niitä ei ole kuin yksi kappale. Olisin jo napannut isän klounin, mutku ei oo klouneja olemassa kuin sirkuksessa. Isäni on mies, joka seisoi sanojensa takana, hänellä on kultainen sydän ja terävä pää. Ei hänen tarvinnut koskaan huutaa, koska kukaan ei kyseenalaistanut hänen sanojaan, koska ne olivat oikeasti aina oikeassa. Hän harvoin "puuttui" juttuihin, mutta kun puuttui, niin tiesi, että tämä on se the oikea vaihtoehto. Se oli niin monesti jo nähty. Hän tiesi huomisesta paremmin kuin kukaan muu meistä.

Muistan kaikki ne "kikkaskonstit" joita hän opasti minua ennen ladulle lähtöä, ja toimi aina. Jopa ravinnon osalta hän oli 30 vuotta etuajassa nykyisestä. Ja aina piti huolen, että pitää nukkua hyvin, jos meinäät voittaa.

Penaalista, kun vanhemmalla iällä noi monesti alkaa sortumaan ja huomaa että itse käy samaa kamppailua kuin ne. Vähän kuin päässä olisi joku loossi tai kulmikas huone, josta se luova skidi ei keksi keinoa ulos. Seinät on sellaisia vahvoja tunteita jotka peilautuu ihmisten kanssa kanssakäymisessä joka puolella ihan tahtomattaan. Sit noi mielikuvat on sellaisia heijasteita, jossa ne vaihtaa vekkulisti paikkaa niin nopeasti, ettei tiedä mikä tunne olikaan taas kyseessä.

mieli kuristaa välillä oma faija. Joku ihme saatanan ja huumeheikin välimuoto.

Naisilla asia menee usein niin että parikymppisenä etsitään vanhempaa miestä koska oman ikäiset on niin lapsellisia mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän alkaa ikäero tasaantuun mieltymyksien suhteen. Vanhempana saattaa sitten kääntyä niin että nuoret miehet kiinnostaa ihan vaan ulkonäön takia

"Isäni oli väkivaltainen makkara", aloittaja "kirjoitti" :)

Selviytyjät ohjelmassa on joo kauhea nälkä ihmisillä ja riutuvat saarella nälissään.

Piti rakentaa bambuista seinä. Siitä tuli sitten vahingossa aluksi pöytä. Lopuksi siitä tulikin lautta.
Lautta piti saada jotta saisi kalastettua kaloja ruoaksi paremmin.

Minulla ei oikeastaan ole koskaan isää ollut.
Isäni teki itsemurhan kun olin 4-vuotias.
Kovin paljon en hänestä muista.Jotain nyt kuitenkin mutta hyvin vähän.

Sehän nyt sitte normaalia harrastaa seksiä isähahmojen kanssa. Ne ei välttämättä ajattele sua lapsenaan kun kulliaan tunkee inees!!
Aika sairasta.

Minun faija veti korville kohtalaisen usein, toisaalta enpä nyt ollut ihan helpommasta päästä. Tästä oppineena en koskaan ole kurittanut ruumiillisesti omia lapsia, aina ollaan voitu keskustella asioista ja aina olen tukenut tyttäriä kaikessa ja rakastanut ehdoitta. Oikein järkeviä nuoria naisia heistä on tulleet ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Ei faijan selkäsaunat hänestä huonompaa ole tehnyt minun silmissä mutta eihän se mukavaa ollut silloin. Traumoja ei kyllä jäänyt ja paljon oltiin tekemisissä silloin kun vielä oli elossa.

Lääkärin määritelmin isäni oli:
-narsisti
-psykopaatti
- vainohathainen kitsofreenikko
-alkohoisti
-väkivaltainen valehtelija
-mustasukkainen

En tiedä voiko joku olla tosiaankin noin surkeista tarpeista kyhätty, mutta voit uskoa, että lapsuuteni oli hauska. Koko elämäni olen keskittynyt siihen, etten tekisi mitään samaten kuin hän teki.