tarina varmaan hyvin tyypillinen, kiusaamista ja lisää kiusaamista. Onneton itsetunto, ei kavereita, mutta hammasta purren hankitaan jonkinlainen koulutus ja myöhemmin työpaikka.
Tästä työpaikasta sitten muodostuu elämän henkireikä, eikä sieltäkään opi ketään kunnolla tuntemaan eikä sieltä ystäviä itselleen saa, hyvässä lykyssä joutuu sielläkin vielä kiusatuksi. Mutta koska elämässä ei ole mitään muutakaan, niin tässä haitallisessa ympäristössä roikkuu vaikka väkisin. Onhan elämässä sentään jonkinlaista rutiinia ja päivät kuluvat nopeammin. Lisäksi ylimääräisen rahan ansaitseminen helpottaa itselääkitystä erilaisen kulutuksen muodossa tai vaikka alkoholin, mistä kukin hetkellisen helpotuksen saa.
Tässä sumussa ne vuodet sitten vierivät ohitse, mukava kuunnella kun "työkaverit" tapaavat puolisoita, saavat lapsia, hankkivat asuntoja ym. Oma elämä sahaa väliä työ -> koti, jotain yrityksiä tilanteen muuttamiseksi toki on, mutta yksin baarissa tai muualla viihteellä oleminen on aika hirveää onnettomalla itsetunnolla. Kiva vastailla "työkavereiden" uteluihin omasta elämästä, muistuttaa vähän niitä omien sukulaisten uteluita siitä koska hankkii tyttöystävän tai muuta vastaavaa.
Väittäisin, että voisin olla henkilökohtaisesti henkisesti jopa paremmassa kunnossa, jos en olisi koskaan ammattikoulun jälkeen edes hakenut töihin.
Tästä työpaikasta sitten muodostuu elämän henkireikä, eikä sieltäkään opi ketään kunnolla tuntemaan eikä sieltä ystäviä itselleen saa, hyvässä lykyssä joutuu sielläkin vielä kiusatuksi. Mutta koska elämässä ei ole mitään muutakaan, niin tässä haitallisessa ympäristössä roikkuu vaikka väkisin. Onhan elämässä sentään jonkinlaista rutiinia ja päivät kuluvat nopeammin. Lisäksi ylimääräisen rahan ansaitseminen helpottaa itselääkitystä erilaisen kulutuksen muodossa tai vaikka alkoholin, mistä kukin hetkellisen helpotuksen saa.
Tässä sumussa ne vuodet sitten vierivät ohitse, mukava kuunnella kun "työkaverit" tapaavat puolisoita, saavat lapsia, hankkivat asuntoja ym. Oma elämä sahaa väliä työ -> koti, jotain yrityksiä tilanteen muuttamiseksi toki on, mutta yksin baarissa tai muualla viihteellä oleminen on aika hirveää onnettomalla itsetunnolla. Kiva vastailla "työkavereiden" uteluihin omasta elämästä, muistuttaa vähän niitä omien sukulaisten uteluita siitä koska hankkii tyttöystävän tai muuta vastaavaa.
Väittäisin, että voisin olla henkilökohtaisesti henkisesti jopa paremmassa kunnossa, jos en olisi koskaan ammattikoulun jälkeen edes hakenut töihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo. Samat sanat. Itse haistatin p*skat tälle kulutusyhteiskunnalle vuosia sitten. Nyt elän ns köyhänä, mutta onnellisena!
pitänyt tehdä sama liike, jo joskus kahdeksantoistavuotiaana.