Yksihuoltajuuteen mahdollisuudet tilanteessani?

Olen eronnut 10-vuotiaan lapseni isästä 6 vuotta sitten. Ero johtui exän päihteidenkäytöstä sekä väkivaltaisuudesta minua kohtaan ja olihan siinä lukuisia muitakin naisia.
Eroa ei exä hyväksynyt vaan ilmoitti tuhoavansa minut. Vuosia pelkäsin hänen uhkailujaan milloin mistäkin, mutta nyt olen sen verran vahvempi etten anna hänen enää kiusata minua. Ikävä kyllä nyt se kiusaamisen kohde on sitten pieni lapsi.
Yksi millä exä vaikeuttaa asioita on kaikkien lomamatkojen kieltäminen lapselta. Olemme lähdössä viikon päästä viikoksi ulkomaille, josta ilmoitettiin exälle ajoissa. Nyt exä oli soittanut kouluun ettei lomaa saa myöntää, hän ei anna lupaa. Lisäksi hän ilmoitti meille että jos yritän viedä lapsen maasta ilman hänen lupaansa, hän tekee minusta rikosilmoituksen. Kyse siis viikon lomasta espanjassa.
Kun isovanhemmat veivät lapsen lomalle, isä soitteli kouluun uhkauspuheluita, joissa vaati ettei lomaa saa myöntää ja uhkaili silloinkin estävänsä loman.
Passin kanssa oli aikanaan sama juttu, jolloin lastenvalvoja puuttui tilanteeseen ja ilmoitti että isällä ei ole perusteita estää passia, vaan hän myöntää luvan passiin mikäli isä ei.
Taustalla on muutakin. Jouduin keskeyttämään isän ja lapsen tapaamiset sillä lapsi kertoi isän olevan jatkuvasti humalassa kun lapsi oli paikalla. Lisäksi isä kunnostautui pahoinpitelemällä naisystävänsä tämän lasten edessä. Kun ilmoitin etten päästä lasta hänen luokseen yöksi, ennenkuin tilanne saadaan hallintaan, hän teki kostolastensuojeluilmoituksia minusta ja miehestäni, syyttäen meitä mm. huumediilereiksi. Lastensuojelusta todettiin ilmoitukset aiheettomiksi ja yritettiin ohjata isää hoitoon päihteiden käytön osalta, mutta isä ilmoitti että päihdeongelma on minun keksintöä. (3 törkeää rattijuopumustuomiota todistaa toisin..)
Olen estänyt tämän exäni kaikin tavoin, eli ainoa tapa jolla hän saa yhteyden minuun on mieheni kautta. Väsyin huutopuheluihin, jossa uhkailtiin ja haukuttiin minua. Viestehin, joissa sama jatkui. Elämäni on ollut todella paljon rauhallisempaa kun exä ei voi enää terrorisoida minua turhilla yhteydeotoillaan.
Koska edessä olisi vielä 8 vuotta ennen lapsen täysi-ikäisyyttä, koen että ainoa järkevä tapa hoitaa asioita on yksinhuoltajuus. Isä kun pistää kaikessa hanttiin. Olemme istuneet lastenvalvojalla lukemattomia kertoja puimassa aivan uskomattomia asioita isän puolelta, mm. isän vaatimus siitä että lapsen pitäisi soittaa hänelle joka päivä, vaatteiden ostaminen kirpputorista pitäisi kieltää, lapsi ei saisi mennä kavereilleen koulunjälkeen kysymättä isältä lupaa. Isällä on tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu ja lastenvalvoja totesi joka kerta ettei missäännimessä kirjaa näitä isän vaatimuksia.
Ilmeisesti isä pystyy nyt sabotoimaan tämän jo maksetun ulkomaanmatkamme. Lapsi on täysin hajalla tästä, on ressukka säästänyt monta kuukautta rahaa lomaa varten ja odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Sydän särkyy lapsen takia.