Oikeasti näkevälle

Joku vuosi sitten olin pitkästä aikaa onnellinen. Löysin oman paikkani, sielun kotini, jonne tunsin ensimmäistä kertaa kuuluvani. Oli paljon uusia ystäviä ja minulla oli hauskaa. Kun lähestyin tätä paikkaa, kuulin oikeasti rummutusta sydämmessä kun olin niin onnellinen. Sitten tapahtui kaikenlaista ja jouduin lähtemään pois. Vaikka käynkin siellä joskus tuo tunne on kadonnut. Jäljellä on vain yksinäisyys ja tyhjyys. En en tiedä minne kuulun, mikään ei tunnu enää kodilta. Mitään parempaa ei ole tullut tilalle ja moni muukin asia on huonosti. "Ystävät" ja perhe tekevät mitä tympeimpiä temppuja eikä oo yhtään ketään kehen voisi luottaa. Ja kaikista suurin suru on niin suuri etten edes osaa sanoiksi puke. Miksi ja mihin kaikki hyvä katosi?
1187
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Joku vuosi sitten olin pitkästä aikaa onnellinen. Olit vai.
Löysin oman paikkani. Ai mistä?
Sielun kotini. Olivatko ne samassa paikkaa?
jonne tunsin ensimmäistä kertaa kuuluvani. Kerta se on ensimmäinenkin.
Oli paljon uusia ystäviä . Oli vai.
Minulla oli hauskaa. Sepäs mukavaa.
Kun lähestyin tätä paikkaa. Niin mitä sitten?
Kuulin oikeasti rummutusta sydämmessä. Kyse voi olla rytmihäiriöstä.
Kun olin niin onnellinen. Milloin olit onnellinen.
Sitten tapahtui kaikenlaista. Niin millaista?
Jouduin lähtemään pois. Kaikki loppuu aikanaan.
Vaikka käynkin siellä joskus. Älä käy enää.
Tuo tunne on kadonnut. Koita löytää se.
Jäljellä on vain yksinäisyys ja tyhjyys. Syö sellaisessa paikassa mahasi täyteen jossa on muitakin ihmisiä, niin mahasi tyhjyys katoaa.
En en tiedä minne kuulun. Ei sitä tiedä kukaan muukaan.
Mikään ei tunnu enää kodilta. Ei sitten jos niin sanot.
Mitään parempaa ei ole tullut tilalle. Ei ole sitten.
Moni muukin asia on huonosti. On sitten jos niin sanot
Ja kaikista suurin suru on niin suuri etten edes osaa sanoiksi puke. Ei niitä pueta.
Miksi ja mihin kaikki hyvä katosi?Mistä minä tiedän.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ihmisen_irvikuva kirjoitti:

Joku vuosi sitten olin pitkästä aikaa onnellinen. Löysin oman paikkani, sielun kotini, jonne tunsin ensimmäistä kertaa kuuluvani. Oli paljon uusia ystäviä ja minulla oli hauskaa. Kun lähestyin tätä paikkaa, kuulin oikeasti rummutusta sydämmessä kun olin niin onnellinen. Sitten tapahtui kaikenlaista ja jouduin lähtemään pois. Vaikka käynkin siellä joskus tuo tunne on kadonnut. Jäljellä on vain yksinäisyys ja tyhjyys. En en tiedä minne kuulun, mikään ei tunnu enää kodilta. Mitään parempaa ei ole tullut tilalle ja moni muukin asia on huonosti. "Ystävät" ja perhe tekevät mitä tympeimpiä temppuja eikä oo yhtään ketään kehen voisi luottaa. Ja kaikista suurin suru on niin suuri etten edes osaa sanoiksi puke. Miksi ja mihin kaikki hyvä katosi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu