Olen ollut kultani kanssa yhdessä jo lähes vuoden. masennuksen oireita on ollut nähtävissä lähes koko tämän ajan, en ole varma, koska se alkoi, mutta se on tullut kohtauksenomaisesti, hän ei ole saanut unta ja hänellä on ollut itsetuhoisia ajatuksia. suljetulla osastolla hän on ollut torstai-illasta saakka, jolloin kaverit veivät hänet kohtauksen aikana päivystykseen, kun hänellä oli hengitysvaikeuksia. olen ollut hänen tukenaan koko tämän ajan, mutta olen tässä käyttänyt omat voimani montakertaa jo loppuun. on vaikeaa tukea jotakuta, joka luottaa koko tulevaisuutensa minuun, vaikka itse haluaisin vain juosta pakoon. mitä minun tulisi tehdä?
masentunut poikaystävä
cherry
4567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
et olet jaksanut näinkin kauan auttaa poikaystävääsi. mut älä kuluta voimias loppuun ja sillä et auta ketään et lähet karkuun, paitsi ehkä itseäsi. neuvon sua tekee niin ku itestäs parhaalta tuntuu ja kun poikaystäväsi kerta nyt on suljetulla osastolla, hän pääsee varmasti hoidon piiriin muutenkin, eli pääsee psykologille puhumaan ongelmistaan. silloin sinunkaan asemasi ei ole enää olla poikaystävällesi terapeutti vaan tyttöystävä. voimia sinne :)
...avusta. yritän jaksaa, mutta välillä mullakin on vaan niin pirun hankalaa.
Moi
Minulla on vähän vastaava tilanne. Olen ollut yhdessä avovaimoni kanssa kohta vajaan vuoden. Hänellä on diagnosoitu masennus ja hän oli hoidossa puolisen vuotta. Hoito kuitenkin keskeytettiin potilaan toivomuksesta.
Masennus on kausittaista ja se laukeaa yleensä päällekkäisistä epäonnistumisista. Kevyemmillään hän vain makaa sohvalla apaattisesti, mutta pahimmillaan hänellä on itsetuhoisia ajatuksia ja käytös täysin irrationaalista. Syy masennukseen on lukuisat raskaat epäonnistumiset.
Minä olen päättänyt tukea häntä, tapahtuu mitä tapahtuu. Se ei vain ole erityisen helppoa. Kun masennuskausi on pahimmillaan, minuun kohdistuu agressioita ja välinpitämättömyyttä. Tällaisessa tilanteessa pitää vain pystyä ottamaan kaikki vastaan, koska tietää, että seuraavana päivänä tilanne on parempi. Mutta kun ei pysty... ei kukaan pysty nielemään valitusta ja haukkumista. Tilannetta pahentaa vielä se, että jääräpäisesti yritän tehdä asioita hänen hyväksi, mutta palaute on aina negatiivista.
Tilanne johtaa lähes aina riitaan, joka syntyy jos annan pienimmänkin negatiivisen signaalin. Sen ei tarvitse olla kuin tuima katse ja sitten hän vajoaa "sinä et välitä minusta yhtään" -tilaan.
Ei ole helppoa. Saatanan vaikeaa jos totta puhutaan. Ei pää kestä. Se vaikuttaa minuunkin. Valvon öitä. Koulu menee päin vittua. Yritän auttaa, mutta se ei auta.
Hän pyytää aina anteeksi käytöstään.
Jättäminen ei ole kuitenkaan vaihtoehto. Jos jättäisin rakkaani, se vain pahentaisi tilannetta. Niinä normaaleina päivinä hän tuo ilmi miten tärkeää tukeni on hänelle. Haluan olla hänelle se asia, joka elämässä on hyvin ja pysyy. Helpommin sanottu kuin tehty...
Meidän parisuhteessa hieman samanlainen juttu, mutta molemmat ovat masentuneita. Minä olen sairastanut kauemmin kuin poikaystäväni, mutta on tämä silti rankkaa. Kumpikin yrittää varovasti saada toista jatkamaan / jaksamaan, mutta molemmat tietää, ettei siitä loppujen lopuksi ole hyötyä ja pelkää loukkaavansa. Silti ei ole aikomusta luovuttaa. Yhdyn edellisiin vastauksiin siinä, että sinun ei tarvitse ottaa terapeutin roolia vaan riitää, että olet tyttöystävä. Voimia ja jaksamista sinne!
Jos haluat puhua aiheesta lisää niin osoite on [email protected]