Onko kukaan hereillä? En ole nukkunut minuuttiakaan. Olen miettinyt, pohtinut, kokenut ja tuntenut. Tuli rakkauspuuska :) Ihan oikeasti, rakkaus on sokea, se on ihan hullu, rakkaudessa ei ole järjen hiventäkään :) Kuka on samaa mieltä?
Kunhan kirjoitin. Ei mitään oleellista, mutta kuitenkin, hullua mikä hullua. Luulen, että olen aika ns. erikoinen ihminen, olenkohan ihan kajahtanut vai olenko niin äärimmäisen herkkä ja "taiteellinen persoona", koska pohdin niin paljon, tunnen syvästi, fundeeraan, elän asioita, siis omassa "maailmassani", omassa päässäni. Olen aina ollut pohdiskelija, mutta toisaalta myös tekijä, mutta kun ryppyjä tulee lisää, niin ei jaksa/viitsi/vaivaudu enää häsläämään niin paljon, keskittyy miettimiseen ja arvioimiseen ja uudelleen pohdiskeluun. Hullua, ihan hullua!
Mietin myös tuossa yön aikana, että en usko, että kukaan meistä on ns. "täyspäinen", siis sehän on jopa mahdottomuus. En ole asiantuntija enkä väitä mitään, mutta kun "järkeistin" ihmisen sisäistä kapasiteettia, niin aina jää jostain kohtaa paljonkin "varjoon", mikä mielestäni tarkoittaa sitä, että "päässä heittää". Väitteeni on, että kukaan meistä ei ole ihan täyspäinen, jossain kohtaa aina liiraa. Eniten varmaan itselläni :D Monesti on minulle sanottu eri yhteyksissä, "että ole järkevä" tai "ajattelet monimutkaisesti, mutta yksinkertaisesti", sitä olen kuullut useinkin, mutta itselläni on sellainen tunne, että olen ihan kaistapää :D Ihan oikeasti, Itse näkee ja kokee niin paljon intensiivisemmin omaa sisäistä maailmaa, että on myös aika lailla kriittisempi itseään kohtaan ja ihan aiheesta.
Jos ajatellaan, että ihmisellä on perusaivotoiminta. Joo, mutta on niin paljon muutakin. Jos ajatellaan, että perusaivotoiminta on toimii niin kuin pyörivä ratas, joo, mutta kun ihmisen aivoissa on niin paljon muitakin keskuksia kuin vain ns. perusaivotoiminta. Jos ajatellaan, että ÄÖ on normaali, mutta tunnelämän keskuksessa tökkii, niin silloin tökkii ja ihminen ei ole ihan ns. "normaalisti käyttäytyvä tai tunteva tai ns. normaalisti toimi". Eli silloin puuttuu paljon, ja aika monella kohdalla näin on, että ÄÖ:ssä ei vikaa, mutta tunneäly sakkaa, ja silti ihminen on "terveen kirjoissa", vaikka todellisuudessa ei olekkaan. Tähän kategoriaan menee aika montakymmentä prosenttia ihmiskunnasta.
Toisaalta, vaikka ihmisen ÄÖ ja tunneäly olisi reilassa, niin ihmisen temperamentti voi olla niin kaaoksellinen, että ihminen käyttäytyy epänormaalisti tai ainakin itselleen ja muille vahingollisesti. Tässä on vasta kolme eri sektoria ja jos ajatellaan, niin väitän, että jokainen meistä kuuluu johonkin/joihinkin ryhmiin ja loput jää uupumaan, joten emme ole ihan ns. normaaleja tai ihan täysin terveitä. No sitten jos otetaan listaan mukaan vielä aivojen välittäjäaineiden tuotantoa ja vaikutusta, se on jokaisella yksilöllinen, tietysti. No jos ajatellaan, että aivot tuottaa jotakin välittäjäaineista liian vähän tai kovin hitaasti, niin taas jää uupumaan, ja se ilmenee taas monella eri tavalla.
Tässä vain yksiosa aivorakennelmasta mainittu, ja kuitenkin pelkäästään jo näihin meistä jokainen kompastuu jossain kohtaa, joten onko yksikään ihan selväpäinen täällä pallosella? Enpä usko. Ja sitten, kun lisätään vielä luonteen heikkouksia, niin johan on soppa. Osa osaa näytellä tai haluaa näytellä ns. parempaa/terveenpää, mutta ei välttämättä läpäise ns. tarkempaa seulontaa.
En tiedä. Kunhan kirjoitin.
ps. ympäristön vaikutuksen jne. jne.
Kunhan kirjoitin. Ei mitään oleellista, mutta kuitenkin, hullua mikä hullua. Luulen, että olen aika ns. erikoinen ihminen, olenkohan ihan kajahtanut vai olenko niin äärimmäisen herkkä ja "taiteellinen persoona", koska pohdin niin paljon, tunnen syvästi, fundeeraan, elän asioita, siis omassa "maailmassani", omassa päässäni. Olen aina ollut pohdiskelija, mutta toisaalta myös tekijä, mutta kun ryppyjä tulee lisää, niin ei jaksa/viitsi/vaivaudu enää häsläämään niin paljon, keskittyy miettimiseen ja arvioimiseen ja uudelleen pohdiskeluun. Hullua, ihan hullua!
Mietin myös tuossa yön aikana, että en usko, että kukaan meistä on ns. "täyspäinen", siis sehän on jopa mahdottomuus. En ole asiantuntija enkä väitä mitään, mutta kun "järkeistin" ihmisen sisäistä kapasiteettia, niin aina jää jostain kohtaa paljonkin "varjoon", mikä mielestäni tarkoittaa sitä, että "päässä heittää". Väitteeni on, että kukaan meistä ei ole ihan täyspäinen, jossain kohtaa aina liiraa. Eniten varmaan itselläni :D Monesti on minulle sanottu eri yhteyksissä, "että ole järkevä" tai "ajattelet monimutkaisesti, mutta yksinkertaisesti", sitä olen kuullut useinkin, mutta itselläni on sellainen tunne, että olen ihan kaistapää :D Ihan oikeasti, Itse näkee ja kokee niin paljon intensiivisemmin omaa sisäistä maailmaa, että on myös aika lailla kriittisempi itseään kohtaan ja ihan aiheesta.
Jos ajatellaan, että ihmisellä on perusaivotoiminta. Joo, mutta on niin paljon muutakin. Jos ajatellaan, että perusaivotoiminta on toimii niin kuin pyörivä ratas, joo, mutta kun ihmisen aivoissa on niin paljon muitakin keskuksia kuin vain ns. perusaivotoiminta. Jos ajatellaan, että ÄÖ on normaali, mutta tunnelämän keskuksessa tökkii, niin silloin tökkii ja ihminen ei ole ihan ns. "normaalisti käyttäytyvä tai tunteva tai ns. normaalisti toimi". Eli silloin puuttuu paljon, ja aika monella kohdalla näin on, että ÄÖ:ssä ei vikaa, mutta tunneäly sakkaa, ja silti ihminen on "terveen kirjoissa", vaikka todellisuudessa ei olekkaan. Tähän kategoriaan menee aika montakymmentä prosenttia ihmiskunnasta.
Toisaalta, vaikka ihmisen ÄÖ ja tunneäly olisi reilassa, niin ihmisen temperamentti voi olla niin kaaoksellinen, että ihminen käyttäytyy epänormaalisti tai ainakin itselleen ja muille vahingollisesti. Tässä on vasta kolme eri sektoria ja jos ajatellaan, niin väitän, että jokainen meistä kuuluu johonkin/joihinkin ryhmiin ja loput jää uupumaan, joten emme ole ihan ns. normaaleja tai ihan täysin terveitä. No sitten jos otetaan listaan mukaan vielä aivojen välittäjäaineiden tuotantoa ja vaikutusta, se on jokaisella yksilöllinen, tietysti. No jos ajatellaan, että aivot tuottaa jotakin välittäjäaineista liian vähän tai kovin hitaasti, niin taas jää uupumaan, ja se ilmenee taas monella eri tavalla.
Tässä vain yksiosa aivorakennelmasta mainittu, ja kuitenkin pelkäästään jo näihin meistä jokainen kompastuu jossain kohtaa, joten onko yksikään ihan selväpäinen täällä pallosella? Enpä usko. Ja sitten, kun lisätään vielä luonteen heikkouksia, niin johan on soppa. Osa osaa näytellä tai haluaa näytellä ns. parempaa/terveenpää, mutta ei välttämättä läpäise ns. tarkempaa seulontaa.
En tiedä. Kunhan kirjoitin.
ps. ympäristön vaikutuksen jne. jne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sekava kirjoitus. "huomioiden ympäristönvaikutukset jne." Piti kirjoittaman.
Ja edes otsikko ei ole ihan oikeinkirjoituksen mukaista!
Sulla on suppea ajattelu kyky.
No avarra minun nökökykyä! Siksihän kai ihminen kirjoittaa ylipäätänsä palstalle tai jonnekin, että saa muiden näkemyksiä. Ei kai kukaan halua palstalla tai missään muuallakaan julistaa vain omia ajatuksiaan :) En minä ainakaan.
Kaikissa on valuvikoja ja sähköhäiriöitä. Katsoppa minne vain.
elä täysin oppikirjoken mukaan. Pieni hulluus ei ole pahasta ja siinäki menee se hiuksen hieno raja. Kunhan ei ala satuttamaan ketään.
Aika yleisiä on esim. Persoonallisuushäiriöt.
Vain murto-osalle sellainen diagnosoidaan silti.
Mutta useilla jokin persoonallisuuden piirre ylikorostuu ja aiheuttaa ongelmia
Tämä on muuten totta, ihan varmasti. Hankala vaan diagnosoida, koska pers.häiriöiset eivät varmasti mene tohtorin luokse kertomaan, että olen "sellainen ja sellainen , joka tykkään tehdä muille kiusaa tai tykkään muuten vaan olla vaikea ja paha kaikille".
Mutta mielestäni tämän päivän sana on itsekkyys, siis överiksi menevä itsekkyys, ja toinen mitä olen huomannut, että kovin monelta puutuu ihan peruskäytöstavat. Kiitos ja anteeksi on niin tuntematon käsite liian monelle. Ja jollain tavalla sellainen narsistisuus, että sitä ei edes osata hävetä, mikä kertoo vaan siitä, että se on sille ihmiselle se "normaali", mikä oikeasti ei todellakaan ole normaalia. Kun ei osata edes välttämättä läheisille olla ns. normaalin epäitsekkäitä, miten vielä ihan tuntemattomille? Mutta siitä seuraakin sitten paljon sellaista, mistä voitaisiin välttyä eli sellainen normaali "hyvänmielen tahto" puuttuu, on vain "minä, minä itte".
Ja se mikä minusta ei ole oikeasti normaalia, mikä näyttää olevan hyvinkin yleistä, on itsensä kuvaaminen instaan, siis ihan jatkuvasti, sarjana, ei siinä ole mitään järkeä. Ja miettikää, että sitä kehdataan ihan jukisesti vielä postaa joka päivä niitä kuvia itsestään poseeramassa, ihan oikeasti, se ei ole normaalia. On ihan eri asia, että otetaan kuva jostakin ertyistilanteesta tai että ollaan porukalla jossain, mutta että päivästä toiseen vedetään omasta nenästä tai pepusta tai vaikka nännynnäpykästä kuvia :D Ihan liukuhihnalta. Se ei vain ole normaalia, mutta se näyttää olevan jo liian monille ns. "normaalia". Se nyt vain ei ole normaalia, ja se tulee aina myös näkyviin kaikissa muissakin tilanteissa, jossa nämä sarja-selfaajat liikkuu, tekee töitä, olee jne. Sitten, kun ei elämässä kaikki pyöri "minä itte ja minun jutut ja minun peppu", niin se on itseasiassa paljon suurempi ongelma heille henkisesti kuin he itse edes ymmärtävät. Se kolahtaa sitten vähän vanhempana tai vaikka nuorenakin, kun elämässä sattuu jotain odottamatonta. Tai kun se selfie aika loppuu, niin elämä on tyhjää, "hei ei se elämä ollutkaan ihan totta, että minä itte ensin". Kauheita kriisejä nämä ihmiset joutuu kokemaan tulevaisuudessa, esim. ikäkriisin muodossa tai oman itsensa henkisen taspainon kanssa, kun elämässä tapahtuu jotain odottamatonta, koska silloin tarvitaan jotain muita työkaluja kuin "minä itse". Valitettavasti.
Tottakai se kertoo itsetunnon hauraudesta, jopa sairaasta itsetunnon puutteesta. Se kertoo ihan älyttämän suuresta ja epäterveestä huomionhakuisuudesta ja minän vääristymästä. Eihän sellaisen ihmisen elämä ole henkisesti kovin vakaalla pohjalla. Elämän henkivakuutus puuttuu ja kaikki muu siinä ohessa.
Huomenta!
Epävarmuus, luottamuksen puute taitavat olla niitä suurimpia haittatekijöitä, miksi emme löydä toisiamme, vaikka kuinka etsimme? Pelkoa on paljon, voimmeko mennä rikki sisältä? Pelureita on paljon markkinoilla, mikä aiheuttaa haasteita, tunnemmeko toista riittävästi, voiko toiseen luottaa vai ei? Mihin asioihin kannattaa keskittyä, kannattaako kiirehtiä vai seurata tilannetta, kunnes kohtaa mieleisen, jossa jokin kolahtaa?
Ihan varmasti näin. Ja vaikka ei sen enempää haluaisi edes löytää mitään, niin ei se sujuvoita kanssakäymistä se luottamuksen puute yms.