Varattuna haikailla muita.
Minun mielestäni on väärin
Seovvääri
461182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ehkä voisit tehdä jonkun kansalaisaloitteen asiasta. Politisoit sen ja saatat asian rikolliseksi.
Samaa mieltä AP:n kanssa. Moraalisesti väärin kyllä.
Ei tunteet ole oikeita tai vääriä.
Ei mutta se, että ruokkii niitä ja antaa ei-varatun ymmärtää jotain mikä ei koskaan tule tapahtumaan on väärin.
Sitä ei varattua kohtaan eritoten. Mutta eihän se sitä varattua haittaa.
Oon arvellu et näin on asia. Parempi sitten unohtaa koko juttu... olis kiva jos kertosit sen.
1.5 litraa votkaa sullekin, niin alkaa mieli muuttumaan.
Onhan se väärin, mutta pitkissä parisuhteissa sitä tapahtuu paljon. Todella paljon. Ei puhuta nyt jostain vuoden suhteista, joissa alkuhuumakin on vielä melkeimpä menossa.
Ei kukaan täysijärkinen lopeta hyvää (pitkäaikaista) suhdetta vain siksi, jos ihastuu toiseen. Jos ei siis aio tehdä asialle mitään. Ne tunteet menee ajan kanssa ohi, ja jos ei mene vaan syvenee, niin sitten olisi jo aika tehdä jotain muutoksia elämäänsä.
Vai luuletteko tosiaan, että olisi yhtäkään vaikkapa kymmeniä vuosia yhdessä ollutta paria, jos ensimmäisestä ihastuksesta tai fantasiasta pistäisi suhteen poikki. Itse en kyllä ihan heti usko. Eikös avioliitossakin kyse ole siitä tahtomisesta, ei se ole mitään ruusuista auvoa aina. Tässä kyllä varmaan auttaa, jos saa ns. Liekkiä pidettyä yllä.
Lisään vielä, että itse olen varattu nainen ja ihastunut varattuun mieheen työpaikallani. Kyllä se minunkin omaatuntoani painaa.
Olem nuorehko nainen itse, otin vain tuon ns. Elämänmittaisen parisuhteen tuohon selventääkseni mitä tarkoitan.
Näinpä. Kuulostaa kokemattomien nuorten ehdottomuuksilta. Mieheni olisi kovinkin salliva ja ymmärtäväinen näissä asioissa, kun hän itse on edes harvoin paikalla, vaikka pyrkii jokapäiväisesti jollain tavoin uusintamaan ja ylläpitämään suhdettamme, josta intohimo on kuivunut jo kauan sitten keskimääräistä kovempien vastusten ja koettelemusten (lähinnä minun kautta ilmaantuvien) myötä (ehkä ilman niitäkin?). Harmi, ettei ympäristö ole yhtä salliva kuin parisuhteemme, joka perustuu kuitenkin niin syvälle yhdessä hankitulle ymmärrykselle toisesta ja toisen tilnteesta (ei ihan heti saavutettavissa), ettei koko helahoidon vaihtaminen ole realistista. Monet puolet sitä joutuu itsestään kuitenkin kuivattamaan, koska tapamme olla yhdessä ja järjestää elämäämme aiheuttaa monissa niin kummallisia ja pelottavia reaktioita, että siedettävät ja molemmin puolin mahdollisesti antoisat ihmissuhteilumahdollisuudet ovat todella kapeat.
Tziisus. Vedä happea välillä.
Niin. Olen tosiaan itsekin vielä melko nuori, mutta ajattelin tässä asiaa vähän pidemmällä tähtäimellä. Olen itse pohtinut tätä paljon juuri viime aikoina, johtuen omista tunteistani.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi puuttua siihen, miten kaksi ihmistä hoitaa keskinäisen suhteensa. Tietysti poislukien ilmiselvät asiat kuten jos toinen on vaarassa suhteessa tms.
Totta kai jos kyseessä on pelkkä seurustelu (ei yhteistä kotia ja / tai lapsia) niin voi herkemmin sitten erotakin jos tunteet siirtyvät muualle. Kyllä siinäkin toiseen silti kiintyy vuosien mittaan, ei sitä niin vaan aina lähdetä vaihtamaan.
Oma ihastukseni kohde ei taatusti koskaan eroaisi vuokseni, ei vaikka vastaisikin jollain lailla tunteisiini. Ei tosin vastaa, tai siis siitä ei ole ollut merkkejä.
Menee vähän jo aiheen ohi ehkä, sori.
Olen varattu nainen ja varasin itselle heti 4 miestä, nyt etsin lisää
Hienoa! Tuleeko tekstiviesti kun on haettavissa? Vai miten se toimii?
Oletko ensimmäisellä varasijalla? Hitokseen ensimmäinen omistaja pitää niin tiukasti kii😂
Tulee heti ja linnunpostilla
Haikara tuo?
😆 mistäs se varataan?
suomi24 palstalla on varauskirja, sieltä
Annetaan kuule jokaisen elää omaa elämäänsä, elä sinäkin. Äläkä ressaa muitten asioista ja tekemisistä.
eroaisi pitkästä jutusta jonku hetkellisen ihastumisen, tai nettituttavuuden vuoksi. Ehkä sitte se olisi helpompaa, jos ei kuulu yhteisiä lapsia kuvioon. Biologinen isä on kuitenki biologinen isä. Ja osaa tukea lapsiin liittyvissä asioissa erilailla, kun lapset ovat hänen omiaan. Mutta vaikka olenki jokseenki tyytyväinen näihin käytännön asioihin, niin en ehkä välttämättä meidän väliseen. Jotaki puuttuu ja joskus ollaan ku vaan kavereita.
Minun mielestä on väärin sinkun esittää varatulle ehdotuksia. Pitää varattua ihanana. Se vaan on väärin.
Eihän sinkku tee väärin
No eikös tässä nyt katsottu että jokaisen tulee pysyä kastissaan. Sinkku katselkoon vain toisia sinkkuja ja ehdotelkoon niille. Pitäköön niitä ihanina ja niistä valkatkon jonkun. Eli sikäli kyllä tekee väärin jos se tuo varatulle ehdoin tahdoin omaa kiinnostustaan esille. Katsokaa vittu peiliin itserakkaat maailmannavat.
Selfie on nykyajan peili. Kastijako kuoli jo ajat sitten. Tänäänkin yks varattu ukko vahtaili tinderissä naisten kuvia 😂 joskus vois muistaa että tuolla julkisilla paikoilla voi joku olla selän takana. Nojoo... vähän huvitti ei muuta, en juokse juoruamaan 🙄
NIINNiin....hyvä. Mitä aiot tehdä asialle?
Parisuhde on yhteistyötä. Älä itse anna moottorin jäähtyä, niin sun ei tarvitse pelätä pettämistä.
Rakkaus voi olla ikuinen, mutta se vaatii työtä.
Itse petin vaimoani, kun hän ensin kiusasi vuosien aikana rakkauteni häntä kohtaan kuoliaaksi. Kaipaan läheisyyttä ja läsnäoloa sängyssä ja muuallakin, enkä kadu pettämistä ollenkaan.
Ok. Jeesustelijat laittavat tähän automaattisen mustavalko-vastauksen, että olisi pitänyt puhua asiasta.
Me puhuttiin, vuosien ajan, ja vaadin vastauksia kauan ennen, kuin rakastuin toiseen naiseen. Vaimo ei suostu avautumaan hänen sisimmäisistä asioistaan.
Tähän Jeesustelijat tietävät heti yksioikoisen vastauksen, että sitten suhde pitää päättää.
No, minä olin ottamassa eroa, mutta vaimo lupasi muuttua ja lupasi saada minut rakastumaan häneen uudestaan. Koska minulla ei ollut ketään muuta, ajattelin, että ehkä minä sitten voin jäädä, koska on lapset ja yhteinen asuntolaina.
3 vuotta myöhemmin teeskennellyn rakkauden muovisuus alkoi sattumaan jo sielussa ja lopulta rakastuin työkaveriin.
Menin ja petin. Tunsin kerran elämässäni läheisyyttä ja sellaista rakkautta, jota meillä ei ikinä ollut ensinkään. Yhden kerran oli itkettävän onnellista tuntea molemminpuolista intohimoa.
En kadu, vaan koen ansainneeni tuon yön rakastamani naisen kanssa.
Nyt ikävöin työkaveriani yötä päivää, ja luultavasti kuolen tähän ikävään aivan liian nuorena. Ehkä tämä kiduttava loppuelämän ikävä on sopiva maanpäällinen helvetti rangaistukseksi siitä, että petin, enkä kadu.
Nyt kadun vain sitä, että päätin aikanaan jäädä kylmän vaimon luo jonkun saatanan lainan vuoksi!!!
Voi Laina minkä teit!
Niin, ja erityisen ikäväksi tilanteen tekee se, että työkaverini ei halua minun jättävän vaimoani vain hänen takiaan, ja hän ei halua jatkaa meidän juttua, ettei tunteet syvene.
Jälleen ansassa.
Ikävän paljon näitä tarinoita kuulee. Mihin se rakastamasi nainen sitten katosi? Vai oliko hänkin jo toisen oma?
Ahaa, ehditkin juuri vastata tähän mitä kysyin. No mutta onhan sinulla joka tapauksessa syyt olemassa erollesi, jos suhteenne on kerran noin kuollut kuin kirjoitat. Ei kuulosta hääppöiseltä.
Jotkut eivät uskalla erota, koska pelkäävät yksin jäämistä niin paljon. Eräs entinen työkaveri on ollut eroamassa jo 20 vuotta, valitus vain jatkuu. Eroaminen olisi kuitenkin helpompi nuorempana kuin eläkeläisenä, jos kerran ei enää rakasta. Tai sitten se on elämäntapa valittaa puolisosta ja kerätä siten sympatiaa itselleen.
Siispä sanon, että ansasi on oma rakentamasi, ei naisten.
Jokainen ihminen on erilainen, joten niin on jokainen suhdekin. Älä esitä tietäväsi, mitä minä kerjään missäkin. En kerää sympatiaa. En muualla purnaa tästä asiasta, enkä täälläkään avautunut, kuin tämän kerran, enkä saa tästä anonyymistö purkauksesta sympatiaa.
Vaikka joku työkaverisi ehkä pelkäsikin yksinäisyyttä, se ei liity minuun mitenkään. En pelkää yksinäisyyttä vähääkään. Itseasiassa KAIPAAN sitä.
En vain tahdo vaimolleni pahaakaan. Koska työkaverini ei tahdo minusta itselleen elämänkumppania, minulla ei ole syytä jättää vaimoani taloudelliseen ahdinkoon.
Ehkä sinusta olisi kaikista mukavinta, että oma ihastuksesi jättäisi oman vaimonsa ihan kokeeksi, että voisitte alkaa seurustelemaan. Rakkaus ei ole helppoa, eikä se ole mustavalkoista. Se on vaikeaa ja monimutkaista.
Niin, ja tämä ei ole naiset vs miehet -sukupuoliottelu! Tästä on turhaa ottaa itseensä vain, koska minä olen mies. Moni nainen on saman kaltaisessa tilanteessa, kuin minäkin.
Ei ole ollut tapana sekaantua varattuihin.
Toivottavasti vaimosikin tietää, että olet vain siksi hänen kanssaan, että et halua jättää taloudelliseen ahdinkoon. Voisithan jättää hänelle vaikka koko omaisuutesi, jos se on syy.
En vain oikein ymmärrä sitä, että oman elämän kurjuus vieritetään muiden syyksi. Ei sunkaan tartte vaimosi puolesta päättää, haluaako jatkaa suhdettanne, jos rakastat toista.
Ei minullakaan tapana.
Kuten jo kerroinkin, olen jäänyt, koska vaimoni pyysi jäämään.
Ja ole huoleti, kuten jo kerroinkin, asioista on keskusteltu vaimon kanssa. Ja keskustellaan edelleen. Ja jätänkin hänelle kaiken, jos päädymme eroon.
Kaikki eivät ole luovuttajia.
Joskus elämän kurjuus vain on toisen syytä. Joskus mies, tai nainen kohtelee aviopuolisoaan huonosti. Joskus se pilaa avioliiton, ja joskus se on pelkästään sen toisen syy. Ja joskus se toinen haluaa silti uskoa puolisoonsa, ja yrittää vielä korjata liittoa.
En tiedä sinusta, mutta joskushan voi olla niinkin, että sitä rakastaa lapsiaan niin paljon, että ei halua heille aiheuttaa surua lähtemällä. (Ja tiedän tyypillisen kommentin tähän kohtaan, me emme riitele. Olemme jutelleet asiat pois systeemeistämme. Läheisyyden puute ehkä näkyy minusta välillä, mutta ei aiheuta traumoja lapsille)
Minun vaakakupissani painaa huoli lapsistani, ja vaikka menetin rakkauteni vaimoa kohtaan(se ei ollut minun syyni), en häntä vihaa, enkä halua hänelle pahaa. Se laina painaa yksinäänkin vaakakupissa enemmän, kuin avioeroa puoltavassa kupissa killuva vapauden kaipuu. Myönnän, että jos siellä vaakakupissa toisella puolella olisi työkaverini, lähtisin.
Siis vaimosi tietää pettämisestä ja sen, ettet enää rakasta häntä ja toivoo silti sinun jäävän. Hyvä jos olet nämä kertonut, niin hän on voinut omalta osaltaan ratkaisuja tehdä oikean tiedon perusteella. Jos pidät järkevämpänä jäädä suhteeseesi, niin mun mielestä pitää siitä ratkaisusta kantaa itse vastuu, uhrautumisesta ei voi syyttää vaimoa eikä varsinkaan lapsia. Kenenkään ei ole pakko olla suhteessa, jossa kohdellaan huonosti.
Jokaisen tilanne on tietysti omanlaisensa. En juuri arvosta pettämistä omien kokemusteni takia. Ja niinhän se tilastojen mukaan menee, että nainen lopulta sen päätöksen useimmissa eroissa tekee, vaikka pettämisen ilmitulo on alkuun iso shokki. Jos läheisyys on mennyttä tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, niin itselleni se on ihan kestämätön tilanne, vaikka se puoliso ei olisikaan sivusuhteeseensa rakastunut.
Lasten asioista voi sopia ihan aikuismaisestikin, vihaamatta ja toivomatta pahaa lasten toiselle vanhemmalle ainakaan lasten kuullen. Eroaminen on varmaan luovuttamista, mutta myös helpotus, kun ei toista enää rakasta. Yksilöllisiä asioita, miten muutokseen suhtautuu.
En tiedä kelle vastaat. Se ei oikein sovi siihen, mitä minä olen kirjoittanut.
En syytä vaimoa siitä, että olen jäänyt hänen luokseen.
Se on näissä erojutuissa yleistä, ettei toisten mielipiteet sovi :) Samasta tilanteesta on kaksi mielipidettä siinä avioliitossakin sen jälkeen, kun todellinen tilanne on molempien tiedossa. Ymmärsin alkuun väärin ekasta viestistäsi, että vaimosi ei tiedä pettämisestäsi, vaan pyysi jäämään aikaisemmin, kun et vielä ollut häntä pettänyt. Mut jos tietää, niin sitten on saanut aidosti valita, että pyytää sua jäämään.
Surullistahan se ennemmin monelle on. Toisekseen, tässä maailmassa löytyy paljon pahempia juttuja, joiden vääryyttä voisi ikävyyksiin asti pohtia.
Tunne ei voi olla väärä, teot voivat olla.
Olen ns. varattu nainen, yrittäjämiehen kanssa naimisissa. Pitkä yli 20 v suhde takana. Mies pitää minua täysin itsestäänselvyytenä. Jopa niin paljon, että minun kanssa ei tarvitse edes lomailla...
Pakko tunnustaa, että poikaystäviä on ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin tässä suhteessa roikun.
Älkää siis please aina yleistäkö tällä palstalla, että joku on oikein tai väärin. On erilaisia ihmisiä ja erilaisia tilanteita.
onhan sekin väärin jos sinkku yrittää vonkailla varattua ja vielä tietää siitä et on varattu!! kohta alkaa taas sinkut puolustaa itseään. ei kiinosta toisten mielipiteet.
Suhde on hidaste, jos oikein kolahtaa. Lapsi on este, vaikka kuinka lujaa kolisis. Ihan itse omasta sisimmästäni latelin tämän säännön itselleni harkiten useampia kymmeniä näkökulmia ja ulottuvuuksia joka suuntaan. Toisen tulisi tietysti olla samoilla linjoilla.
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Olen ollut mieheni kanssa liki 20v. Rakastan häntä. Ainakin luulen niin koska en osaa kuvitella elämääni ilman häntä. Olen kuitenkin alkanut miettiä että olemme alle neljänkymmenen. Emme osaa kivasti jutella keskenään. Läheisyyttä ei juuri ole ja seksiä harvakseltaan. Hän on jyrkkä ja kova arvostelemaan. Olen ihan ok, saan paljon huomiota miehiltä. Etenkin eräältä ihanalta.. olen alkanut haaveilla romantiikasta ja nautinnollisesta seksistä.. että joku minuakin kaipaisi..
En tiedä voisinko pettää. En haluaisi.. mutta kuitenkin haluiaisin. Mieheni kanssa en voi puhua mistään. Hän ei vain..kuuntele.
Silti meillä on upeaa ja hauskaa silloin harvoin kun olemme kahden poissa kotoa tms.. vaikeaa..
Niin että jos varattuna haikailee täällä jonkun perään, niin suhde ei voi silloin hyvin.
Silloin kannattas jo asialle tehdä jotain..