Narsistiäiti

Oon monesti mietiny omaaa äitiä ja miettiny mikä ihme häntä vaivaa. Olen tullut siihen tulokseen että hänellä ei ole ollut mahdollisuutta ollla äiti koska hän on joutunut kärsimään alkoholistisesta perhe-elämästä joutunut huolehtimaan sisaruksistaan ja häntä on käytetty vielä sen päälle seksualisesti hyväksi. Tämänkään jälkeen hän ei myönnä että omissa vanhemmissaan olisi virheitä. Aluksi ajattelin että hän on vain yrittänyt olla ajattelematta ongelmia ja hukuttanut elämänsä alkoholiin ja työhön. Koskaan ei ole ollut läsnä millään tavalla, mutta sitä minä en käsitä miksi hän on alkanut vihata omia lapsiaan ja haukkuu heitä tai meitä.

Minun äidilläni ei ole ollut lapsuutta. Hän vaatii että vanhempia pitää kunnoittaa, mutta hänen oma äitinsä ei edes pidä lapsenlapsistaan. Isä oli hänellä alkoholisti ja häntä pitää suuremmoisena isänä, itse en muista mitään tästä ihmisestä, koskaan ei halunnut minulle puhua kun olin lapsi. Sisaruksia äitini kadehtii ja puhuu niinkuin olisi paras kaikista lapsista. joskus minusta tuntuu että säälin äitiä, mutta joinain päivinä hän puhuu minusta niin rumasti ja alentavasti että vain koulukiusaaja tekisi niin.

Äiti siis on tunnekylmä ja kaikki emotio on näyteltyä. Äiti saattaa lähentyä jotain vanhusta ja alkaa lypsää häneltä omaisuutta, vaikkei oikeasti mitään tarvitse. Äiti ei ole itse saanut hankittua itse kuin auton, muut on vähän niinkuin jostain "saatu". Jos sattuisi niin että minulla on kaikki hyvin niin yrittää rikkoa minun välit muihin ihmisiin.

Kateellisuus on sellainen juttu mikä saa äidin kostamaan, jollain tavoin, jonkun toisen kautta tai saattaa pitkän ajan jälkeen tehdä jotain mikä tekee tosi pahaa jälkeä.

Vahingollinen kylmä ihminen jonka elämää ei vaivaa oma vajavaisuus. en tiedä miksi minun pitää aina summata tätä äitihommaa. taidan vain vahvistaa itseäni ja omaa itsetuntoani.