En kestä enää tätä ikävää.
Hyvästi rakas :/
Unohtaisinpa
231037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kunpa voisikin säätää noin niinkuin on/off- kytkimestä, mutta kun ei voi.
et voi sitte vaan tulla, niin pussaillaan ja halaillaan. Kummankaan ei tarttis kärsiä. No heipat sitte. En voi päättää sun puolesta. Sä teet itse omat ratkaisut.
asiaa auttaisi yhtään se että vieras ihminen tulisi luoksesi vai oletko se idioottimies joka on tunnistavinaan joka viestin olevan itselleen.
20 minsaa sitten kirjoitit vieressä että olet ikävästä vapaa ja tässä näin, joten pelkkää kuraa tuli sitten kerrottua, tässä olisit valmis halaamaan ja pussaamaan. mitä te jotkut kerrotte tänne niin paljon muunnettua totuutta. ja mistä oletus että hän kuitenkin kutsuisi sinua rakkaakseen.
Miksi sinä olet täällä kirjoittelemassa näitä idioottimaisia analyysejä toisten vastauksista?
Täysin sama asia... täällä on vissiinki muutama ketkä kuvittelevat kaivattunsa kirjoittavan 24/7 tänne... eli tyylii jokaisen aloituksen ja jokaisen kommentin.
Entä jos toinenkin ikävöi??
Se on kauhea tunne, kun itse rakastaa ja toinen vain unohtaa. Tekisi mieli kertoa toiselle kuinka kaipaa toista, mutta valitettavasti siitä kun ei ole hyötyä. Koittaa antaa vaan ajan hälventää tunteet. Miten paljon voi toista kaivata, koko sielullaan ja joka solullaan. Sä olit mun kuu ja aurinko, tähdet ja linnunrata.
Minulla on ainakin ikävä vain huhtikuuta.
Miksi huhtikuuta?
Ensimmäinen 10 vuotta voi olla vaikeaa.
Kyllä se ikävä jo sen jälkeen alkaa jo vähän helpottaa mutta koskaan se ei lopu.
Mäkään en kestä tätä ikävää!!!!
Mä antaisin mieluummin pusun!
😋🐸
Jos sammakkoa pussaa muuttuuko se rinssiksi?
Jos on taksikuski, muuttuu paskakasaksi.
Kumpi muuttuu vai autoko muuttuu?
Mä en oikein osaa omasta puolestani sanoa, mutta jotain hän minussa kai näki, kun pussattiin.
Ilman häntä minusta tuntuu, että muutun takaisin rupisammakoksi.
🐸
Se on vaan niiiin kummallista, että ikävä haihtuu äkkiä kun sopiva uusi kohde astuu kuvaan. Myöhemmin sitä miettii, miten edes koskaan ikävöi sitä edellistä. Ja viel myöhemmin on tooosi onnellinen kun se vihdoin loppu, koska ei siitä kuitenkaan olis tullut mitään kestävää ja onnellista. Tunteet on pettäviä. Ei kannata niiden valtaan heittäytyä. Ei muuta kuin eteenpäin elämässä.
Jos tää olis häneltä naiselta, tää olis taas kerran itsemurhauhkaus. En sellaisia jaksa. Ne oli juuri se viimeinen pisara.
Tuu mun luo..
Ihan joskus kuvittelen hänet mun viereen. Et ollaan menossa johonkin. Että meillä on perhe. Että hyväilen sua kesken ajomatkan. Että sä jääräpäisesti yrität olla sulamatta mun ehdotuksille. Että rakastettais toisiamme niin että meillä olisi luottamus ja ystävyys.
ja meni Marialle. Kehtais ees tunnustaa. Oot kirous kun en sua mielestäin saa.
Niinpä...kirous varmaankin, mutta olisiko se lempee kirous. 😊 Ei kehtaa ei. Seikkailet mun unissa silloin tällöin. Niin todellisia vaikka en olisi sinua ajatellut pitkään aikaan.
Tiiän missä kuljet, mutta en mitä teet. Sä oot tuollainen maailman matkaaja. Muista minne kuljet vaikka matka olis kiehtova. Rakastan sua koko sydämestäni. Mä tiedän että sä pelästyit sun tunteita. Ehkä nähdään toisessa elämässä, jos ei enää tässä.